lauantai 27. heinäkuuta 2013

[KRB] su 28.7

Olemme kaiken kokemamme ja näkemämme jälkeen hieman hämillämme. Ei olisi tällaistakaan todeksi uskonut, ellei olisi ihan paikanpäällä saanut nähdä. Kateellisia olemme edelleenkin Tiinalle - mokomalle seikkailijalle ja uskalikolle!

Esitän aamukahvin (ja teen) kannella juotuamme vienon tuulen puhallellessa aamunavaukseksi seuraavaa:
Sanon pari sanaa ihmisyydestä ja pieni raamatunlukutuokio.
"Kun pieni lapsi yksin herää säikähtäen uuteen aamuun ilman turvallista läsnäolijaa, se säikäyttää ja saa aikaan pelon tunteen. Kun pieni lapsi herää äidin syliin ja saa kokea rakkautta, tämä herättää lämmön tunteen. Kun vaimo herää rikkoutuneeseen perheeseen, se saa pelontunteen. Kun vaimo herää rakkaan perheen kainaloon, hän saa lämmön tunteen., Kun mies herää tyhjään kotiin, se herättää pelon tunteen. Kun mies herää perheen hälinään ja meteliin, se herättää lämmön tunteen".
Tämä pohjustuksena raamatunkappaleen lukuun:

Paavalin ens. kirje korinttolaisille, 13 luku - ja nyt luemme kaikki jakeet:
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.


Tutkimusmatkan aiheeseen liittyen esitän, että tänään pureudutaan kalasammakkoeläimiin ja taksonomiaan.

Taksonomiasta antaa vinkkiä wiki:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taksonomia
ameriikkaa samasta aiheesta tarjoaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Taxonomy_(biology)
Taksonomiaan tietysti liittyy meidän matkallamme erityisesti fylogeneettinen taksonomia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Phylogenetics


Kysymys:
pitääkö meidän nyt hyväksyä se, että affenia ollaan?

P.S. jos kellonne eivät ole vielä sunnuntaiaamussa, niin se johtuu aikakoneemme aikasiirtymästä.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

[EJ] Gogoa ihmettelemässä

Ihmeellinen otus tuo Gogo. Minäkin, biologian näkökulmasta täysin maallikko, lähes ummikko, ihmettelen otusta, joka ei ole enää kala mutta ei vielä nisäkäskään, niinkö? Usein kysytään, onko löydetty ns. puuttuvia renkaita lajien väliltä. Olisiko tässä yksi? Kaiken lisäksi tämä olisi syntynyt vedessä, eikä ole heti kiipeämässä maalle, jos oikein ymmärsin. Näin evoluutioteoriaa sopivasti ravistellaan, kuten tiedemaailmassa pitääkin. Silti ollaan keskellä sen perustavimpia faktoja.

Kun tässä on ryhdytty jakamaan merimatkamme aamuhartausvuoroja, etsin tähän tekstin, joka on yksi Raamatun huikeimpia luomiskertomuksia. Jobin kirjassa Jumalan puheenvuorossa Jobille on sellaisia kysymyksiä, jotka eivät ole menettäneet ajankohtaisuuttaan. Tekstissä näkyy muinainen maailmankuva, mutta sillä kielellä tehdään elämän suuria kysymyksiä. Ei ihme, että Job joutui panemaan kden suulleen tämän puheen kuultuaan. Teksti on Jobin luvusta 38. Esimerkiksi näin:

"Missä olit silloin, kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen kulmakiven, kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?

Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta? Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä minä sen kapaloin. Minä laadin sille rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin: 'Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on ylpeitten aaltojesi raja!'

Oletko sinä kutsunut esiin aamun edes yhden kerran?... Oletko käynyt meren lähteellä, oletko tutkinut syvyyden pohjan?... Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten? Jos olet tämän tehnyt, kerro toki!... Tunnetko tien valon kotipaikalle, tunnetko paikan, jossa pimeys asuu? Sinäkö tuot valon maan ylle, sinäkö opastat sen takaisin majaansa?... Sinäkö tunnet taivaan säännöt, määräätkö, miten ne vaikuttavat maan päällä?... Kuka on antanut iibis-linnulle viisauden? Kuka on antanut kukolle ymmärryksen?"

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Vielä tuosta Gogonasuksesta

Gogonasus oli perin merkillinen.
Kingdom:Animalia
Phylum:Chordata
Subphylum:Vertebrata
Class:Sarcopterygii
Infraclass:Tetrapodomorpha
Superorder:?Osteolepidida
Order:?Osteolepiformes
Family:?Osteolepidae
Hmm.... ompas kummallista. Kala on kala, mutta miten luokitellaan kala, millä on neliraajaisen maalla elävän eläimen luuranko. Ja hän on kuitenkin vesieläjä?
Linkki wikin kerrontaan:

Pohtien, ei tutkien (filosofiaa) voidaan ehkä ajatella tässä olevan johonkin surempaan kykenevän eliön alkumetrejä? Vai voidaanko sittenkään?

tiistai 23. heinäkuuta 2013

[EJ] Normaalia keskitasoa

Olipa visainen testi. Onneksi heikoinkin tulos luokiteltiin normaaliksi keskitasoksi.

Laitoin facebook-sivulleni suosituksen tästä kalareissublogista. Tuli monta tykkäämistä. Sitten tuli sellainenkin kommentti, jossa kirjoittaja ilmaisi olevansa surullinen edustamastani näkemyksestä. Hänen mukaansa vuosimiljoonat ovat pelkkää satua. Kysyin häneltä, minkä selityksen hän antaisi devonikauden fossiileille. Tässä on juuri yksi avainkysymys: pinnallisesti voidaan olla maailman iästä mitä mieltä tahansa, mutta havainnoille täytyisi antaa jokin selitys.

Sitten ketjuun liittyi Hannu, joka kertoi, että mannerten liikkeet ovat vahva näyttö vuosimiljoonista. Hän laittoi aivan erinomaisen linkin näistä tektonisista liikehdinnöistä. Tällaisen: http://www.learninggeoscience.net/free/00040/index.htm

Välikoe

22.7. 2013

Hei laivaväki, tämän välikokeen jätän pöydälle  - lähtiessäni en muistanut sitä jakaa. Se on tarkoitus täyttää muistista ja testata näin omaa paleontologian ja evoluutiobiologian tietotasoa matkan tässä vaiheessa.
Lycka till ja tapaamisiin!


1. Mikä seuraavista lauseista on virheellinen?
a. Devonin maakunta antaa nimen Kalojen Ajalle, devonikausi
b. Devonin rantakallioista on löydetty rikkaita kerrostumia, jotka sisältävät kivettyneitä kaloja
c. Devonikausi on elämän historian kannalta ratkaisevan tärkeä, koska elämä nousi silloin myös kuivalle maalle

2. Mikä seuraavista geologisista aikakausista ei kuulu vanhan elämän eli paleotsoiseen aikaan?
a. Hiilikausi
b. Liitukausi
c. Ordoviki

3. Mikä seuraavista lauseista on virheellinen? 
a. Antares on gaff takiloitu kuunari
b. Kolumbuksen Santa Maria oli espanjalainen kaksimastoinen kaleeri
c. H.M.S. Beagle oli 1825 Caravelle tyyppinen priki-sluuppi

4. Mikä seuraavista lauseista on virheellinen?
a. Konzentrat-Lagerstätte sisältää poikkeuksellisen hyvin säilyneitä fossiileja
b. Gogo formaatio Kimberleyssä, Australiassa, on huomattavimpia devonikauden lagerstätte
c. Miguashan devonikauden lagerstätte tunnettiin jo 1880-luvulla

5. Mikä seuraavista lauseista on virheellinen?
a. Katastrofaalinen fluvialismi ei ole tieteen historiaan kuuluva teoria
b. Alfred Wegenerin teoria mannerten kuulumisesta muinoin yhteen johti laatta-tektoniikan tutkimukseen
c. Mannerlaattojen liikettä pystyttiin tutkimaan havainnoiden kunnolla vasta sukellusveneiden aikakaudella

6. Mikä seuraavista lauseista on virheellinen?
a. Walesin vuorimuodostumilla ei ole mitään tekemistä Appalakien nousun kanssa
b. Ukko-Koli on rapautumisen hioma jäänne alkujaan korkeasta vuorijonosta
c. Gogo muodostuma on ollut matalaa korallimerta syvän vähähappisen merenpohjan luona

