keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Kukkivia kukkia jo Trias-kaudella?

Trias kauden maisemaa
Taiteilijan käsitys
kuva BBC

Ihanat Jumalan luomat kukat alkavat nykyisen käsityksen mukaan kukoistaa maapallolla varhaisella liitukaudella.

Nyt on tehty havaintoja tätä paljon vanhemmista kukista keski-Trias kaudelta.

Lue artikkeli BBC tiedeuutisista.


lauantai 28. syyskuuta 2013

Hapesta

Laitan tähän talteen linkin Jonathan Amoksen BBC uutiseen hapen tutkimuksesta.

kerberos hieman keskustelun aikana viittasi "elämän kulmausten" löytymisestä ja hapesta, ja että näin elämä valtasi kuivankin maan kun siellä voi hengittää.

näin tosiaan arvellaan, että vihreyden lisääntyminen kuivalla maalla aiheutti hapen määrän voimakkaan kasvun.

samalla se vähensi ilman hiilidioksidipitoisuuksia, ja tapahtui anti-kasvihuoneilmiö. Devonikauden lopulla ilmasto jäähtyi niin paljon, että maapallolle tuli jääkausi.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Ehdotus uudesta aiheesta

Olisiko teillä kalareissun kirjoittajilla kiinnostusta tulla mukaan samantapaiseen, mutta sisällöllisesti rakenteeltaan erilaiseen blogiin?

Kyse olisi yhteisestä opiskelusta, kuten kalareissulla,mutta ilman kehyskertomusta.

Aiheena olisi Homo erectus.

Ei Australopithecus eikä Neanderthalensis vaan Erectus. Devonikauden tapaan hän antaisi kiintopisteen ja paleontologian hahmotusta, joka auttaa ihmisen kehityksen ymmärtämisessä.

Perhtyisimme löytöhistoriaan ja tutkimukseen, anatomiaan, arkeologiaan, levinneisyyteen, työkalujen tekoon ja käyttöön, tulen löytymiseen, luoliin, ajoitukseen, fysiologiaan, symboleihin, kieleen... Kysymyksiä riittää.

Toki voimme keskustella ihmisyydestä, Adamista ja Eevasta jne mutta tarkoitus olisi porukalla tutustua tähän ihmiseen.



Voin toki yksinkin kirjoitella, mutta se käy helposti tylsäksi monologiksi. Kalareissu 2013 näytti, miten paljon enemmän saamme irti yhteistyöllä.

Eli miten on?

Linkki homo erectus blogiin

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Himalajan teologiaa


Te laaksot, notkot, nouskaa,
te vuoret, vaipukaa!
Jumalan kansan toivo
nyt täyttymyksen saa.
Hän saapuu, kuninkaamme
ja rauhanruhtinaamme.
Siunattu olkoon hän,
ken meille tuo elämän.

Visi 5:1


Nyt kun virtuaaliselle kalareissullemme osallistunut Eero Junkkaala on todellisesti reissaamassa Nepaliin, Katmanduun, Himalajan rinteille, Gautama Buddhan kotiseuduille, voimme pohtia Himalajan teologiaa.

Juuutalais-kristillisen pyhistä Kirjoituksista tulevan käsityksen mukaan, jonka myös muslimit ovat omaksuneet, Jumala on nostanut Himalajan huiput, Mt Everestin base camp maisemat, ja laskenut nuo huikeat laaksot ja tasangot.

Geologia opettaa modernin tektonisten laattojen teorian mukaan, että Intian niemimaan kantava mannerlaatta on painavan muurinmurtajan, ison pässin, lailla puskenut etelästä Aasian mannerlaattaan. Tässä törmäyksessä melko äskettäin Himalajan käsittävät maamassat ovat nousseet 8000 metrin korkeuteen asti.

1. Raamatussa itsensä ilmoittavaan Jumalaan uskovalla ei ole mitään oikotietä, ei myöskään mitään vaihtoehtoista selitystä Himalajan nousulle. Ei ole mitään teististä geologiaa, ID geomorfologiaa, joka luonnontieteiden teorioita paremmin selittäisi Himalajan maisemat.

Kuitenkin niitä katsoessaan uskova vetää henkeä hämmästyksestä, sanoo Hän on tämän tehnyt! ja veisaa sydämessään ylistystä Jumalalle.

2. Tieteellisen tektonisten laattojen teorian tutkija voi olla hindu, juutalainen tai muslimi. Uskonto ei vaikuta Intian mannerlaatan poikkeuksellisen nopean liikkeen selittämiseen. Luonnosta tehdyt havainnot, fysiikan lait, matematiikka ovat ratkaisevia.

