lauantai 28. syyskuuta 2013

Hapesta

Laitan tähän talteen linkin Jonathan Amoksen BBC uutiseen hapen tutkimuksesta.

kerberos hieman keskustelun aikana viittasi "elämän kulmausten" löytymisestä ja hapesta, ja että näin elämä valtasi kuivankin maan kun siellä voi hengittää.

näin tosiaan arvellaan, että vihreyden lisääntyminen kuivalla maalla aiheutti hapen määrän voimakkaan kasvun.

samalla se vähensi ilman hiilidioksidipitoisuuksia, ja tapahtui anti-kasvihuoneilmiö. Devonikauden lopulla ilmasto jäähtyi niin paljon, että maapallolle tuli jääkausi.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Ehdotus uudesta aiheesta

Olisiko teillä kalareissun kirjoittajilla kiinnostusta tulla mukaan samantapaiseen, mutta sisällöllisesti rakenteeltaan erilaiseen blogiin?

Kyse olisi yhteisestä opiskelusta, kuten kalareissulla,mutta ilman kehyskertomusta.

Aiheena olisi Homo erectus.

Ei Australopithecus eikä Neanderthalensis vaan Erectus. Devonikauden tapaan hän antaisi kiintopisteen ja paleontologian hahmotusta, joka auttaa ihmisen kehityksen ymmärtämisessä.

Perhtyisimme löytöhistoriaan ja tutkimukseen, anatomiaan, arkeologiaan, levinneisyyteen, työkalujen tekoon ja käyttöön, tulen löytymiseen, luoliin, ajoitukseen, fysiologiaan, symboleihin, kieleen... Kysymyksiä riittää.

Toki voimme keskustella ihmisyydestä, Adamista ja Eevasta jne mutta tarkoitus olisi porukalla tutustua tähän ihmiseen.



Voin toki yksinkin kirjoitella, mutta se käy helposti tylsäksi monologiksi. Kalareissu 2013 näytti, miten paljon enemmän saamme irti yhteistyöllä.

Eli miten on?

Linkki homo erectus blogiin

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Himalajan teologiaa


Te laaksot, notkot, nouskaa,
te vuoret, vaipukaa!
Jumalan kansan toivo
nyt täyttymyksen saa.
Hän saapuu, kuninkaamme
ja rauhanruhtinaamme.
Siunattu olkoon hän,
ken meille tuo elämän.

Visi 5:1


Nyt kun virtuaaliselle kalareissullemme osallistunut Eero Junkkaala on todellisesti reissaamassa Nepaliin, Katmanduun, Himalajan rinteille, Gautama Buddhan kotiseuduille, voimme pohtia Himalajan teologiaa.

Juuutalais-kristillisen pyhistä Kirjoituksista tulevan käsityksen mukaan, jonka myös muslimit ovat omaksuneet, Jumala on nostanut Himalajan huiput, Mt Everestin base camp maisemat, ja laskenut nuo huikeat laaksot ja tasangot.

Geologia opettaa modernin tektonisten laattojen teorian mukaan, että Intian niemimaan kantava mannerlaatta on painavan muurinmurtajan, ison pässin, lailla puskenut etelästä Aasian mannerlaattaan. Tässä törmäyksessä melko äskettäin Himalajan käsittävät maamassat ovat nousseet 8000 metrin korkeuteen asti.

1. Raamatussa itsensä ilmoittavaan Jumalaan uskovalla ei ole mitään oikotietä, ei myöskään mitään vaihtoehtoista selitystä Himalajan nousulle. Ei ole mitään teististä geologiaa, ID geomorfologiaa, joka luonnontieteiden teorioita paremmin selittäisi Himalajan maisemat.

Kuitenkin niitä katsoessaan uskova vetää henkeä hämmästyksestä, sanoo Hän on tämän tehnyt! ja veisaa sydämessään ylistystä Jumalalle.

2. Tieteellisen tektonisten laattojen teorian tutkija voi olla hindu, juutalainen tai muslimi. Uskonto ei vaikuta Intian mannerlaatan poikkeuksellisen nopean liikkeen selittämiseen. Luonnosta tehdyt havainnot, fysiikan lait, matematiikka ovat ratkaisevia.

3. Himalajan nousun tieteellinen selitysei millään tavoin kumoa uskoa Raamatun Jumalan sanoihin Minä olen tämän tehnyt, minä yksin, ei kukaan ollut minun kanssani.

4. Ditto evoluutiobiologian, kosmologian, lääketieteen, astrofysiikan, merentutkimuksen ja iktyologian kanssa.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Jälkipuintiin kutsu eli perkaamaan kaloja

Kommenteissa on todella haastavia keskustelunaiheita siitä, mitä kalareissulla 2013 olemme nähneet ja oppineet yhdessä.