7. Mikä seuraavista devonikauden kalalajeista on tetrapod?
a. Eusthenopteron
b. Gogonasus
c. Ichtyostega

8. Mikä seuraavista lauseista on virheellinen? 
a. Eestin Saarenmaalla on löydetty silurikauden kaloja
b. Ensimmäiset tunnetut leuallisten kalojen fossiilit ovat ordovikikaudelta
c. Miguashasta on löydetty miltei kaikkia eri kalatyyppejä edustavia kivettymiä

9. Mikä seuraavista eläimistä ei ole kala?
a. Megadolon
b. Meganeuron
c. Dunkleosteus

10. Mikä seuraavista lauseista on virheellinen?
a. Genesikisen ensimmäisessä luomiskertomuksessa Jumala luo ensin vihreyden, sitten taivaankappaleet, sitten kalat
b. Genesiksen alussa Jumala luo ensin maaeläimet ja sitten linnut
c. Genesiksen alussa Jumala ei sano "Tulkoon vesi"


-----------------------
Oikeat vastaukset:
1b 2b 3b 4a 5a 6a 7c 8b 9b 10b

Jokainen kysymys on pisteen arvoinen
8 - 10 oikein  Erinomainen
5 - 7  oikein  Oikein hyvä
1 - 4  oikein  Hyvä
0       oikein   Normaalia keskitasoa
Mikko kun ei pidä tänään aamunavausta, kun oli pakotettu poistumaan toviksi laivastamme, ja oli näemmä minun vuoro, niin yritän parhaani mukaan saada uuden päivän alkuun agnostisuudestani huolimatta.
Löytyi matkakassini pohjalta vanha vihkiraamattukin ja se antoi vähän luottamusta tähän vaativaan tehtävään.



Kun joka aamu on aloitettu kannella hartaushetkellä, niin sinne tänäänkin menemme.



Valitsin vanhasta muistista ns. tiistaipäivän rukouksen seuraavasti:

-Armon ja laupeuden Jumala.
Sinun eteesi tuomme kaiken,
mikä meitä ahdistaa,
kaiken epävarmuuden ja levottomuuden.
Pidä meistä kiinni,
anna viisauden ja rakkauden hengen
ohjata sanojamme ja tekojamme.
Kuule meitä Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden.

Tämän jälkeen kiinnitän huomiomme gogonasukseen ja sen merkilliseen olemukseen. Toivottavasti asian tutkiminen herättää ajatuksia myös kanssamatkailijoissa, koska niin helpot ja selvät, yksinkertaiset asiat eivät ehkä olekkaan niin yksinkertaisia. Ellei muut kommentoi tätä asiaa, niin voin jatkaa, kun tulee taas minun vuoroni olla puheessa. Merkillepantavaa on myös kasvien perimän laajuus ilman silminnähtävää syytä. Ja sitä valmiutta, mikä on ollut esi-isiemme perinnössä aikoinaan erilaisista syistä johtuen.

Ja eikös jatketa blogia kukin vuorollamme ihan joka päivä.

P.S. Minun kelloni näyttää nyt aamukuutta ja on aamuhartauden aika, mutta jos teidän kellot näyttävät eriaikaa, niin ne synkronisoituvat heti aamulla aamuhartauteen.

PP.S. Aamuvirren valitsija ei ole vielä esittänyt toivettaan...

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kirjoituskatko...

En tiedä elokuun 20. tienoille asti, miten tietoverkkojen ääreen pääsen. Kirjoitan tekstiä lisää, jos pääsen.

Kalareissu 2013 blogissa on useampia kirjoittajia - toivon että jaksatte ja ennätätte tutkia Kalojen Ajan asioita ja matkakertomusta kehittää. Teemoja on valtavasti ja bittiavaruudessa on tilaa kyllä.

Maukkaita kesäisiä kala-aterioita toivotan ja Jumalan runsasta siunausta.

Lehitraot - näkemiin!

mikko

Kohti ensimmäisiä tetrapodeja

Miguashan kalamaailmaa
kuva Miguashan kansallispuisto
Miguashan raikkaista vesistä tunnetaan useimpien kalojen päälajien edustajia.

Erityisen kuuluisaksi tämän Jumalan luonnonpuiston, Lagerstätte, on tehnyt tetrapod ja sen edeltäjien löytyminen alueelta. Seuraavanlaista kaaviota käytetään selittämään Darwinin kävelevän kalan kehitystä devonikaudella.

Tetrapodin kehitys
Ahlberg & Clack (2006) Nature 440
kuva Miguashan Kansallispuisto

Alussa on Miguashan Prinssi Eusthenopteron, jonka tutkimukseen ruotsalainen Erik Jarvik omisti koko elämänsä Tukholman luonnontieteellisessä museossa. (No ei se ollut ensimmäinen, mutta Eusthenopteron on nykyisen käsityksen mukaan tämän nimenomaisen kehityskaaren alussa).

Lopussa on Tiinamme tapaama Ichthyostega, joiden kivettymiä on löydetty vain Grönlannista.

Näitä etsimme ja tutkimme lähemmin, saadaksemme realistista kuvaa, missä mennään ja ehkä joku kalareissulainen käy Tukholmassakin näitä Miguashan kivettymiä ihmettelemässä kunhan on Saarenmaan silurikauden varhaiset kalat ensin omin silmin nähty...

Jarvikin tutkijan intohimo, Eushtenopteron foordi. Devonikausi.
WHITEAVES 1881, Scaumenac Bay, Canada
kuva wikimedia

Internetix ajan tasalla - kambrikausi

Internetix Näillä sivuilla on mainittu erityisen tärkeä modernin luonnontutkimuksen havainto, joka on mullistanut elämän kehityksen tutkimusta.
Kaikki nykyisin tavattavat noin 35 pääjaksoa [sic!] olivat kehittyneet jo kambrikauteen mennessä eli noin 500 miljoonaa vuotta sitten.
Sieppinen
Tuon lauseen voisi nimittäin muotoilla vielä julmemmin evolutionismin perinteiselle soturille

Kaikki nykyisin tavattavat noin 35 elollisten olentojen päälajia on tavattu jo kambrikaudella eli noin 500 miljoonaa vuotta sitten. 

Toisin kuin Sieppisen lause antaa mahdollisuuden ymmärtää, kaikki ovat olleet alusta, eikä luonnontieteellä ole tällä hetkellä varsinaisesti mitään selitystä, miksi näin, mistä ne tulevat tai mikä on niiden alussa olevien keskinäinen suhde.

Kambria edeltänyt arvoituksellinen Ediacaran kausi näet päättyy sekin massiiviseen kuolemaan ja tutkijat ovat havainneet hyvin vähän, jos laisinkaan jatkuvuutta kambrikaudelle.

Elämän alkuperän tutkimus jatkuu ja löytöjä tehdään koko ajan lisää. Stay tuned!


Internetix opinnot - Elämä


Moderni Internetix palvelu antaa ilmeisen ajantasalla olevan kuvan siitä, mitä suomalaisessa peruskoulussa ja lukiossa oppilaiden edellytetään tietävän asioista.

Sivuilla on selkeää ja ytimekästä aiheiden esitystä ranskalaisin viivoin. Aineistoa on paljon ja varmaan lukiotason sivuista on meille kalareissulaisillekin paljon hyötyä, esimerkiksi tämä Otavan Opiston Juha Sieppisen kirjoittama napakka yleiskatsaus elämän kehityksestä.


Elämä nousee kuivalle maalle
Elämän nousu maalle keskittyy vain kasveihin ja sivuttaa kalat ja tetrapodin. Internetix sivulla toki opetetaan kasveista paljon mielenkiintoista tieteellisen tutkimuksen tulosta, mutta kuivalle maalle kipuavia kaloja jään sattuneesta syystä kaipaamaan. (Koulussa on pakko rajata aineistoa, sen kyllä ymmärrän, ja parempi katsoa kasveja tällä tavoin kunnolla kuin kaikkea maallenousemista yleisluontoisesti hutaisten.)