3. Himalajan nousun tieteellinen selitysei millään tavoin kumoa uskoa Raamatun Jumalan sanoihin Minä olen tämän tehnyt, minä yksin, ei kukaan ollut minun kanssani.

4. Ditto evoluutiobiologian, kosmologian, lääketieteen, astrofysiikan, merentutkimuksen ja iktyologian kanssa.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Jälkipuintiin kutsu eli perkaamaan kaloja

Kommenteissa on todella haastavia keskustelunaiheita siitä, mitä kalareissulla 2013 olemme nähneet ja oppineet yhdessä.

On merkittävää ja blogitekniikan kannalta huomionarvoista, miten paljon jokainen kirjoittaja on lisännyt sisällön painoarvoa. Internet antaa mahdollisuuden aivan eri puolilla maailmaakin oleville eri forumein kantaa kortensa yhteiseen kekoon. Itse ainakin aivan hämmästyin, miten paljon jokainen kontribuutio avarsi näkymiä ja vapautti yhden kirjoittajan monologista.

Tutustuminen luonnontieteen tuloksiin, tuhansien eri alojen tutkijoiden yli 150 vuotta tekemään työhön, on vaivalloista, mutta sekä välttämätöntä että antoisaa. Huomasimme, miten valtava on vain yhden geologisen aikakauden avaama maailma, ja kuinka siihen hieman paremmin tutustuminen auttaa tajuamaan asioiden valtavuuden ja hieman paremmin jäsentämään internet ajan ihmisten kohtaamaa tiedon tsunamia.

Jälkipuinti, havaintojen arvioiminen, jäsentäminen omaan maailmankuvaan ja -katsomukseen, keskustelu eri tavoin näkevien kanssa on kommenteissa vasta alkamassa. Varmaan kaikki ovat iloisia, jos tällaista matkan jälkeistä elämän kehityksen selvittelyä ja pohdintaa saamme aikaan.

Tässä vain muutama lyhyt kommentti keskustelun avaukseksi

Lienemme kaikki yhtä mieltä siitä, että luonnossa vaikuttaa fysiikan painovoiman tapaan hyvin perustava elämän työntövoima. Käytimme sitten mitä ilmaisuja tahansa, evoluutio, kehitys, kasvu, elämän kiertokulku... näemme sekä maapallon historiassa että omassa maailmassamme elämän valtavan voiman.

Kerberos käyttää hauskaa sanaa "lokeroita" johon hän liittää myös maapallon ilmakehän ja hapen lisääntymisen luoman valtavan lokeron. Elämä todella hakeutuu aivan jokaiseen lokeroon, mutta kysymykseni on tapahtuuko tämä luonnonvalinnan takia, sen ajamana. Väitän, että ei tapahdu vaan että niinkuin vehnän siemenessä on sen tuleva juuri, varsi ja tähkä, niin elämä itse hakeutuu mahdottomiin. Stablioituneesta vedessä oleskelusta kuivalle maalle, kuivalta maalta tyhjään ilmaan lentämään, arktisiin järviin ja tundroille, valtamerten syvyyksien pimeisiin paineisiin. Kuka sinne käskee menemään!

Häkellyttävällä nerokkuudella elämä ratkoo näitä kiinnostuksensa kohteiden valtaamisia ja myös arkisen elämän jokapäiväisiä haasteita. Ihmisen on paljon helpompi kehittää uusia asioita matkimalla luonnon ratkaisuja, kuin koettamalla keksiä jotain aivan uutta. Tämän tajuaminen on ehkä nöyryyttävää Luonnon edessä mutta terveellistä sielullemme!

Kyllä siellä Heisenberg on syvällä ja taustalla ja tärkeänä, epävarmana, mutta tarkoituksella koetamme pysyä myöhäisen devonikauden tarjoamissa haasteissa, koska siinä yksinkertaistuu ja kiteytyy kehitysopin problematiikka, löydöt, havainnot, teoriat ja tulkinnat.

Sekin on iso asia, puhumattakaan permikauden alkuliskojen kiehtovasta ja hankasti tutkittavasta ajasta. Varoitan vain, että siirtyminen ajassa taaksepäin silurikaudelle tai kambrikaudelle ei tee keskustelusta yhtään helpompaa, vaikka elämänmuodot ovat alkeellisempia ja niitä on vähemmän. Prototserotsooisesta ajasta puhumattakaan.