On merkittävää ja blogitekniikan kannalta huomionarvoista, miten paljon jokainen kirjoittaja on lisännyt sisällön painoarvoa. Internet antaa mahdollisuuden aivan eri puolilla maailmaakin oleville eri forumein kantaa kortensa yhteiseen kekoon. Itse ainakin aivan hämmästyin, miten paljon jokainen kontribuutio avarsi näkymiä ja vapautti yhden kirjoittajan monologista.

Tutustuminen luonnontieteen tuloksiin, tuhansien eri alojen tutkijoiden yli 150 vuotta tekemään työhön, on vaivalloista, mutta sekä välttämätöntä että antoisaa. Huomasimme, miten valtava on vain yhden geologisen aikakauden avaama maailma, ja kuinka siihen hieman paremmin tutustuminen auttaa tajuamaan asioiden valtavuuden ja hieman paremmin jäsentämään internet ajan ihmisten kohtaamaa tiedon tsunamia.

Jälkipuinti, havaintojen arvioiminen, jäsentäminen omaan maailmankuvaan ja -katsomukseen, keskustelu eri tavoin näkevien kanssa on kommenteissa vasta alkamassa. Varmaan kaikki ovat iloisia, jos tällaista matkan jälkeistä elämän kehityksen selvittelyä ja pohdintaa saamme aikaan.

Tässä vain muutama lyhyt kommentti keskustelun avaukseksi

Lienemme kaikki yhtä mieltä siitä, että luonnossa vaikuttaa fysiikan painovoiman tapaan hyvin perustava elämän työntövoima. Käytimme sitten mitä ilmaisuja tahansa, evoluutio, kehitys, kasvu, elämän kiertokulku... näemme sekä maapallon historiassa että omassa maailmassamme elämän valtavan voiman.

Kerberos käyttää hauskaa sanaa "lokeroita" johon hän liittää myös maapallon ilmakehän ja hapen lisääntymisen luoman valtavan lokeron. Elämä todella hakeutuu aivan jokaiseen lokeroon, mutta kysymykseni on tapahtuuko tämä luonnonvalinnan takia, sen ajamana. Väitän, että ei tapahdu vaan että niinkuin vehnän siemenessä on sen tuleva juuri, varsi ja tähkä, niin elämä itse hakeutuu mahdottomiin. Stablioituneesta vedessä oleskelusta kuivalle maalle, kuivalta maalta tyhjään ilmaan lentämään, arktisiin järviin ja tundroille, valtamerten syvyyksien pimeisiin paineisiin. Kuka sinne käskee menemään!

Häkellyttävällä nerokkuudella elämä ratkoo näitä kiinnostuksensa kohteiden valtaamisia ja myös arkisen elämän jokapäiväisiä haasteita. Ihmisen on paljon helpompi kehittää uusia asioita matkimalla luonnon ratkaisuja, kuin koettamalla keksiä jotain aivan uutta. Tämän tajuaminen on ehkä nöyryyttävää Luonnon edessä mutta terveellistä sielullemme!

Kyllä siellä Heisenberg on syvällä ja taustalla ja tärkeänä, epävarmana, mutta tarkoituksella koetamme pysyä myöhäisen devonikauden tarjoamissa haasteissa, koska siinä yksinkertaistuu ja kiteytyy kehitysopin problematiikka, löydöt, havainnot, teoriat ja tulkinnat.

Sekin on iso asia, puhumattakaan permikauden alkuliskojen kiehtovasta ja hankasti tutkittavasta ajasta. Varoitan vain, että siirtyminen ajassa taaksepäin silurikaudelle tai kambrikaudelle ei tee keskustelusta yhtään helpompaa, vaikka elämänmuodot ovat alkeellisempia ja niitä on vähemmän. Prototserotsooisesta ajasta puhumattakaan.

Tervetuloa puimaan satoamme niin että seinähirret tärisevät ja akanat lentävät!

Tai olisiko parempi sanoa putsaamaan ja perkaamaan kalojen maailmaa

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kalareissu blogin tilanne

Vaikka osaltani loppuvirsi on veisattu kalareissulla 2013 tämä blogi jää avoimeksi kirjoittajille ja kommentoijille. Sana on vapaa.

Kyseessä on vierailu, opintomatka, jossa vain hieman olemme asioita raapaisseet. Kyse ei ole näet jostain matkailukohteesta vaan kokonaisesta maailmasta, jonka tutkimiseen yhden ihmisen elinikä ei riitä. Esimerkiksi Erik Jarvik omisti suuren osan elämästään Eusthenopteronin tutkimiseen - joka on vain yksi myöhäisen devonikauden eläin monien joukossa!