Kasvien rakenne

Ensimmäisten kolmen miljardin vuoden aikana elämä maapallolla oli rajoittunut meriin ja muihin vesiympäristöihin. Elämä alkoi siirtyä maalle noin 460 miljoonaa vuotta sitten. Maan valtaajina toimivat kasvit ja niiden ohella myös sienet.

Lähes kaikki kasvit elävät maalla, vaikka osa niistä on palannut takaisin vesiympäristöihin evoluutionsa aikana.

Kasvit kehittyivät monisoluisista levistä. Monisoluisten eliöiden tapaan kasvien solut ovat erikoistuneet hyvin moniin tehtäviin ja sen vuoksi ne pystyivät asuttamaan uusia elinympäristöjä. Kasvien monimuotoisuus on valtaisa, mutta niillä on myös monia yhteisiä piirteitä.
Internetix

Oppilaita rohkaistaan käyttämään itsenäisesti lähteitä ja tutustumaan hiilikauden kasveihin. Tämä on mainio ehdotus! Joku aiheesta kiinnostunut lukiolainen voisi vaikka ylioppilaskirjoituksissa vastata biologian kysymykseen ja kirjoittaa kävelyretkestään hiilikauden metsään. Kyllä siinä nähtäisiin, mitä hän on oppinut ja sisäistänyt kasvien elämän huikeasta historiasta!


Miksi Gogonasus löytö on niin mullistava?

Gogonasus
Gogo-muodostuma, Kimberley Australia
Taiteilian näkemys
kuva wikimedia

Olet ehkä koulussa kuullut perinteisen kehitysopin selityksen siihen, miten elämä nousi merestä maalle. Avaimena käytetään Darwinin oivaltamaa luonnonvalinnan prinsiippiä

Heikot sortuu elon tiellä, jätkät senkun porskuttaa

Ajatus on selkärankaisten kohdalla ollut, että Kalojan Ajan lopulla maapallon ilmasto kuivuu ja vedenpinta laskee. Syvän veden sijasta kalat ovat matalikoilla ja paikoin lätäköissä, joissa kidukset eivät anna riittävästi happea.

Kehityksen koneeksi on tahdottu asettaa sattumanvaraiset geenimutaatiot, jotka saavat aikaan variaatioita luonnonvalinnan poimittavaksi. Näin --- jotenkin --- "fish evolved limbs and lungs" --- selvitäkseen tukalasta tilanteesta.

Kuulostaa ehkä hieman naurettavalta ilmaus, jonka mukaan eliöt aktiivisesti kehittävät ratkaisuja ympäristön aiheuttamiin haasteisiin. Löydät näitä lauseita kuitenkin tuhkatiheään aikamme evoluutiobiologian kielessä, "X evolved Y because of ..." Kala kehitti jalat ja keuhkot, selvitäkseen kuivuvasta matalikosta...


Vanhat teoriat eivät kuole, ne vain haalistuvat pois...
Paleontologia, geologia ja sen myötä evoluutiobiologia edistyvät uusien löytöjen avulla, jotka tarkentavat ja korjaavat löytöihin perustuvia ajoituksia. Tapahtuu myös paljon sitä, että jo kauankin tunnetut löydöt tulevat uuteen valoon uusien tieteellisten hypoteesien myötä.

Löydöt saattavat myös mullistaa käsityksiä, osoittaen, että yleisesti hyväksytty ja tunnettu teoria ei selitä tehtyjä havaintoja. Tällaiset ovat tietysti jokaisen nuoren tutkijan unelmia, saavuttaa kuuluisuutta ja tutkimuksen rahoitusta mullistavin löydöin ja oivalluksin. Oheinen katkelma kertoo, kukas se kissan hännän nostaa, ellei kissa itse, ihan hyvä niin!  Olen merkannut kursiivilla näitä itsetunnon kohennuksia. Vaan ei ole tyhjää kehuskelua...
The spectacular find and subsequent analysis has formed the basis of a recent article in the prestigious scientific journal Nature. It has also turned some aspects of accepted theory on evolutionary history on their heads. Because the Kimberley region can be so precisely dated, the group has been able to establish that the fish Gogonasus, with well developed bones inside the fleshy lobes of its fins, showed that precursors of the bones of the tetrapod limb were beginning to evolve some 30 million years earlier than had previously been thought.

The completeness of the skeleton has also enabled clear links to be drawn between this specimen and partial remains found as far away as Europe, Canada, and China. The wide distribution of these creatures lends weight to the possibility that amphibians may have emerged from the ocean, rather than evolving in localised fresh water deposits as some scientists had previously believed.
Tim Senden
Löydöt viittaavat siihen, että tetrapod kehittyy meressä eikä suinkaan hitaasti mutta varmasti kuivuvissa matalikoissa, joissa on pakko kehittää itselleen kyky ottaa happea ilmasta ja saada jalat alleen, kun kala ei kuivalla maalla kauas pääse.


Luonnonvalinta evolutionismin yksinvaltias
No mikä tässä sitten on niin erikoista tieteellisen evoluutiobiologian kannalta?

Tässä uudessa tulkinnassa on erikoista, että "darwinistinen avain" - luonnonvalinta - ei näytä tarjoavan luontevaa selitystä lihasevien ilmaantumiselle Kalojen Ajalla.

Samassa veden ja siihen liuenneen hapen ympäristössä muut kalat jäivät kaloiksi, hait haiksi, rauskut rausukiksi, jotkut lajit säilyen aina nykypäivään asti. Mutta siinä liikkuvat tetrapodit saavat lihasjalat ja kyvyn hengittää kuivalla maalla ja loppu on historiaa - myös meidän ihmisten alkuperän historiaa.

Voimme verrata tätä darwinismin avaimen syrjäytymistä ihmisen kehitykseen - samalla Afrikan savannilla samoissa olosuhteissa samasta DNA perimästä alkaen simpanssit jäivät simpansseiksi kun serkkunsa ihminen kehittyi muutamassa viiden miljoonan vuodessa simpansseja eläintarhassa ihetteleviksi ihmisiksi.

Luonnonvalinnan kannalta ratkaisevat ympäristöolosuhteet ovat samat.

Ei tietenkään luonnonvalinta tällä kumoudu, vaan elämä on sangen mutkikasta.


Gogo, tetrapod, Gogonasus!

Gogonasus 3-D printtaus
kuva Australian National University
Iloitsimme tietenkin Tiinan puolesta ja hämmästelimme, miten syvän vaikutuksen "Darwinin kävelevän kalan" eli tetrapodin näkeminen oli häneen tehnyt. Kieltämättä olimme myös hieman kateellisia tästä läheisestä kohtaamisesta (Close Encounter of the Devonian Type). Laivamme ympärillä vilisi kaikenlaista meren elämää aivan ylettömästi, emme vieläkään olleet kaikkia kalalajeja nimeämään saatika tunnistamaan. Vaan tuo harvinainen ja elämän historian kannalta niin merkittävä nelijalkainen oli meitä karttanut - varmaan ajattelivat, että "suku on pahin".

Australian National University tutkijat ovat tehneet kolmiulotteisen skannauksen Gogo muodostumasta löydetystä harvinaisesta gogonasus kalan päästä ja printanneet siitä hyvin tarkan mallin. Matkallemme mukaan kopsaamamme aiheesta kertova artikkeli on otsikoitu raflaavasti "Gogo Fish Rewrites Evolutionary History"
When Dr Tim Senden from the ANU Department of Applied Maths, RSPhysSE accompanied Dr John Long, Head of Sciences at Museum Victoria and one of Australia’s most experienced palaeontologist, on a fossil fishing expedition to Gogo no-one was expecting what they would bring home – one of the most remarkable fossils in recent history.

Towards the end of the expedition, Dr Senden, who was on his first serious fossil trip, found the skull of a fish poking out from an eroded nodule. It was the remains of Gogonasus, one of the rarest fishes found at Gogo. Only three incomplete skulls of Gogonasus had previously been found (and that’s from thousands of fossil fish samples representing over 45 different fish species).

Gogonasus is the only known fish from this vicinity belonging to a major group called the tetrapodomorphs, an evolutionary branch that included early fish ancestors of the first four legged land animals, or ‘tetrapods’.
ScienceWise 2006
Tiesimme, että Miguasha on erityisen kuuluisa juuri sieltä löydetyistä useista tetrapodin kivettymistä, vaan toistaiseksi vain Tuula oli sellaista otusta matkallamme moikannut.