Tervetuloa puimaan satoamme niin että seinähirret tärisevät ja akanat lentävät!

Tai olisiko parempi sanoa putsaamaan ja perkaamaan kalojen maailmaa

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kalareissu blogin tilanne

Vaikka osaltani loppuvirsi on veisattu kalareissulla 2013 tämä blogi jää avoimeksi kirjoittajille ja kommentoijille. Sana on vapaa.

Kyseessä on vierailu, opintomatka, jossa vain hieman olemme asioita raapaisseet. Kyse ei ole näet jostain matkailukohteesta vaan kokonaisesta maailmasta, jonka tutkimiseen yhden ihmisen elinikä ei riitä. Esimerkiksi Erik Jarvik omisti suuren osan elämästään Eusthenopteronin tutkimiseen - joka on vain yksi myöhäisen devonikauden eläin monien joukossa!

Tutustuminen yhteen paleotsoisen kauden alajaksoon hieman lähemmin antaa tukevan pisteen, joka auttaa jäsentämään maapallon elämän historiaa. Sitä ennen ja sen jälkeen tapahtuneita asioita, geologisen kellon lukuisia jaksoja, on silloin hieman helpompi hahmottaa aikajanalla.

Olen kiitollinen kaikille osallistujille, jotka ovat suuresti rikastuttaneet blogia ja avartaneet yhteistä opiskeluamme!

Entä se teologia?

Yhteinen havaintomme on varmaankin, että Israelin Jumala on yksi.

Tämä antaa kaikkeudelle sisäisen yhteyden, johon suhtaudumme itse kukin mukanamme kantamalla apparaatilla, maailmankuvalla ja maailmankatsomuksella.

Sinä, joka iloiten ihmettelet peukaloasi, joka on vasta-asennossa muihin sormiin nähden ja ylistät Taivaan Isää Hänen viisaudestaan, varmaan myös ihmettelet kanssani kalan evää, puhumattakaan tassuevää.

Sinä, jolle kykysi nähdä silmilläsi stereona valtava väriskaala on sattuman ajaman evoluution onnekas tuote, myös klorofyllin vihreä väri on neutraali luonnonilmiö, ei mikään Luojan ratkaisu luomakunnan värittämiseksi.

Pidän äärettömän tärkeänä sitä, että maailmankuva on totuudellinen. Jumalan luomistyöt eivät tarvitse yhtään valhetta puolustuksekseen.

Maailmankatsomuksemme on dynaaminen, muuttuva, kehittyvä ja sisältää varsin monia aineksia, joita emme itse edes varmaan tiedosta. Sisäisestä kalastamme alkaen (eli tetrapodista)!

Usko ei ole jokamiehen.

Mutta uskon silmin ymmärrämme. Usein toki väärin, mutta siksi Pyhä Henki on täällä johdattamassa meitä kaikkeen totuuteen.

Emme ole mestareita vaan opetuslapsia.

Myös Jumalan luomakunnan avoimen kirjan äärellä.


Lyhyestä virsi kaunis

Lopuksi virsi 270

1.
Enkö Herraa Jumalaani
riemuvirsin kiittäisi!
Enkö suurta auttajaani
ylistäisi hartaasti!
Pohjatonta laupeutta
lapsilleen hän osoittaa,
Isän sydän armahtaa
täynnä pelkkää rakkautta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

2.
Niin kuin kotka siivillänsä
poikiansa peittelee,
niin hän minut kädellänsä
armiaasti suojelee.
Äidinkohdussa jo antoi
muodon, hengen, elämän,
sieltä tähän hetkeen hän
huostassansa hoiti, kantoi.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

3.
Eipä ollut Poikansakaan
liian kallis hänelle,
kuolemaan hän antoi rakkaan
elämäksi minulle.
Ääretön on Herran hyvyys!
Vaikka heikko henkeni
kuinka tarkoin miettisi,
tutkimaton on sen syvyys.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

4.
Pyhän Hengen johdattamaan
Herra antaa sanassaan,
elämääni hallitsemaan
tiellä taivaan kunniaan.
Uskon kirkkaan, puhtaan liekin
sytyttää hän sydämeen,
johtaa minut autuuteen,
valaistu on kuolontiekin.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

5.
Sielustani huolen kantaa,
armollaan hän ruokkii sen.
Ruumiilleni hän myös antaa
kaiken, mitä tarvitsen.
Milloin taito oma puuttuu
taikka olen voimaton,
Herra heikon voima on,
vahvaksi näin heikko muuttuu.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