Tutustuminen yhteen paleotsoisen kauden alajaksoon hieman lähemmin antaa tukevan pisteen, joka auttaa jäsentämään maapallon elämän historiaa. Sitä ennen ja sen jälkeen tapahtuneita asioita, geologisen kellon lukuisia jaksoja, on silloin hieman helpompi hahmottaa aikajanalla.

Olen kiitollinen kaikille osallistujille, jotka ovat suuresti rikastuttaneet blogia ja avartaneet yhteistä opiskeluamme!

Entä se teologia?

Yhteinen havaintomme on varmaankin, että Israelin Jumala on yksi.

Tämä antaa kaikkeudelle sisäisen yhteyden, johon suhtaudumme itse kukin mukanamme kantamalla apparaatilla, maailmankuvalla ja maailmankatsomuksella.

Sinä, joka iloiten ihmettelet peukaloasi, joka on vasta-asennossa muihin sormiin nähden ja ylistät Taivaan Isää Hänen viisaudestaan, varmaan myös ihmettelet kanssani kalan evää, puhumattakaan tassuevää.

Sinä, jolle kykysi nähdä silmilläsi stereona valtava väriskaala on sattuman ajaman evoluution onnekas tuote, myös klorofyllin vihreä väri on neutraali luonnonilmiö, ei mikään Luojan ratkaisu luomakunnan värittämiseksi.

Pidän äärettömän tärkeänä sitä, että maailmankuva on totuudellinen. Jumalan luomistyöt eivät tarvitse yhtään valhetta puolustuksekseen.

Maailmankatsomuksemme on dynaaminen, muuttuva, kehittyvä ja sisältää varsin monia aineksia, joita emme itse edes varmaan tiedosta. Sisäisestä kalastamme alkaen (eli tetrapodista)!

Usko ei ole jokamiehen.

Mutta uskon silmin ymmärrämme. Usein toki väärin, mutta siksi Pyhä Henki on täällä johdattamassa meitä kaikkeen totuuteen.

Emme ole mestareita vaan opetuslapsia.

Myös Jumalan luomakunnan avoimen kirjan äärellä.


Lyhyestä virsi kaunis

Lopuksi virsi 270

1.
Enkö Herraa Jumalaani
riemuvirsin kiittäisi!
Enkö suurta auttajaani
ylistäisi hartaasti!
Pohjatonta laupeutta
lapsilleen hän osoittaa,
Isän sydän armahtaa
täynnä pelkkää rakkautta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

2.
Niin kuin kotka siivillänsä
poikiansa peittelee,
niin hän minut kädellänsä
armiaasti suojelee.
Äidinkohdussa jo antoi
muodon, hengen, elämän,
sieltä tähän hetkeen hän
huostassansa hoiti, kantoi.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

3.
Eipä ollut Poikansakaan
liian kallis hänelle,
kuolemaan hän antoi rakkaan
elämäksi minulle.
Ääretön on Herran hyvyys!
Vaikka heikko henkeni
kuinka tarkoin miettisi,
tutkimaton on sen syvyys.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

4.
Pyhän Hengen johdattamaan
Herra antaa sanassaan,
elämääni hallitsemaan
tiellä taivaan kunniaan.
Uskon kirkkaan, puhtaan liekin
sytyttää hän sydämeen,
johtaa minut autuuteen,
valaistu on kuolontiekin.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

5.
Sielustani huolen kantaa,
armollaan hän ruokkii sen.
Ruumiilleni hän myös antaa
kaiken, mitä tarvitsen.
Milloin taito oma puuttuu
taikka olen voimaton,
Herra heikon voima on,
vahvaksi näin heikko muuttuu.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

6.
Maailmamme aarteinensa
hallintaamme Herra soi,
luomakunnan luotuinensa
hyödyksemme meille loi.
Minne silmä, tieto kantaa,
runsaasti on lahjoja,
joita Luoja, kaitsija,
luoduillensa aina antaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

7.
Silmäni kun uneen suljen,
Herrani jää valvomaan.
Taas kun uuteen aamuun kuljen,
uuden armon aina saan.
Ellei kasvot Herran armaan
jäisi tiellä saattamaan,
sieluni ei tuskistaan
koskaan toipua vois varmaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

8.
Vaikka väijyy sieluani
vihollinen, kiusaaja,
ei se koskaan Herrastani
tempaa irti minua.
Herra torjuu voimallansa
kaiken pahan päältäni
johdattaen juoksuni
Hengellänsä, armollansa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

9.
Niin kuin isä ei voi kieltää
rakkautta lapseltaan,
joka vastoin isän mieltä
harhaan kulkee toisinaan,
niin myös Herra hoitaa lastaan
rakkauden vitsalla
eikä koston miekalla,
armoon sulkee ainoastaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