Miksi tämä erityinen ja hieman harvinainen laji on niin suuren kiinnostuksen kohteena kaikkien Kalojen Ajan elävien joukossa?

Tähän kysymykseen kun yritämme vastata, joudumme elämän historian perustavien haasteiden ja hypoteesien keskelle, tutkimuksen kuumalle alalle, jossa kehitysopin teorioita tosiaan pistetään uusiksi aivan olan takaa!

Ymmärtääksemme keskustelua, meidän tulee tutustua sekä "Darwinin kävelevään kalaan" että kehitysopin tutkimushistoriaan ja evoluutiobiologian nykypäivään. Blogissa voimme vain viittailla tähän liittyvään laajaan kirjallisuuteen ja kertoa, mitä siitä saamme irti ja mitä omin silmin näemme.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

ICR edustaja kertoo Darwinista ja FitzRoysta

Amiraali Sir Robert FitzRoy, fluvialisti!
kuva Darwin and Fitzroy

FitzRoy, Captain of the Beagle, Fierce Critic of Darwinism on Andrew Sibleyn julkaisema artikkeli Institute for Creation Research sivuilla.

[ICR instituutin perustavista näkemyksistä on kattava esitys heidän kotisivuillaan Foundational Principles ]

Sibley kertoo FitzRoyn nuoruudesta ja H.M.S. Beagle matkan taustasta ja tutkimusretken toteutumisesta. Mutta sitten päästään varsinaiseen asiaan:

"FitzRoyn matkakertomuksesta käy ilmi, että hän oli ensin epävarma Genesiksen totuudellisuudesta ja on vastuussa siitä, että antoi Darwinille pitkän matkan aikana luettavaksi Lyellin Principles of Geology, teko jota hän myöhemmin katkerasti katui. Epäilyn vuosistaan huolimatta FitzRoysta tuli vahva kristitty ja humanisti."

[Sibleyn ilmeinen tietämättömyys tietämättömyys Darwinin ja Lyellin ystävyydestä ja perhesuhteista saa minut jo tässä näkemään punaista]
I suffered much anxiety in former years from a disposition to doubt, if not disbelieve, the inspired History written by Moses. I knew so little of that record, or of the intimate manner in which the Old Testament is connected with the New, that I fancied some events there related might be mythological or fabulous, while I sincerely believed the truth of others; a wavering between opinions, which could only be productive of an unsettled, and therefore unhappy, state of mind.
Gribbin, J. & M., FitzRoy, Review, Headline Book Publishing,2003. Comments by Professor Inman. p. 155
FitzRoy ja Darwin olivat Tulimaassa samassa veneessä tutkimassa Rio Santa Cruz joen rantamaisemia. Tämä tapahtui, kun H.M.S. Beagle oli rantautettu korjauksia varten. Vaan missä nuori Charles näki merkkejä eri aikoina syntyneistä geologisista kerrostumista, Robert näki todisteita katastrofaalisesta tulvasta, vedenpaisumuksesta:
Is it not remarkable that water-worn shingle stones, and diluvial accumulations, compose the greater portion of these plains? On how vast a scale, and of what duration must have been the action of those waters which smoothed the shingle stones now buried in the deserts of Patagonia.

Though the bed of the river is there so much below the level of stratum of lava, it still bears the appearance of having worn away its channel by the continual action of running water. The surface of the lava may be considered as the natural level of the country, since, when upon it, a plain, which seems to the eye horizontal, extends in every direction. How wonderful must that immense volcanic action have been which spread liquid lava over the surface of a vast tract of country.
Gribbin op.cit. 155,156
Sibley kertoo edelleen, että simpukoiden näkeminen korkealla olevissa kerrostumissa vakuutti hänet entistä enemmän Raamatun vedenpaisumuskertomuksen totuudellisuudesta, "vaikka muitakin selityksiä on annettu".
It appeared to me a convincing proof of the universality of the deluge. I am not ignorant that some have attributed this to other causes; but an unanswerable confutation of their subterfuge is this, that the various sorts of shells which compose these strata both in the plains and mountains, are the very same with those found in the bay and neighbouring places . . . these to me seem to preclude all manner of doubt that they were originally produced in that sea, from whence they were carried by waters, and deposited in the places where they are now found.
Gribbin op.cit. 163
Artikkelin lopulla Sibley kuvaa kuuluisaa Oxfordin yliiopistossa kesäkuussa 1860 käytyä keskustelua Darwinin Lajien synty kirjasta, joka oli julkaistu 1859. Siellä keskustelun kiivaudessa amiraali FitzRay nosti kookkaan Raamatun päänsä yläpuolelle kehottaen yleisöä uskomaan Jumalaa pikemmin kuin ihmistä.  [Cadbury, D., The Dinosaur Hunters, 4th Estate, Harper Collins, London, p. 310, 2000.] Kirjeessään Sir David Brewsterille amiraali FitzRay vertaa Darwinin kehitysopin teoriaa Ilmestyskirja 13 petoon, joka avaa suunsa Jumalaa vastaan.

Kommenttini
Kun etenemme kalaretkellämme ydinasioihin, Darwinin kävelevään kalaan ja elämän historiaan maapallolla, on hyvä tuntea myös näitä historiallisia kuvioita.

Sibleyn artikkeli on laadukas, huolellisesti perusteltu ja siinä olevat viitteet tarkkoja. Se kestää siis arvostelun tältä osin, ja myös asiasisältö pitää paikkansa- amiraali Sir Robert FitzRay edustaa perinteistä katastrofaalista fluvialismia, joka myös Oxfordin yliiopistossa oli 1800-luvun puolivälissä varteenotettava vaihtoehto Darwinin kovin radikaalilta vaikuttaneelle teorialle lajien synnystä.

Sibley siteeraa tarkasti myös aikalaisen havaintoa FitzRaysta, joka minusta on tavattoman murheellinen ja ennakoi tulevien sukupolvien kreationistien asennoitumista Jumalan luomakunnan tutkimiseen avoimin silmin.
Artikkelista käy ilmi, että Oxfordin 1860 keskustelussa mukana ollut Julius Carus kirjoitti kuusi vuotta myöhemmin Darwinille
"I shall never forget that meeting of the combined sections of the British Association when at Oxford in 1860, where Admiral FitzRoy expressed his sorrows for having given you the opportunities of collecting facts for such a shocking theory as yours."

Tosiasioita ei olisi saanut luonnosta löytää, auringossa ei ole mustia pilkkuja, koska se on täydellisen Jumalan symboli.

Sibley ei kytke FitzRoyn näkemyksiä tuon ajan geologiassa käytyyn tieteelliseen yliopistotason keskusteluun, jossa katastrofaalinen fluvialismi oli aivan käypä teoria vaihtoehtona Lyellin uniformitaristiselle prinsiipille eikä suinkaan amiraalin omaa keksintöä.

Huolellisesti laaditussa artikkelissaan Sibley ei kerro, että masentunut amiraali FitzRay teki itsemurhan viisi vuotta Oxfordin kokouksen jälkeen 30.4. 1865. Ehkä se ei hänestä kuulu asiaan, vaikka nämä darwinismista käydyt keskustelut häntä kovin painoivatkin.

Sibley ei myöskään kerro, mitä Charles Darwin löysi tuolla valaseveneiden matkalla Rio Santa Cruz joella Patagonian menneisyydestä. En minäkään kerro! Vaan jos olet utelias, ota selvää.

Mutta mielenkiintoinen ja hyvin laadittu artikkeli.




Suurten numeroiden vaikeus

Antares oleskelutiloja kansirappujen luona
Courtesy of Eastern Yarchts Co 
Meitä oli siinä muutama istusekelemassa ja päätin tehdä testin!