6.
Maailmamme aarteinensa
hallintaamme Herra soi,
luomakunnan luotuinensa
hyödyksemme meille loi.
Minne silmä, tieto kantaa,
runsaasti on lahjoja,
joita Luoja, kaitsija,
luoduillensa aina antaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

7.
Silmäni kun uneen suljen,
Herrani jää valvomaan.
Taas kun uuteen aamuun kuljen,
uuden armon aina saan.
Ellei kasvot Herran armaan
jäisi tiellä saattamaan,
sieluni ei tuskistaan
koskaan toipua vois varmaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

8.
Vaikka väijyy sieluani
vihollinen, kiusaaja,
ei se koskaan Herrastani
tempaa irti minua.
Herra torjuu voimallansa
kaiken pahan päältäni
johdattaen juoksuni
Hengellänsä, armollansa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

9.
Niin kuin isä ei voi kieltää
rakkautta lapseltaan,
joka vastoin isän mieltä
harhaan kulkee toisinaan,
niin myös Herra hoitaa lastaan
rakkauden vitsalla
eikä koston miekalla,
armoon sulkee ainoastaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

10.
Vaikka joskus ankaralta
tuntuu Herran kuritus,
Herralla on siihen valta,
häntä ohjaa rakkaus.
Minut syntiin hukkumasta
Isä tahtoo varjella,
siksi ohjaa luoksensa
ristin tietä taivaan lasta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

11.
Eikä ole, uskon kyllä,
risti luotu iäksi.
Ei sen vaiva enää yllä
tuolle puolen matkani.
Talven tuimat tuiskut poistaa
jälleen suvi suloinen,
niin myös jälkeen vaivojen
ilosta saa silmä loistaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

12.
Sinulla on Isän sydän,
niin myös Isän rakkaus.
Herra, lapsenasi pyydän:
Kuule uskon rukous.
Auta, että armostasi
täällä aina päivin, öin,
ajatuksin, puhein, töin
etsin, Herra, kasvojasi.
Ja kun loppuu aikani,
ylistää saan iäti.

Paul Gerhardt 1653. 
Suom. Otto Immanuel Colliander 1874. 
Virsikirjaan 1886. 

Luomisen seitsemäs päivä

Ylösnousemus
Markus Enckell (1907)
Tampereen tuomiokirkon alttaritaulu
kuva tampere.fi

Kalojen Aika on ohi.

Nyt on Ihmisen Aika. 

Mutta tämäkin loppuu aikanaan, kuten kaikki. 

Raamatun mukaan tämä aikakausi, aioni, loppuu kohta ja Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Sama kaavio kuin vedenpaisumuksessa ja evoluution historiassa: massiivinen elämän tuhoutuminen ja uuden alku.

Silloin tulee luomisen seitsemäs päivä.

Ei luonnon armoilla vaan Jumalan armosta.


2:1 Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. 2 Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. 3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.


”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva”
Heb.4:9


Luomisen päiviä

On ollut aika, jolloin ei planeetallamme vielä ollut kaloja.

On ollut aika, jolloin vehreys, siemeniä kantavat puut kasvoivat kuivalla maalla.

On ollut aika, jolloin vesissä vilisi kaloja ja suuria meripetoja, mutta ei vielä ollut eläimiä maalla eikä lintuja ilmassa.

On ollut aika, jolloin meret vilisivät elämää, runsas monipuolinen kasvullisuus peitti maankamaran monin paikoin, jolloin kedon eläimet lisääntyivät siunatussa tilassa ja taivaan linnut visersivät iloisesti Jumalan kunniaa, mutta ei ollut vielä ihmisiä.

1:11 Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. 12 Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. 13 Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

20 Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla." 21 Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. 22 Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." 23 Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä. 

Tunnelmia Torquayssa

Torquayn satama
kuva wikimedia
Joka iikka oli jo varhain kannella silmät kirkkaina. Sumun hälvetessä nousi sydämistämme kiitos Taivaan Isälle - edessämme aukenivat Torquayn sataman näkymät! Pian olimme siellä paikallisten paattien keskellä hakemassa Antarekselle sopivaa ankkuripaikkaa.

Yksikään meistä ei napissut aamuisesta metelistä, joka Miguashan äärettömän hiljaisuuden jälkeen todella kävi korviimme. Nauraen seurasimme taivaalla jyrisevää lentokonetta, eikä lokkien kirkuna häirinnyt ketään - lintuja!