10.
Vaikka joskus ankaralta
tuntuu Herran kuritus,
Herralla on siihen valta,
häntä ohjaa rakkaus.
Minut syntiin hukkumasta
Isä tahtoo varjella,
siksi ohjaa luoksensa
ristin tietä taivaan lasta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

11.
Eikä ole, uskon kyllä,
risti luotu iäksi.
Ei sen vaiva enää yllä
tuolle puolen matkani.
Talven tuimat tuiskut poistaa
jälleen suvi suloinen,
niin myös jälkeen vaivojen
ilosta saa silmä loistaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

12.
Sinulla on Isän sydän,
niin myös Isän rakkaus.
Herra, lapsenasi pyydän:
Kuule uskon rukous.
Auta, että armostasi
täällä aina päivin, öin,
ajatuksin, puhein, töin
etsin, Herra, kasvojasi.
Ja kun loppuu aikani,
ylistää saan iäti.

Paul Gerhardt 1653. 
Suom. Otto Immanuel Colliander 1874. 
Virsikirjaan 1886. 

Luomisen seitsemäs päivä

Ylösnousemus
Markus Enckell (1907)
Tampereen tuomiokirkon alttaritaulu
kuva tampere.fi

Kalojen Aika on ohi.

Nyt on Ihmisen Aika. 

Mutta tämäkin loppuu aikanaan, kuten kaikki. 

Raamatun mukaan tämä aikakausi, aioni, loppuu kohta ja Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Sama kaavio kuin vedenpaisumuksessa ja evoluution historiassa: massiivinen elämän tuhoutuminen ja uuden alku.

Silloin tulee luomisen seitsemäs päivä.

Ei luonnon armoilla vaan Jumalan armosta.


2:1 Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. 2 Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. 3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.


”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva”
Heb.4:9


Luomisen päiviä

On ollut aika, jolloin ei planeetallamme vielä ollut kaloja.

On ollut aika, jolloin vehreys, siemeniä kantavat puut kasvoivat kuivalla maalla.

On ollut aika, jolloin vesissä vilisi kaloja ja suuria meripetoja, mutta ei vielä ollut eläimiä maalla eikä lintuja ilmassa.

On ollut aika, jolloin meret vilisivät elämää, runsas monipuolinen kasvullisuus peitti maankamaran monin paikoin, jolloin kedon eläimet lisääntyivät siunatussa tilassa ja taivaan linnut visersivät iloisesti Jumalan kunniaa, mutta ei ollut vielä ihmisiä.

1:11 Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. 12 Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. 13 Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

20 Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla." 21 Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. 22 Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." 23 Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä. 

Tunnelmia Torquayssa

Torquayn satama
kuva wikimedia
Joka iikka oli jo varhain kannella silmät kirkkaina. Sumun hälvetessä nousi sydämistämme kiitos Taivaan Isälle - edessämme aukenivat Torquayn sataman näkymät! Pian olimme siellä paikallisten paattien keskellä hakemassa Antarekselle sopivaa ankkuripaikkaa.

Yksikään meistä ei napissut aamuisesta metelistä, joka Miguashan äärettömän hiljaisuuden jälkeen todella kävi korviimme. Nauraen seurasimme taivaalla jyrisevää lentokonetta, eikä lokkien kirkuna häirinnyt ketään - lintuja!

Ihmiset olivat ottaneet tämän planeetan haltuunsa, rannat olivat täynnä tsunamin kestäviä rakennuksia, ilma oli täynnä tuoksuja - ei kaikki hyviä - ja yleinen pikkukaupungin hyörinä sai meidät kerrassaan rauhoittumaan. Kanaalin merivesi oli tutun harmaan vihreä ja saastunut, eikä siellä näkynyt yhtään kalaa. Kyllä niitä siellä syvemmällä varmasti ui, mutta mitään toivoa merenpohjan näkemisestä tuossa sotkussa ei ollut.

Kännykät löysivät palvelimensa ja omaiset ja sukulaiset saivat puhelunsa. Nekin, joiden laite oli sananmukaisesti hukkunut, saivat auliisti käyttöönsä kaverin Nokian ja tieto turvallisesta paluustamme pahasti ajasta jäljessä saavutti Englannin ja Suomen kodit.


Lounaalle!
kuva FreshnWild

Matkaliput kotiin oli pian meillä kaikilla ja malttamattomina jo odotimme pääsyä lentokoneeseen kiinnittämään turvavyömme ja nostamaan edessämme olevat pöydät pystyasentoon.

Meillä oli kuitenkin aikaa vielä viimeisen kerran istua yhteiselle lounaalle ja valitsimme porukalla sataman läheltä suositellun italialaisen Biancos ravintolan.