"Olen täällä Kalojen Ajassa ajatellut, miten tavattoman vaikea meidän tavallisten ihmisten on hahmottaa suuria ajanjaksoja, etäisyyksiä, mittausten tuloksia. Olemme kuin Neljän Kissan tulkitsemassa laulussa Annan toisten mä käsitellä suuret numerot, ne multa pitkät vain saa.. (Four Cats)



"Egyptiläinen kirjuri kirjoitti pieniä numeroita viivoin, kaarin, etusormi oli 10k ja sammakko satatuhatta. Vaan miljoonan kohdassa on kirjuri nostanut jo kätensä rukoukseen, tämä menee ööveriksi.... Tosi hankalaa oli varmaan roomalaisilla valtion budjetin laatijoilla viljamääriä ja muita verotuloja kirjain-numeroin merkitä ja ynnätä, kun nollaa ei tunnettu. Roomalaisaikana kirjoitetussa Markuksen evankeliumissakin 5:9, kun halutaan sanoa, että pahoja henkiä oli miehessä paljon, niitä ei numeroin lasketa, vaan niitä oli leegio (noin 6000) "

"Sanovat, että eduskunnassa kansanedustajat tarttuvat paljon herkemmin muutaman kymmenen tai sadan euron asioihin, ja antavat miljoonien eurojen mennä. Ei niitä summia ihminen oikein käsitä."

"Keskustelimme aiemmin Nature lehden uutisesta, kuinka tutkijat ovat löytäneet kokonaisen hyönteisen kivettymän tältä myöhäiseltä devonikaudelta. Siinä oli erityistä se, että löytö siirsi näiden kuusijalkaisten historiaa 45 miljardia vuotta taaksepäin aiemmin tunnetusta. Huomasimme myös, miten epävarmaa paleontologia on samoin kuin arkeologia, kun tieto rakentuu sen varaan, mitä on havaittu ja löydetty muinaisista ajoista."

Joku keskustelijoista myhäili vertausta kansanedustajien budjettien rahamääriin, ja heitti epäilyn, että tokko se sentään ihan noin on.


Testitulos
"Laita rasti ruutuun, jos rakstat minua" kirjoitti entisen peruskoulun oppilas.

Jos huomasit välittömästi edellä olevassa tekstissä olevan virheen suurten numeroiden kanssa, laita ruksi vaikka tähän .

Jos et huomannut, niin olen todistanut väitteeni, miten hankalaa suuria lukuja on hahmottaa.

(vinkki, jos et vieläkään hoksaa, maailmankaikkeuden oletettu ikä on 13.65 miljardia vuotta)


H.M.S. Beaglen toisen tutkimusmatkan reitti

H.M.S. Beaglen toinen tutkimusmatka 1831-36
kartta wikimedia
Jees, koko maapallon ympäri viidessä vuodessa.

Tämä kuuluu ihmiskunnan merkittävimpiin tutkimusmatkoihin. Kristofer Kolumbus löysi Uuden mantereen. Charles Darwin ymmärsi elämää Galapakos-saarilla. Jälkimmäinen ei olisi ollut mahdollinen ilman edellistä.

Pastori Charles Darwin?

Charles Darwinin syntyi 12. helmikuuta 1809 Mount House talossa Shrewsburyn kaupungissa, Englannissa (biografia). Hänen isänsä oli menestyksekäs tohtori Robert Waring Darwin ja äitinsä Susannah née Wedgewood (sukutaulu). Susannan isä perusti nykyään niin kuuluisan Staffordshiren keramiikkapajan. Charlesin koti oli siis varsin vakavarainen.

Robert ja Susannah saivat kaksi poikaa ja neljä tytärtä. Isä kuului anglikaanikirkkoon, johon lapset kastettiin. Äiti Susannah sen sijaan oli unitaristi, tiukka monoteistinen uskonsuunta, joka torjuu kolminaisuusopin ja sanoo,että Jeesus on profeetta, ihminen, ei Jumala. Äiti Susannah kuoli vain 52 vuoden ikäisenä 1817, kun Charles oli vain kahdeksan vuotta vanha.

Shrewsburyn koulu tarjosi pojille, Charlesille ja Edmundille, klassisen koulutuksen, joka ei ollut lainkaan nuoren Charlesin mieleen
"Nothing could have been worse for the development of my mind than Dr. Butler's school, as it was strictly classical, nothing else being taught except a little ancient geography and history. the school as a means of education to me was simply a blank. ... Much attention was paid to learning by heart the lessons of the previous day; this I could effect with great facility learning forty or fifty lines of Virgil or Homer, whilst I was in morning chapel; but this exercise was utterly useless, for every verse was forgotten in forty-eight hours. I was not idle, and with the exception of versification, generally worked conscientiously at my classics, not using cribs. The sole pleasure I ever received from such studies, was from some of the odes of Horace, which I admired greatly. When I left the school I was for my age neither high nor low in it; and I believe that I was considered by all my masters and by my Father as a very ordinary boy, rather below the common standard in intellect." (C. Darwin. 1958: 27-28)
Isä Robert vei perheensä usein kyläilemään Wedgewood perheen Maer Halliin, ja siellä 400 hehtaarin tilan raikkaassa ulkoilmassa Charlesista tuli taitava ratsumies, metsästäjä ja innokas kaikenlaisen kerääjä - nuori luonnosta kiinnostunut naturalisti.

Ehkä hieman Aleksis Kiven kuvaaman Jukolan Laurin tapaan!


Lauri-poika metsäs häärii, 

katselevi puita väärii, 

mäyränä nummia tonkii.  

Lääkäriksi piti...
Isän toivomusta noudattaen Darwinin pojat lähtivät molemmat lukemaan lääketiedettä. Mutta ei siitä mitään tullut: Edmund katosi Lontoon yöelämän humuihin ja mukavaan rikkaan isän opiskelijaelämään ja Darwin jätti lääkärin opinnot kesken.

Sen sijaan hän ryhtyi lukemaan papiksi.


H.M.S. Beagle valmis toiselle tutkimusmatkalle

H.M.S. Beagle Australiassa 1837
Owen Stanley vesiväri maalaus
kuva wikimedia
Kuuluisalle toiselle matkalle lähdettäessä joulukuun 27. 1831 monin tavoin muunneltu ja kohennettu H.M.S. Beagle oli nyt luokaltaan 27.5 metriä pitkä ja 7.5 metriä leveä kolmimastoinen parkki (barque).  Lastia se kykeni ottamaan uumeniinsa 237 bm.  Aluksessa oli matkaajien turvana kuusi 6-naulan laivatykkiä.


Kolmimastoisen parkin takilointi
kuva wikimedia
Alla oleva historiallinen piirros antaa mainion kuvan H.M.S. Beaglen rakenteista. Alus on vedetty korjauksia varten kuivalle maalle Tulimaassa Santa Cruz-joen luona 1834.

kuva wikimedia

H.M.S. Beaglen alkutaipaleesta


His Majesty's Ship Beagle laskettiin Woolwichin telakoilta Thames-jokeen toukokuun 11. 1820. Saman vuoden heinäkuussa uusi purjealus sai muiden laivojen joukossa olla kunnialaukauksin juhlistamassa George IV (1762-1830) kruunajaisia. H.M.S. Beagle alitti tuolloin historian ensimmäisenä täysin takiloituna man-of-war aluksena Lontoon sillan.

Vuoden 1825 uudelleen takilointiinsa asti H.M.S. Beagle oli tyypiltään Englannin merivioimien Cherokee-luokan kaksimastoinen priki-sluuppi, jossa keskellä oleva masto on edessä olevaa korkeampi.

Laiva palveli englantilaisia merenkulkijoita kaikkiaan 50 vuotta, suuren osan tästä ajasta merivartiostossa, kunnes se myytiin ja purettiin vuonna 1870.

Maailmankuuluksi sen on tietysti tehnyt toinen tutkimusmatka, johon nuori alkujaan maalaispapiksi aikonut naturalisti Charles Darwin osallistui ja matkasta aikansa bestselleriksi nousseen kirjan kirjoitti The Voyage of the Beagle (1839). Teos suomennettiin vasta 2008 nimellä Beaglen matka.


"Uiva ruumisarkku"
H.M.S. Beaglen alkuperäinen malli Cherokee-luokan aluksena oli huonossa maineessa, koska nämä laivat olivat turhan pieniä maailman merille. Turhan monet niistä kaatuivat kovassa aallokossa tai haaksirikkoutuivat muulla tavoin.

"Ruumisarkku-prikeiksi" merimiehet niitä alkoivat kutsua.