Ihmiset olivat ottaneet tämän planeetan haltuunsa, rannat olivat täynnä tsunamin kestäviä rakennuksia, ilma oli täynnä tuoksuja - ei kaikki hyviä - ja yleinen pikkukaupungin hyörinä sai meidät kerrassaan rauhoittumaan. Kanaalin merivesi oli tutun harmaan vihreä ja saastunut, eikä siellä näkynyt yhtään kalaa. Kyllä niitä siellä syvemmällä varmasti ui, mutta mitään toivoa merenpohjan näkemisestä tuossa sotkussa ei ollut.

Kännykät löysivät palvelimensa ja omaiset ja sukulaiset saivat puhelunsa. Nekin, joiden laite oli sananmukaisesti hukkunut, saivat auliisti käyttöönsä kaverin Nokian ja tieto turvallisesta paluustamme pahasti ajasta jäljessä saavutti Englannin ja Suomen kodit.


Lounaalle!
kuva FreshnWild

Matkaliput kotiin oli pian meillä kaikilla ja malttamattomina jo odotimme pääsyä lentokoneeseen kiinnittämään turvavyömme ja nostamaan edessämme olevat pöydät pystyasentoon.

Meillä oli kuitenkin aikaa vielä viimeisen kerran istua yhteiselle lounaalle ja valitsimme porukalla sataman läheltä suositellun italialaisen Biancos ravintolan.

Hovimestari toivotti iloisesti meidät tervetulleiksi, ja järjesti meille yhteisen ison pöydän. Istuuduimme mukavasta tunnelmasta nauttien, ja iloisesti hän kertoi meille

"You are very lucky! This week we have in our menus special selection of fresh seafood dishes."

Katsoimme toisiamme alta kulmiemme, nyökkäsimme ja kuin yhtenä miehenä nousimme ylös ja ahtauduimme kiireisesti ravintolan ovesta ulos.

Lähdimme etsimään mesotsoisen ajan linnuista tai kenotsoisen ajan nisäkkäistä lounaamme valmistavaa ravintolaa.

Veisi jonkun aikaa, ennenkuin taas paleotsoista kalaa söisimme.


Hyvästi Miguasha!


Courtesy Eastern Yachts Co

Purjeet ylhäällä ja diesel tasaisesti jyskyttäen olimme valmii lähtöön. Jonkinlaisen viritelmän olimme saaneet etumastoksi, ja näimme iloksemme, että tekele kesti kahden kokkapurjeenkin voiman. Samoin arvioimme, että kyljen paikkauksemme kestäisi ainakin tämän yhden matkan ja alus saataisiin sitten Englannissa telakalla täysin kuntoon.

Näppäilimme huolellisesti Garmin reitinlöytäjään koordinaatit

50.469743, -3.524659

Epoch Controller EVT8 sai yksinkertaisen käskyn

NOW

Antares alkoi lipua kohti avointa merta ja hiljalleen sen vauhti kasvoi. Miguashan rannat jäivät kauemmas illan tummetessa.

Kalentereista näimme, että juutalaisten uusi vuosi alkaisi tänä vuona keskiviikkona 4.9. Tämän ajanlaskun mukaan siirtyisimme vuoteen 5774 sitten maailman luomisen. Mitä mainioin ajankohta siis palata omaan aikaamme.

Tuttuun tapaan sumu alkoi meitä ympäröidä ja kohta tähtiä ei enää näkyisi. Vetäydyimme kannelta, toiset kajuuttoihin uinumaan ja huomista odottamaan, toiset iltateetä juomaan ja juttelemaan aluksen oleskelutiloihin.


Valmistaudumme kotimatkaan

Miguashan rantaa
kuva wikimedia

Dieselin murahdus ja sitä seurannut tasainen jytkytys Antareksen uumenissa lienee iloisimpia ääniä, mitä olimme moneen viikkoon kuulleet! Devonikauden äärettömässä hiljaisuudessa se kuului varmasti kauas vuorille asti.

Miehet olivat saaneet koneen osat puhdistettua ja korjattua vesivahingoilta ja rajulta heittelyltä ja nyt se oli valmis viemään meidät kohti kotia satoi tai paistoi.