Hovimestari toivotti iloisesti meidät tervetulleiksi, ja järjesti meille yhteisen ison pöydän. Istuuduimme mukavasta tunnelmasta nauttien, ja iloisesti hän kertoi meille

"You are very lucky! This week we have in our menus special selection of fresh seafood dishes."

Katsoimme toisiamme alta kulmiemme, nyökkäsimme ja kuin yhtenä miehenä nousimme ylös ja ahtauduimme kiireisesti ravintolan ovesta ulos.

Lähdimme etsimään mesotsoisen ajan linnuista tai kenotsoisen ajan nisäkkäistä lounaamme valmistavaa ravintolaa.

Veisi jonkun aikaa, ennenkuin taas paleotsoista kalaa söisimme.


Hyvästi Miguasha!


Courtesy Eastern Yachts Co

Purjeet ylhäällä ja diesel tasaisesti jyskyttäen olimme valmii lähtöön. Jonkinlaisen viritelmän olimme saaneet etumastoksi, ja näimme iloksemme, että tekele kesti kahden kokkapurjeenkin voiman. Samoin arvioimme, että kyljen paikkauksemme kestäisi ainakin tämän yhden matkan ja alus saataisiin sitten Englannissa telakalla täysin kuntoon.

Näppäilimme huolellisesti Garmin reitinlöytäjään koordinaatit

50.469743, -3.524659

Epoch Controller EVT8 sai yksinkertaisen käskyn

NOW

Antares alkoi lipua kohti avointa merta ja hiljalleen sen vauhti kasvoi. Miguashan rannat jäivät kauemmas illan tummetessa.

Kalentereista näimme, että juutalaisten uusi vuosi alkaisi tänä vuona keskiviikkona 4.9. Tämän ajanlaskun mukaan siirtyisimme vuoteen 5774 sitten maailman luomisen. Mitä mainioin ajankohta siis palata omaan aikaamme.

Tuttuun tapaan sumu alkoi meitä ympäröidä ja kohta tähtiä ei enää näkyisi. Vetäydyimme kannelta, toiset kajuuttoihin uinumaan ja huomista odottamaan, toiset iltateetä juomaan ja juttelemaan aluksen oleskelutiloihin.


Valmistaudumme kotimatkaan

Miguashan rantaa
kuva wikimedia

Dieselin murahdus ja sitä seurannut tasainen jytkytys Antareksen uumenissa lienee iloisimpia ääniä, mitä olimme moneen viikkoon kuulleet! Devonikauden äärettömässä hiljaisuudessa se kuului varmasti kauas vuorille asti.

Miehet olivat saaneet koneen osat puhdistettua ja korjattua vesivahingoilta ja rajulta heittelyltä ja nyt se oli valmis viemään meidät kohti kotia satoi tai paistoi.

Aloimme välittömästi lastata laivaamme soutaen ahkerasti rannalle kantamiamme tavaroita nostettavaksi kuunariin. Leirin purkaminen vei aikansa, sen verran kauan olimme Miguashan maisemissa joutuneet olemaan luomakunnan armoilla. Emme halunneet jättää yhtään mitään oman aikamme tavaraa saastuttamaan tätä luontoa, joka ei vielä laisinkaan ollut valmis ihmisen asuttavaksi. Kalat viihtyivät näissä vesissä kyllä mainiosti, emmekä koskaan tulisi näkemään enää samanlaisia kalaparvia vilisemässä kirkkaissa, puhtaissa vesissä.

Kolmen vainajamme maalliset jäännökset keräsimme huolellisesti lujiin laatikoihin. Kirjoitimme niihin kunkin nimen ja kuolinpäivän. He tulisivat pääsemään kotimaan multiin, Phil Englantiin ja retkeläisemme Suomeen.

Olipa porukassa nyt tarmoa, hymyä, iloista vihellystä ja laulelua työn parissa. Pakkaamista, leirin purkamista ja asuinalueemme siivoamista kesti iltaan asti. Kun irrotimme turvavyömme rannan puista ja kivistä, koimme luissa ja ytimissä, että olemme irtautuneet tästä ajasta ja valmiit siirtymään takaisin siihen tulevaan, josta olimme oikeasti kotoisin.

Sää oli tuuleton, meri tyyni ja taivas sininen ja valkoinen vetäessämme kumiveneitämme ylös Antareksen kannelle. Kaunis, idyllinen Alppien kaltainen vuoristomaisema, meri, vihertävät rannat ja salaperäiset hyökkipyökki metsät... Kokemuksesta tiesimme jokainen, miten hengenvaarallinen tämä paikka kuitenkin oli.