H.M.S. Beaglen ensimmäinen tutkimusmatka 1826-1830 suuntautui Patagoniaan ja Tulimaahan. Se oli päättynyt traagisesti, kun laivan kapteeni Pringle Stones (1793-1828) joutui syvään masennukseen Magellan salmien kovassa talvessa, lukitsi itensä kahdeksi viikoksi kajuuttaansa ja lopulta ampui itsensä elokuun 2. Kapteeni Stones kuoli haavoihinsa kymmenen päivää myöhemmin, 12.2. 1828.

Napoleonin sodissa ja Brasilian itsenäisyystaisteluissa kunnostautunut amiraali Sir Robert Otway (1770-1846) antoi nyt määräyksen viedä H.M.S. Beagle Montevideoon. Alus kunnostettiin siellä ja priki-sluuppi palasi Englantiin 14. lokakuuta 1830.


Sir Robert FitzRoy

Sir Robert FitzRoy (1805-1865)
kuva wikimedia
Amiraali Sir Robert Otway määräsi avustajansa, silloin vain 23 vuotiaan lippu-luutnantti R. FitzRoyn H.M.S. Beaglen väliaikaiseksi kapteeniksi. Hän oli tuolloin jo kunnostautunut ensimmäisen tutkimusmatkan kuluessa mm. tarkkojen sääennustusten laatijana.

Englantiin palannut H.M.S. Beagle nostettiin välittömästi Devenportin telakalle. FitzRoyn määrääyksestä aluksen yläkantta nostettiin 20 cm ja siirrettiin 30 cm keulaa kohti, jotta sille saataisiin merenkäynnissä parempi tasapaino. Alusta suojattiin lisäämällä huomattavasti sen runkoon laudoitusta niin, että alus tuli monta tonnia raskaammaksi.
H.M.S. Beaglen kronometri
kuva wikimedia

Meteorologina sittemmin kuuluisaksi tullut Robert FitzRoy antoi asentaa H.M.S. Beagleen aikansa ensimmäisiä ukkosenjohtimia. Laivan varusteisiin kuului kaikkiaan kuusi kronometriä, joilla avomerellä määritettäisiin aluksen sijainnin leveysaste. Tämä tehtiin mittaamalla auringon sijainti keskipäivällä ja vertaamalla sitä tunnettuun lukemaan.

Ilmanpainetta mitattiin 1800-luvun alkupuolella sympiesometri nimisellä laitteella. Siinä oli kaksi osaa, elohopea lämpömittari ja J-muotoinen putki, jossa oli vetyä ja manteliöljyä. Ilmanpaineen kasvaessa tai laskiessa, öljyä valuisi säiliöön tai sieltä pois puristaen vetyä. Näin öljyn taso J-putkessa ilmoittaisi ilmanpaineen.

Robert FitzRoy teki vielä erään ratkaisun, etsien rauhallista ja vaikeisiin olosuhteisiinkin sopeutuvaa naturalistia tutkimaan Patagonian ja Tulimaan geologiaa. Hänen valintansa oli napakymppi: Charles Darwin. Eräs peruste oli nuorukaisen rauhallisuus - kaksi hänen lähellään tehtyä itsemurhaa oli tehnyt FitzRoysta tässä suhteessa varovaisen. Pitkä laivamatka ei todellakaan ole leikkiä.

On siksi todella traagista, että etevä meteorologi Sir Robert FitzRoy teki 59 vuoden ikäisenä itsemurhan 30.4. 1865 (FitzRoy).

Miehistä tuli H.M.S. Beaglen toisen matkan aikana hyvät ystävykset. Tämä on myös siitä mielenkiintoista, että Robert oli hurskas kristitty, ja puolusti Raamattua jatkuvasti Charlesin radikaaleja ajatuksia vastaan. Vaan ei tämä perustava kiista aiheuttanut välien rikkoutumista, osasivat antaa asioiden olla asioita!


H.M.S. Beaglen poikkileikkaus vuonna 1832
kuva wikimedia

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Ratkaiseva kohtaaminen

Ichtyostega. Ylempi devonikausi
Taiteilijan näkemys
Kuva Cincinnati Zoo & Botanical Garden

"En tiedä kauanko olin kävellyt. Kuulin kyllä tuuttausta kaukaa takaani, mutta kuljin äänestä poispäin. En halunnut koskaan enää ketään nähdä."

"Tulin sitten illan jo hämärtyessä kosteikkoon ja huomasin, että puiden välissä oli kirkasta matalaa vettä. Olin jo väsynyt ja jäin siihen lepäämään nojaten puunrunkoon. Heräsin varhain aamulla samassa asennossa, ja kun sain silmäni auki siinä se oli aivan minun lähelläni vedessä, Darwinin kävelevä kala!"

"En liikahtanutkaan, etten sitä pelästyttäisi pois. En ole koskaan nähnyt mitään samanlaista, se ei ollut kalan näköinen, ei oikeastaan mikään lisko, se oli ihan oma itsensä vain. Hiljaa se siinä pohjantuntumassa liikkui näyttäen etsiskelevän jotain, ehkä se silmillään minut näki, en tiedä. Sitten se lipui kauemmas ja näin, kuinka se yritti kömpiä vedestä kuivalle maalle. Takaisin se molskahti ja häipyi näkymättömiin."


Elämän muutos
"Jotain tapahtui siinä aamulla minussa. Miten valtavasti elämä on tehnyt työtään, että minä olisin olemassa, kävelevä, ajatteleva, puhuva ihminen. Kuinka äärimmäisissä olosuhteissa nämä eläimet kamppailevat jättimäisten petokalojen, pihdeillään leikkaavien skorpionien ja kaikenlaisten vastusten kanssa. Elämä voittaa, massiiviset tuhonkaudetkin se kestää, leviää ja kukoistaa."

"Minä elän. Elämä on minulle annettu lahja. Vaikka minulla ei olisi mitään toiveammattia, rakkaita ja ystäviä, vaikka olisin rampa ja sairas ja sokea ja kuuro ja jalaton ja kädetön, minä elän."

"Jotain minussa naksahti, kuinka helposti annan periksi, kuinka tunteeni saavat minut valtaani, kuinka itsekäs olen. Voihan olla, että kaiken tämän minun elämäni merkitys on siinä, että autan jotain toista ihmistä tai eläintä, ehkä vain yhtä."

"Minä elän!"

"Ja niin lähdin kävelemään takaisin kohti muita ihmisiä, jos Darwinin kala onnistui pääsemään kuivalle maalle ja siellä lisääntymään ja sukua jatkamaan ja kerran tulevan ihmisenkin esi-isäksi ja -äidiksi selviytyä, miksi minä heittäisin elämäni menemään näin kevytmielisesti ja hetken mielijohteesta?"

"Kaaduin ja loukkasin jalkani, mutta hammasta purren päätin kivusta huolimatta kulkea yli kukkuloiden, halki laaksojen, ohi lampien ja poikki soiden, takaisin sinne, missä on tulevaisuus ja toivo. Kuume sai minut värisemään, jano oli hirveä, polvissa heikotti sokerin puute ja rankassa maastossa oli hankala kulkea. Mutta se sain minut vain entistä päättäväisemmäksi. Minulle on annettu elämä ja se on elettävä!"

Emme osanneet sanoa, oliko Tiinan lause positiivinen vai negatiivinen, ja on sen joku muukin ennen sanonut. Mutta totta se on, olivat olosuhteet mitkä tahansa.

ELÄMÄ ON ELETTÄVÄ


Tiinan kertomus alkaa

Kylläpä seuraavana aamuna ilmapiiri oli keventynyt ja suorastaan hilpeä, kun kadonnut lammas oli palannut kotiin. Tiina oli saamansa hoidon ja hyvin nukutun yön jälkeen jo aivan toisen näköinen, kuin eilinen naamaltaan harmahtava ja jalkaansa ontuva nääntynyt ihmisparka.

Mutta pian hiljeni väki, kun Tiina alkoi kertoa seikkailustaan.


Elämä lopussa
"Lähdin metsään kenenkään huomaamatta, kun pystytitte leiriä. Olin päättänyt kävellä ja kävellä kunnes matkani päättyisi. Olin aivan masentunut, kyllästynyt koko Antares porukkaan ja itseeni. Pahinta oli, että minua ei koti-Suomessakaan odottaisi mitään muuta kuin ikävystyttävä työ, yksinäisyys, taloudelliset huolet ja kaikki tiet eteenpäin tukossa."