Aloimme välittömästi lastata laivaamme soutaen ahkerasti rannalle kantamiamme tavaroita nostettavaksi kuunariin. Leirin purkaminen vei aikansa, sen verran kauan olimme Miguashan maisemissa joutuneet olemaan luomakunnan armoilla. Emme halunneet jättää yhtään mitään oman aikamme tavaraa saastuttamaan tätä luontoa, joka ei vielä laisinkaan ollut valmis ihmisen asuttavaksi. Kalat viihtyivät näissä vesissä kyllä mainiosti, emmekä koskaan tulisi näkemään enää samanlaisia kalaparvia vilisemässä kirkkaissa, puhtaissa vesissä.

Kolmen vainajamme maalliset jäännökset keräsimme huolellisesti lujiin laatikoihin. Kirjoitimme niihin kunkin nimen ja kuolinpäivän. He tulisivat pääsemään kotimaan multiin, Phil Englantiin ja retkeläisemme Suomeen.

Olipa porukassa nyt tarmoa, hymyä, iloista vihellystä ja laulelua työn parissa. Pakkaamista, leirin purkamista ja asuinalueemme siivoamista kesti iltaan asti. Kun irrotimme turvavyömme rannan puista ja kivistä, koimme luissa ja ytimissä, että olemme irtautuneet tästä ajasta ja valmiit siirtymään takaisin siihen tulevaan, josta olimme oikeasti kotoisin.

Sää oli tuuleton, meri tyyni ja taivas sininen ja valkoinen vetäessämme kumiveneitämme ylös Antareksen kannelle. Kaunis, idyllinen Alppien kaltainen vuoristomaisema, meri, vihertävät rannat ja salaperäiset hyökkipyökki metsät... Kokemuksesta tiesimme jokainen, miten hengenvaarallinen tämä paikka kuitenkin oli.

Joku aloitti laulun ja toiset liittyivät mukaan koko sydämestään



tiistai 3. syyskuuta 2013

Acanthostegan kylkiviiva - Robert Back


Acanthostega gunnari
piirros 2009 R. Back

Oliko devonikauden kaloilla kylkviiva-aisti?

Oli.

Ja oli tetrapodeillakin...

Katso vaikka Erik Jarvikin ja muiden tutkimaa, vuonna 1933 Grönlannista löydettyä Acanthostega gunneri

Löysinpä otuksesta kuvia etsiessäni tosi hieno piirroksen, jonka on tehnyt Robert Back. Hän on myös tehnyt Acanthostegasta maalauksen. Back on tehnyt todella tarkkaa työtä luonnonhistorian kuvittajana ottaen esimerkkejä elämän historian eri kausilta - ja on vieläpä ehta suomalainen!

Laitan linkin hänen sivuilleen tähän kaikkien kalaretkeläisten iloksi,

Jumalan suuruus - särjen kylkiviiva

Särjen kylkviiva
kuva wikimedia
No särki on kyllä latinaksi Rutilus rutilus...

Ei mikäään kaunis nimi! Olkoon rutilus, mutta protestoin yhä ilmausta "roskakala" vastaan.

Esimerkiksi tämä kalan luomisen ihmeellinen yksityikohta - kylkiviiva eli Lateral line system. Suomalainen wikipedia kertoo:
Kylkiviiva-aisti on kalojen aisti, jonka avulla ne hahmottavat vedessä olevia ja liikkuvia esineitä ja asioita. Se perustuu kalan kyljessä oleviin soluihin, jotka tuntevat veden välittämiä paineaaltoja.

Ihmisen aisteista kylkiviiva-aisti vastaa kuulon ja tuntoaistin yhdistelmää. Sen avulla kala pystyy hahmottamaan kolmiulotteisia asioita.
wikipedia
Särki pystyy hahmottamaan kolmiulotteisia asioita veden välittämiä paineaaltoja lukien.


Saku Sammakko kosiomatkallaan

Täysikasvuisena noin 1 cm pituinen Gardinerin sammakko, Seychelles
kuva © R. Boistel/CNRS

Sammakot eivät turhia kurnuttele, vaan urokset näin kosiomatkoillaan suloista seuraa etsivät. Ei hajun vaan äänen avulla.

Rokkiritarin tulkintana...