Joku aloitti laulun ja toiset liittyivät mukaan koko sydämestään



tiistai 3. syyskuuta 2013

Acanthostegan kylkiviiva - Robert Back


Acanthostega gunnari
piirros 2009 R. Back

Oliko devonikauden kaloilla kylkviiva-aisti?

Oli.

Ja oli tetrapodeillakin...

Katso vaikka Erik Jarvikin ja muiden tutkimaa, vuonna 1933 Grönlannista löydettyä Acanthostega gunneri

Löysinpä otuksesta kuvia etsiessäni tosi hieno piirroksen, jonka on tehnyt Robert Back. Hän on myös tehnyt Acanthostegasta maalauksen. Back on tehnyt todella tarkkaa työtä luonnonhistorian kuvittajana ottaen esimerkkejä elämän historian eri kausilta - ja on vieläpä ehta suomalainen!

Laitan linkin hänen sivuilleen tähän kaikkien kalaretkeläisten iloksi,

Jumalan suuruus - särjen kylkiviiva

Särjen kylkviiva
kuva wikimedia
No särki on kyllä latinaksi Rutilus rutilus...

Ei mikäään kaunis nimi! Olkoon rutilus, mutta protestoin yhä ilmausta "roskakala" vastaan.

Esimerkiksi tämä kalan luomisen ihmeellinen yksityikohta - kylkiviiva eli Lateral line system. Suomalainen wikipedia kertoo:
Kylkiviiva-aisti on kalojen aisti, jonka avulla ne hahmottavat vedessä olevia ja liikkuvia esineitä ja asioita. Se perustuu kalan kyljessä oleviin soluihin, jotka tuntevat veden välittämiä paineaaltoja.

Ihmisen aisteista kylkiviiva-aisti vastaa kuulon ja tuntoaistin yhdistelmää. Sen avulla kala pystyy hahmottamaan kolmiulotteisia asioita.
wikipedia
Särki pystyy hahmottamaan kolmiulotteisia asioita veden välittämiä paineaaltoja lukien.


Saku Sammakko kosiomatkallaan

Täysikasvuisena noin 1 cm pituinen Gardinerin sammakko, Seychelles
kuva © R. Boistel/CNRS

Sammakot eivät turhia kurnuttele, vaan urokset näin kosiomatkoillaan suloista seuraa etsivät. Ei hajun vaan äänen avulla.

Rokkiritarin tulkintana...

Ehkä maailman pienin, vain noin sentin mittaiseksi kasvava Seychellien saarella asustava Gardinerin sammakko (Sooglossus gardineri), on tässä isojen sukulaistensa kaltainen - vaikka sillä ei ole lainkaan korvia. Tämä menee kuin lastenlaulussa

Pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on,
pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on.
:,: Ei korvia, ei korvia, ei häntää ole niill' :,:
:,: Pupujussikat, pupujussikat, ne lystikkäitä on. :,:
:,: On korvia, on korvia, on hännän nypykkä. :,:
:,: Pikkuporsahat, pikkuporsahat, ne lystikkäitä on, :,:
:,: on korvia, on korvia, on hännän saparo. :,:


Suu-korva!
Koska lajilta puuttuu korvat, sitä on luonnollisesti pidetty kuurona.
Kuinkas kosinta tältä pikku-Sakulta sitten onnistuu, kun tuleva morsian ei edes kuule kurnutustaan?
Gardinerin sammakon tutkijat ovat nyt saaneet selville, että kyllä sekin kuulee, mutta ääni kulkee sisäkorviin suun kautta. 

Uutisen kehitysopillinen "sammakko"
Aiheesta uutisoi Aamulehti tänään tavalla, jota moni ei edes kömmähdykseksi - tai kuten sanotaan "sammakoksi" - huomaa.
Seychellien saarivaltiossa Intian valtameressä elävä sammakkolaji on ratkaissut ovelasti sen, että sillä ei ole ulkoisia korvaelimiä, välikorvaa tai tärykalvoa. Se kuulee äänet suun kautta.

Ranskalaistutkijat tarvitsivat sammakon merkillisen kuulojärjestelmän salojen selvittämiseen muun muassa Grenoblessa sijaitsevan Euroopan synkrotronitutkimuskeskuksen ESRF:n supervoimakkaita röntgensäteitä.

Sammakoilla ei ole ulkokorvaa kuten ihmisellä. Niiden välikorva ja tärykalvo sijaitsevat iholla ruumiin pinnalla.

Ilman välikorvaa ääniaallot eivät pääse kulkeutumaan sisäkorvaan. Nisäkkäillä kuuloluut muodostavat sillan välikorvan läpi tärykalvosta nesteen täyttämän sisäkorvan rajalle.