"Kuljin yhä kauemmas metsään, kiertelin soita ja lammikoita ja nousin kukkulalle toisensa jälkeen. Hiljaisuus oli käsin kosketeltava ja autius yhtä suuri kuin sydämeni autius. Koska tämä olisi elämäni viimeinen kävelymatka, en pitänyt kiirettä. Mitään en ottanut mukaani, en syötävää enkä juotavaa, ja mietin miten päiväni päättäisin."



"Olin elämääni kyllästnyt, halusin vain pois, kaikesta pois, enkä välittänyt enää mistään... nukkua ikuisesti, levätä koskaan enää heräämättä"


Tiinan paluu

Koko päivän etsijäryhmät kulkivat lähiseudulla kartoittaen sijaintiaan huolellisesti ja Tiinaa huhuillen. Tasatunnein laivamme tuuttasi niin, että koko tienoo kumisi kertoen sijaintipaikastaan. Radiomme rätisivät, kun keskustelimme ryhmien välillä ja suunnittelimme mielekästä hakureittiä kullekin porukalle.

Devonian kauden luontoa
Taiteilijan näkemys
kuva Geosciences University of Wisconsin-Madison 

Vehreyden keskellä kuljimme metsässä, jota korkeampien puiden lehvät varjostivat ja jossa ei linnunlaulua kuulunut. Paikoin kuljimme suota muistuttavien alueiden yli, jossa alavalle maalle oli tunkenut mereltä vettä ja joka nyt hitaasti väistyi pois. Kaloja niissä altaissa oli, mutta maalla emme erottaneet elämää emmekä liikettä.

Tiinasta ei tietoakaan.

Illan lähestyessä kello viisi paikallista aikaa - olimme täsmänneet kellomme ennen lähtöä - kokoonnuimme tutulle leiripaikalle laivaveneen ja kumiveneiden tuntumaan. Kaikki etsijäryhmät olivat selvinneet päivän vaelluksesta ilman vastoinkäymisiä ja olimme jo tottuneempia liikkumaan devonikauden niin toisenlaisessa maisemassa.

Vaan matala oli silti mielemme - turhaan olimme kadonnutta lammastamme etsineet ja nyt jo todella pelkäsimme pahinta. Joko Tiina on jonnekin kaatunut ja loukkaantunut eikä pääse liikkumaan, on lähtenyt tarkoituksella kauas pois tai ehkä masennuksen puuskassa itsensä hukuttanut.


Sieltä hän tulee ...
Puolen kuuden maissa näimme ensimmäistä kertaa elämää metsän reunassa, kun Tiina laahusti puiden seasta aukiolle ja tuli hitaasti meitä kohti.

Kaksi retkeläistä riensi häntä auttamaan ja taluttamaan molemmin puolin, sillä Tiina oli jossain jalkansa satuttanut. Toista vuorokautta ilman mitään syötävää ja juotavaa - sillä vehreyden lomassa oleva vesi oli tällä alueella suolaista.

Lähemmäs kun he tulivat panin merkille kaksi asiaa Tiinan silmistä - niissä oli kuumeisen ihmisen silmien kosteutta ja niissä oli aivan uusi katse!

Poissa oli apea, masentunut maata harova katse ja mistään kiinnostumattoman harmaus. Tiinan koko olemus huokui elämää ja intoa hurjasta väsymyksestä, nälästä, janosta ja kuumeestaan huolimatta.

Tiina ei sanonut mitään ennenkuin oli tullut aivan porukan luokse ja olimme kaikki niin iloisina hänen ympärillään. Kysymyksiä olisi satanut, mutta näimme että tyttö tarvitsi pikaisesti vettä ja ensiapua, lepoa laivan hiljaisessa kajuutassa. "Hei" "Moro" "Terve" "Moikka" "Onpa hyvä nähdä sinut..." myhäilevää tervetulotoivotusta, taisi siellä olla "Alohakin" seassa ja joku "Jumalalle kiitos".


Ratkaiseva kohtaaminen

Täysin uupuneena Tiina ei montaa sanaa sanonut, vaan mitä sanoi oli todella säväyttävää:

"Minä näin sen!"

"Minkä näit?" kyselimme...

"Darwinin kävelevän kalan!"

"Se minun henkeni pelasti" Tiina jatkoi, mutta lysähti sitten jo aivan tiedottomana tukijoidensa käsivarsille. Nopeasti veneeseen ja laivaan hoitoon, kuume alas ja ravintoa systeemiin.


Ancien Régime

Ranskan kuningaskunnan vaakuna

Siinä veneessä istuessani ja rannan lähestyessä mieleeni juolahti vielä yksi asia.

On näet totta, että me kristityt itse olemme usein syypäitä siihen sanoillamme ja teoillamme, että kanssakulkijat vieraantuvat sekä kirkosta että Kristuksesta. Mikä se tuommoinen uskonto on, joka saa aikaan tuommoisia ihmisiä.

Ja että on surullista, jos oma olemuksemme karkoittaa ihmisiä kauemmas Jumalasta.

Mietin, että Ranska on yhä tänään Euroopan hengellinen kylmähuone, sekulaari valtio, joka torjui Jumalan nimen mainitsemisen Euroopan yhteisön perustamisasiakirjassa.

Samalla muistin, miten hirveä on ollut Ranskan kuninkaiden ja kirkon yhteistyö Ancien Régime aikana uskonpuhdistuksesta vallankumoukseen.

Voltairella oli paljon siitä sanottavaa.

Ranskan kansa sai tarpeekseen kuninkaista, kardinaaleista, papeista, munkeista ja nunnista, luostareista ja kirkoista ja ... heittäen ne kerrassaan nurkkaan.

Sama kuvio siis - me kristityt , eikä vain edustamamme muinainen juutalais-kristillinen perinne, olemme monelta osin itse syypäitä Ranskan vallankumouksen väkivaltaiseen Jumalan vihollisuuteen. (Hugenottien kanssa voimme toki osoittaa paavia sormella, mutta...)

Tätä nimenomaan kirkonmiehiä ja heidän toimiaan arvostelevaa ilmapiiriä on Ranskan sielua runoillaan ja romaaneillaan niin syvällisesti tulkinneen Victor Hugon (1802-1885) tuotanto tulvillaan.

Siinä veneen vierellä uivia kaloja ihaillessani päätin mietelmäni todeten hiljaa "Charles Darwinin kirkollinen kiroaminen ei todellakaan auta asiaa..."


Culte de la Raison ja Kuolema


Fête de la Raison ("Festival of Reason"), Notre Dame, 20 Brumaire (1793)
kuva wikimedia
Siinä walkie-talkie radiotani räplätessäni ajattelin edelleen, että nykyihmisen maailmankatsomuksen irtautuminen Raamatusta on mennyt niin pitkälle, että monet ovat uumoilleet jo pitempään koko kristinuskon pikaista katoamista ihmiskunnasta uskonnon epätieteellisyyden tähden ja tämän myötä rationaalisen järjen kaivattua voittoa.

Totuus, Järkevyys, Vapaus!

Tätähän Ranskan vallankumous jo edusti tuoden 10.11. 1793  Notre Dame katedraaliin uuden ajan jumalattaren, Sofia eli le Raison. Jumalattareksi valittiin kaunis näyttelijätär Sophie Momoro (née Fournier). 

Kristittyjen alttari purettiin ja sen tilalle rakennettiin Vapauden alttari (Liberté), jonne uusi jumalatar juhlallisesti saateltiin (Järjen kultista lisää wikipediassa).

Vapauden patsas Ellis-saarella New Yorkin edustalla on näitä peruja.

Citoyen de l’humanité, Jumalan viholliseksi julistautunut Anacharsis Clootz (1755-1794) tiivisti viestin "vain yksi jumala, Le Peuple!"  

Huuto, jonka olemme kuulleet myöhemmin muodossa "ei muuta jumalaa kuin kansa kaikkivaltias".