Ehkä maailman pienin, vain noin sentin mittaiseksi kasvava Seychellien saarella asustava Gardinerin sammakko (Sooglossus gardineri), on tässä isojen sukulaistensa kaltainen - vaikka sillä ei ole lainkaan korvia. Tämä menee kuin lastenlaulussa

Pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on,
pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on.
:,: Ei korvia, ei korvia, ei häntää ole niill' :,:
:,: Pupujussikat, pupujussikat, ne lystikkäitä on. :,:
:,: On korvia, on korvia, on hännän nypykkä. :,:
:,: Pikkuporsahat, pikkuporsahat, ne lystikkäitä on, :,:
:,: on korvia, on korvia, on hännän saparo. :,:


Suu-korva!
Koska lajilta puuttuu korvat, sitä on luonnollisesti pidetty kuurona.
Kuinkas kosinta tältä pikku-Sakulta sitten onnistuu, kun tuleva morsian ei edes kuule kurnutustaan?
Gardinerin sammakon tutkijat ovat nyt saaneet selville, että kyllä sekin kuulee, mutta ääni kulkee sisäkorviin suun kautta. 

Uutisen kehitysopillinen "sammakko"
Aiheesta uutisoi Aamulehti tänään tavalla, jota moni ei edes kömmähdykseksi - tai kuten sanotaan "sammakoksi" - huomaa.
Seychellien saarivaltiossa Intian valtameressä elävä sammakkolaji on ratkaissut ovelasti sen, että sillä ei ole ulkoisia korvaelimiä, välikorvaa tai tärykalvoa. Se kuulee äänet suun kautta.

Ranskalaistutkijat tarvitsivat sammakon merkillisen kuulojärjestelmän salojen selvittämiseen muun muassa Grenoblessa sijaitsevan Euroopan synkrotronitutkimuskeskuksen ESRF:n supervoimakkaita röntgensäteitä.

Sammakoilla ei ole ulkokorvaa kuten ihmisellä. Niiden välikorva ja tärykalvo sijaitsevat iholla ruumiin pinnalla.

Ilman välikorvaa ääniaallot eivät pääse kulkeutumaan sisäkorvaan. Nisäkkäillä kuuloluut muodostavat sillan välikorvan läpi tärykalvosta nesteen täyttämän sisäkorvan rajalle.

Seychellien saarella elävällä Gardiner’s frog -nimisellä sammakkolajilla ei kuuloelimiä iholla ole.
Aamulehti 3.9. 2013

Huomaatko, kuinka luontevasti - ja lainkaan asiaa ajattelematta - anonyymi uutisoija kirjoittaa.
Seychellien saarivaltiossa Intian valtameressä elävä sammakkolaji on ratkaissut ovelasti sen, että sillä ei ole ulkoisia korvaelimiä, välikorvaa tai tärykalvoa.

Millä ihmeen mekanismilla suloinen pikku sammakko ratkaisee ongelmiaan kehittämällä itselleen suun kautta toimivat kuulokkeet?  Näinkö muka kehitys kehittyy? Kyseessä ei näet ole vain lyhennetty ilmaisu evoluution prosesseista, vaan käsitteellinen ilmaus - laji kehittää itse itseään.

Aamulehden "sammakko" on yllättävän yleinen elämän kehitystä koskevissa teksteissä, kuten jo aiemmin toteseimme. Sammakon - tai muun lajin - kehityksessä on tämän ilmaisun logiikan mukaan puhtaan sattuman ja valinnan sijasta mukana selvää tarkoitushakuisuutta!

Koska A tarvitsee B niin se kehitti C.

Pienet sammakot ovat nerokkaita, sangen älykkäästi tehtyjä. Luonnontieteessä ei tunneta mitään mekanismia, jolla eliö voisi itse ohjailla omaa kehitystään.

Viisas viisas ihminen (homo sapiens sapiens) sen sijaan joskus kompuroivat viisasteluihinsa!


Popular Science
Aamulehden artikkeli väittää edelleen, että Kuulojärjestelmän arvellaan ilmaantuneen eläinkuntaan reilut 250 – 200 miljoonaa vuotta sitten.eli mesotsoisella ajalla.

Popular Science uutinen antaa sen sijaan tämän tiedon
The evolution of eardrums dates to the separation of Gondwana, the ancient supercontinent; the scientists suspect that the frog is a holdover from that time, unchanged due to its isolation on a few islands in the Seychelles, off the coast of Madagascar. By studying the Gardiner's Seychelles frog, they're hoping to gain some insight into what animals were like in Gondwana, and what made them different from more recently evolved animals.
Lue koko artikkeli Popular Science
Ovatko meidän devonikauden kalamme sitten kuuroja?

Huutelemme rannalla: hei tiktaalik, miten menee? Vaan kuuleeko se?


View Larger Map

maanantai 2. syyskuuta 2013

Olemassaolon taistelu - evoluution primus motor?