Seychellien saarella elävällä Gardiner’s frog -nimisellä sammakkolajilla ei kuuloelimiä iholla ole.
Aamulehti 3.9. 2013

Huomaatko, kuinka luontevasti - ja lainkaan asiaa ajattelematta - anonyymi uutisoija kirjoittaa.
Seychellien saarivaltiossa Intian valtameressä elävä sammakkolaji on ratkaissut ovelasti sen, että sillä ei ole ulkoisia korvaelimiä, välikorvaa tai tärykalvoa.

Millä ihmeen mekanismilla suloinen pikku sammakko ratkaisee ongelmiaan kehittämällä itselleen suun kautta toimivat kuulokkeet?  Näinkö muka kehitys kehittyy? Kyseessä ei näet ole vain lyhennetty ilmaisu evoluution prosesseista, vaan käsitteellinen ilmaus - laji kehittää itse itseään.

Aamulehden "sammakko" on yllättävän yleinen elämän kehitystä koskevissa teksteissä, kuten jo aiemmin toteseimme. Sammakon - tai muun lajin - kehityksessä on tämän ilmaisun logiikan mukaan puhtaan sattuman ja valinnan sijasta mukana selvää tarkoitushakuisuutta!

Koska A tarvitsee B niin se kehitti C.

Pienet sammakot ovat nerokkaita, sangen älykkäästi tehtyjä. Luonnontieteessä ei tunneta mitään mekanismia, jolla eliö voisi itse ohjailla omaa kehitystään.

Viisas viisas ihminen (homo sapiens sapiens) sen sijaan joskus kompuroivat viisasteluihinsa!


Popular Science
Aamulehden artikkeli väittää edelleen, että Kuulojärjestelmän arvellaan ilmaantuneen eläinkuntaan reilut 250 – 200 miljoonaa vuotta sitten.eli mesotsoisella ajalla.

Popular Science uutinen antaa sen sijaan tämän tiedon
The evolution of eardrums dates to the separation of Gondwana, the ancient supercontinent; the scientists suspect that the frog is a holdover from that time, unchanged due to its isolation on a few islands in the Seychelles, off the coast of Madagascar. By studying the Gardiner's Seychelles frog, they're hoping to gain some insight into what animals were like in Gondwana, and what made them different from more recently evolved animals.
Lue koko artikkeli Popular Science
Ovatko meidän devonikauden kalamme sitten kuuroja?

Huutelemme rannalla: hei tiktaalik, miten menee? Vaan kuuleeko se?


View Larger Map

maanantai 2. syyskuuta 2013

Olemassaolon taistelu - evoluution primus motor?

Elämää devonikauden meressä
diorama Dinosaur Collector 

Katselemme muutaman kalareissulaisen kanssa tyyntä aamuista devonikauden merta Antareksen laidan yli ja seuraamme nyt jo tutummaksi käynnyttä vilisevää elämää meren kirkkaassa syvyydessä. Kymmeniä eri kalalajeja on täältä tunnistettu ja myös meren kasvullisuutta, merivuokkoja, stromatoliittiä ja mitä kaikkea onkaan luokiteltu Miguashan luonnon aarreaitasta.

Kysyn "Mistä tämä lajien paljous?"

"Miksi ei vain yhden sortin kala... tai jokin perusmönkijä aina ja iankaikkisesti?"

"Mistä biodiversiteetti, lajien runsaus, joka saavutti huippunsa keskielämän aikaan eli mesotsoisella kaudella maapallon elämän historiassa. (Nykyaika on jo taantumaa ja ihmnen kovin tehokkaasti on rajannut elämänmuotoja toiminnoillaan. Moa lintu ei ole ainoa, joka on sukupuuttoon takiamme kuollut, ja kissa on myös surmannut monta lajia.)"


Olemassaolon taistelu
Merta kanssani katseleva reissulainen vastasi minulle asiantuntevasti

"Charles Darwin pohti huolellisesti H.M.S. Beaglen matkalla vuosina 1831-36 näkemäänsä ja dokumentoimaansa elämän todellisuutta. Erityisen merkittäviä tässä olivat hänelle luonnontilassa olevilla Galapakos saarten luonnossa havaitsemansa eroavuudet lajien, esimerkiksi varpusten välillä. (Niitä kutsutaan nykyään Darwinin varpusiksi.)"

"Yli 20 vuoden intensiivisen työskentelyn jälkeen jälkeen Darwin esitti perustavan näkemyksensä lajien synnystä kirjassaan, jonka nimi on yllättävästi Lajien synty (1859). Tämä on modernin evoluutiobiologian perusteos, jossa hän selittää todistusaineiston avulla, miten lajit syntyvät ja etääntyvät toisistaan, miten elämän puu haarautuu ja syntyy tällainen lajien paljous."