Ranskan vallankumoukselliset ottivat etäisyyttä asiaan ja kultin järjestäneet, mukaan lukien järjen jumalattareksi valitun Sofien aviomies Antoine-François Momoro (1756-1794) teloitettiin 24. maaliskuuta Pariisissa vasta keksityllä giljotiinilla. Vain noin puoli vuotta Notre Damen iljetyksen jälkeen.

[En ole pystynyt varmistamaan väitettä, että Sofie olisi kuollut myöhemmin mielisairaalassa.]

Muistamme, että juuri päättömänä elämänsä päättäneeltä Momorolta on peräisin Ranskan vallankumouksen motto Liberté, Égalité, Fraternité.

Järki hoi, älä jätä!

Vai sanoisimmeko, Isä Jumala, älä meitä heitä!


Vastuumme toisista
Vaan on se harmi, jos me Antareksen porukat tekisimme jollekin mukana reissaavalle mahdottomaksi jatkaa kanssamme. 

Kun muuta tietä kotiin ei ole kuin tämä Nooan arkki, jossa hieman enemmän kuin seitsemän sielua nyt virtuaalisesti ja symbolisesti reissaa.

Ja niin ammuimme hätäraketteja yössä, tuuttasimme laivan torvea, ammuimme ja möykkäsimme ja merkkivaloja poltimme - kutsuen eksynyttä takaisin laivaan... ja nyt lähtisimme etsimään.

Semmosia tulevien aikojen asioita mietin, ja hyppäsin kantamuksineni veneeseen järkevät Nokian lyhytvartiset retkeilysaappaat jaloissani.

Trimmi retkeilysaapas



Nooan arkki Pietarinkirjeissä

Antareksen kannella
Courtesy of Eastern Yachts Co
Valmistautuessamme päivän etsintäretkeen mielessäni pyörivät pyhän Raamatun sanat
jossa hän [Kristus] myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
1 Piet 3:19-21

Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. 
2 Piet 2:5

Kirkkolaiva
Tiinan katoamista ajatellessani mieleeni tuli, että gafferimme on kuin pelastava kirkkolaiva, joka ainoastaan voi viedä meidät tästä ajasta tulevaan, jossa todellinen kotimme on.

Antares kuunariin ei ole pakko jäädä, jos sinne on mukaan tullutkin, ja voi lähteä omille teilleen devonikauden suunnattomaan maailmaan. Mutta sieltä ei ole tietä omaan kotiimme.

Aika hyvä vertaus! (kukas se kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?)

Kirkosta eroaminen on lähtö pelastavasta kirkkolaivasta, Nooan arkista, kasteen veden liitosta. Kaikille muiden kristillisten uskonsuuntien edustajille tiedoksi, että en tarkoita tällä Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vaan Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa, jonka ulkopuolella ei ole pelastusta.


Nooan arkista lähdön syitä
Miksi ihmiset sitten eroavat kirkosta?

No, me kristityt ja historiamme on tässä varmaan aivan korostetulla paikalla. Vika ei ole välttämättä siinä, ettei uskota Jumalaan tai Jeesukseen, vaan siinä, että nähdään, mitä me kristityt olemme ja teemme. 

Suuri syy kirkkolaivasta poisjäämiseen on kuitenkin epäusko, Raamatun arvovallan mureneminen ja irtautuminen sen maailmankuvasta ja maailmankatsomuksen rakentaminen muulle perustalle. 


Jumalan Sana käytäntöön!

Motorola HT-1000 2-suuntainen radio
kuva wikimedia
Aamiaselle kokoonnuttuamme joku palasi vielä evankeliumin tekstiin ja sanoi "Tuossa vertauksessa omistaja jätti lauman ja lähti etsimään kadonnutta lammastaan. Sen sijaan että istumme ja ihmettelemme ja ääni- ja valomerkein näytämme tietä kotiin, eikö meidän tulisi järjestää retkikunta Tiinaa etsimään?"

Totesimme kaikki, että ajatus on hyvä ja päätimme niin tehdä ja varustaa kaksi ryhmää kompassien avulla ja yksinkertaista kaavamaista karttaa piirtäen, jossa ilmansuunnat ja summittaiset mittakaavassa olevat reitin etäisyydet olisivat nähtävissä.

Kaikille oli selvä, että tuntemattomaan hyökkipyökki metsään lähtö olisi suuri riski jokaiselle. Samalla se olisi mielekäs ja jännittäväkin reissu ja kaikkien hartaana toiveena, että Tiina sieltä löytyisi hyvässä kunnossa.

Kannettavat kevyet walkie-talkie radiomme toimisivat ilman pienintäkään häiriötä ainakin jonkin etäisyyden, arvelimme, ja sovimme, että etsijät palaisivat leiripaikalle viimeistään viiden aikaan.

Näin varustettuina ensiapupakkauksin, asein, saappaat jalassa, karvalakit korvilla ja tuima ilme silmissämme nousimme veneestä rannalle ja painuimme devonikauden vehreyden keskelle luonnon ääretöntä hiljaisuutta jo hieman aristaenkin.




Aamuhartaus: kadonnut lammas

Retkeläisten ehdotuksesta oli laivalta ammuttu yöllä muutama hätäraketti mahdollisesti eksyneen Tiinan avuksi. Vaan emme siitä "eksymisestä" olleet lainkaan varmoja ja aavistelimme pahinta. Raketit suunnattiin huolellisesti siten, että niiden kuumat jäännökset putoaisivat mereen. Kerran tunnissa möläytimme Antareksen laivatorvea ja nyt auringon noustua ammuimme ilmaan myös pari laukausta. Ainakin peninkulman se kuuluisi tässä hiljaisuudessa. Rannalla olimme pitäneet tulta koko yön vireillä, jolloin hän voisi sekä haistaa savun että nähdä puiden välistä valoa pilkottavan kirkkaan tähtitaivaan alla.

Aamuhartaudessa luimme Jeesuksen vertauksen kadonneesta lampaasta.
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan."

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:

"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.' Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

"Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.' Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen."
Lk 15:1-10

Muistimme rukouksessa yhdessä Tiinaa ja hänen kotiväkeään ja lauloimme lopuksi tutun hengellisen laulun

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
:,: vaan ihana enkeli vierellä käy. :,:
On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:
Ja syntikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan.
Niin pianhan niihinkin tarttua vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
:,: sä kättäsi enkelin kädestä pois. :,:
Immi Hellén


perjantai 19. heinäkuuta 2013

[KRB] Meganeura

Meganeura oli järjettömän kokoinen ötökkä.
Tieteellisessä luokittelussa lainaan kotoperäistä Wikiä: Eläinkunnan Niveljalkainen Hyönteinen (Animalia Arthropoda Insecta), odonatoptreat jne.. ei kiinnosta enempää minuakaan, mutta se lopullinen nimi on Meganeura. Heistä on löytynyt hyviä fossiileja ja hämmästyttävää on ollut möttiäisen törkeä koko.



Eri lähteissä puhutaan siipivälistä 65...90cm. Tuollaista jöllikkää ei enää kannettaisi sanomalehden kanssa olohuoneesta pihalle.



 Runsaan kasvun syytä en löytänyt ja hapensaanti on mysteeri tuollaisen kapistuksen lennättämisessä. Ilman tiheys ja happipitoisuus lienevät tärkeässä roolissa.


Mauttomana ajatuksena ajattelin esittää, että olisi Tiinaa pitänyt varoitella jo eilen tuollaiseen törmäämisestä, vaikkei näitä vielä olisikaan ollut, että olisi ollut varovaisempi ja ei meidän tarvitsisi pohtia etsinäpartiota.
En tätä silti ääneen sanonut.

Hapensaanti lentovehkeille ja radio-ohjattaville koneille on hoidettu nykytekniikan ansiosta mallikkaasti meidän omille tekeleillemme.

Tehoa lisätään hapettamalla polttoainetta ja esimerkkitapauksessa lisätään nitroa metanolin joukkoon. Metanolin hapettuja on hiili ja sen kaveriksi tarvitaan tietysti runsaasti happea, mitä saadaan tehokkaasti nitrosta. Pienelle moottorille syötetään runsaasti happipitoista polttoainetta ja ilmasta otetaan lisää, niin saadaan varsin suuria tehoja.  Silti arvoitukseksi jää tuollaisten älyttömien "helikoptereiden" ,Meganeurojen, ilmassapysyminen ja energian riittävyys.