"Darwinin vastaus on nähtävissä jo hänen kuuluisan kirjansa nimessä
Lajien synty luonnollisen valinnan kautta eli luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta. [Suomentanut A. R. Koskimies. Ilmestyi 8 vihkona. Hämeenlinna: Karisto, 1913–1917.]

Kolmas seuralaisemme kysyi
"Mikä tässä selityksessä muka mättää? Eikö asia ole muka tieteellisesti tyydyttävästi ratkaistu, kuten monet alan huippututkijatkin sanovat? Vain yksityiskohtia enää hiotaan ja nyt geenien DNA tasolla."


Devonin meren laboratorio
Vastasin heille mietteissäni
"Kehitysopin perustava teoria nojaa tunnetusti käsitteeseen "taistelu olemassaolosta". Muuttuva luonnon ympäristö ja toiset elämänmuodot asettavat eliöille haasteita. Ne, jotka parhaiten sopeutuvat olosuhteisiin pärjäävät elämän taistelussa. Fittest ei välttämättä ole parhaiten varustettu tai väkevin, vaan parhaiten sopeutuva."

"Mutta katsokaa tätä upeaa näkymää Frasnian kauden meressä, kuinka se vilisee moninaista elämää. Josta Raamattu sanoo, kuinka
 Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät."
(1 Ms 1:21a)

"Kukaan ei voi perustellusti kiistää, että Miguashan lagerstätte edustaa merkittävää elämän moninaisuutta, lajien runsautta ja erilaisuutta, sekä mikro- että makro-tasoilla."

Seuralaiseni nyökkäävät samalla kun ihailemme tavallista suuremman ammoniitin juhlavaa lipumista laivamme sivuitse.

"Entä sitten?" yksi heistä sanoo.

"No witsi on siinä, että tämä on YKSI YMPÄRISTÖ."

???

"Emmekö juuri yhdessä todenneet, että Darwinin alkuperäisen näkemyksen mukaan lajit syntyvät olemassaolon kamppailussa. Elämän taistelu on primus motor, joka ajaa kehitystä eteenpäin?"

"Näin teimme." keskustelijat myöntävät.

"Mutta nämä kaikki ovat samalla viivalla - ei ole mitään ympäristötekijää, lämpötilaeroa, lajin olemassaoloa uhkaavaa petoa, joka ajaisi evoluutiota eteenäin."

"Devonikauden meren laboratoriosta puuttuu olemassaolon taistelun oletettu perustava voima, ympäristöolosuhteiden ja ekosysteemin aiheuttama paine muutokseen. Evoluution paine, niin sanoakseni."

Mottaan heitä sitten lintu-argumentilla, vaikka niitä ei vielä ole luotu.

"Galapakos saaret ovat YKSI YMPÄRISTÖ vaikka saaret ovat toisistaan fyysisesti erillään. Edes siellä Darwinin varpusten evoluution selityksenä erilaiset ympäristöolosuhteet, parhaiten sopeutuminen, EI TOIMI."

Ja potkaisen sitten lopuksi heitä henkisesti sääreen väittäen

"Afrikan savanni on YKSI YMPÄRISTÖ jossa yhteisestä esi-isästämme polveutuneet simpanssit jäivät simpansseiksi, mutta näemme tismalleen samoissa olosuhteissa ihmislajin hyvin nopean ja merkittävän kehityksen."

"Mitä olen ymmärtänyt väärin tai en ollenkaan?"

"No ensinnäkin...." he alkavat ja jatkavat:

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Jumalan luomistyön ihmeitä - guaniini!


kalan uimarakko on yleensä kaksiosainen
kuva wikimedia

Mikä minusta on ihmeellistä kalan uimarakon antaman kellumiskyvyn lisäksi on sen ilmanpitävyys. Ohut kalvo, eikä mitään vuoda läpi. Miksi se on kaasunpitävä?

No kun Luoja on päällystänyt kalan uimarakon guaniinilla.(swim bladder wikipedia)

Että niin...

Tämä on yksi esimerkki kalan ihmeellisyydestä, jolle ei helposti löydy tieteellistä selitystä sen enempää kehitysbiologian kuin muunkaan luonnontieteen alan parista. Voimme vain todeta, että näin on ja jotenkin tähän on tultu.

Mutta mikään tieteellinen selitys ei myöskään ole se uskomme mukainen asia, että Jumala on kalan uimarakon kovin viisaasti tehnyt.

Mitäs siis on tehtävissä?

No ei muuta kuin jatketaan tutkimuksia, miten immeessä kalan uimarakko on sisältä guaniinin peitossa?

Ja olisko sille uimarakon guaniinille jotain käyttöä meille immeisille?