Elämää devonikauden meressä
diorama Dinosaur Collector 

Katselemme muutaman kalareissulaisen kanssa tyyntä aamuista devonikauden merta Antareksen laidan yli ja seuraamme nyt jo tutummaksi käynnyttä vilisevää elämää meren kirkkaassa syvyydessä. Kymmeniä eri kalalajeja on täältä tunnistettu ja myös meren kasvullisuutta, merivuokkoja, stromatoliittiä ja mitä kaikkea onkaan luokiteltu Miguashan luonnon aarreaitasta.

Kysyn "Mistä tämä lajien paljous?"

"Miksi ei vain yhden sortin kala... tai jokin perusmönkijä aina ja iankaikkisesti?"

"Mistä biodiversiteetti, lajien runsaus, joka saavutti huippunsa keskielämän aikaan eli mesotsoisella kaudella maapallon elämän historiassa. (Nykyaika on jo taantumaa ja ihmnen kovin tehokkaasti on rajannut elämänmuotoja toiminnoillaan. Moa lintu ei ole ainoa, joka on sukupuuttoon takiamme kuollut, ja kissa on myös surmannut monta lajia.)"


Olemassaolon taistelu
Merta kanssani katseleva reissulainen vastasi minulle asiantuntevasti

"Charles Darwin pohti huolellisesti H.M.S. Beaglen matkalla vuosina 1831-36 näkemäänsä ja dokumentoimaansa elämän todellisuutta. Erityisen merkittäviä tässä olivat hänelle luonnontilassa olevilla Galapakos saarten luonnossa havaitsemansa eroavuudet lajien, esimerkiksi varpusten välillä. (Niitä kutsutaan nykyään Darwinin varpusiksi.)"

"Yli 20 vuoden intensiivisen työskentelyn jälkeen jälkeen Darwin esitti perustavan näkemyksensä lajien synnystä kirjassaan, jonka nimi on yllättävästi Lajien synty (1859). Tämä on modernin evoluutiobiologian perusteos, jossa hän selittää todistusaineiston avulla, miten lajit syntyvät ja etääntyvät toisistaan, miten elämän puu haarautuu ja syntyy tällainen lajien paljous."

"Darwinin vastaus on nähtävissä jo hänen kuuluisan kirjansa nimessä
Lajien synty luonnollisen valinnan kautta eli luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta. [Suomentanut A. R. Koskimies. Ilmestyi 8 vihkona. Hämeenlinna: Karisto, 1913–1917.]

Kolmas seuralaisemme kysyi
"Mikä tässä selityksessä muka mättää? Eikö asia ole muka tieteellisesti tyydyttävästi ratkaistu, kuten monet alan huippututkijatkin sanovat? Vain yksityiskohtia enää hiotaan ja nyt geenien DNA tasolla."


Devonin meren laboratorio
Vastasin heille mietteissäni
"Kehitysopin perustava teoria nojaa tunnetusti käsitteeseen "taistelu olemassaolosta". Muuttuva luonnon ympäristö ja toiset elämänmuodot asettavat eliöille haasteita. Ne, jotka parhaiten sopeutuvat olosuhteisiin pärjäävät elämän taistelussa. Fittest ei välttämättä ole parhaiten varustettu tai väkevin, vaan parhaiten sopeutuva."

"Mutta katsokaa tätä upeaa näkymää Frasnian kauden meressä, kuinka se vilisee moninaista elämää. Josta Raamattu sanoo, kuinka
 Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät."
(1 Ms 1:21a)

"Kukaan ei voi perustellusti kiistää, että Miguashan lagerstätte edustaa merkittävää elämän moninaisuutta, lajien runsautta ja erilaisuutta, sekä mikro- että makro-tasoilla."

Seuralaiseni nyökkäävät samalla kun ihailemme tavallista suuremman ammoniitin juhlavaa lipumista laivamme sivuitse.

"Entä sitten?" yksi heistä sanoo.

"No witsi on siinä, että tämä on YKSI YMPÄRISTÖ."

???

"Emmekö juuri yhdessä todenneet, että Darwinin alkuperäisen näkemyksen mukaan lajit syntyvät olemassaolon kamppailussa. Elämän taistelu on primus motor, joka ajaa kehitystä eteenpäin?"

"Näin teimme." keskustelijat myöntävät.

"Mutta nämä kaikki ovat samalla viivalla - ei ole mitään ympäristötekijää, lämpötilaeroa, lajin olemassaoloa uhkaavaa petoa, joka ajaisi evoluutiota eteenäin."

"Devonikauden meren laboratoriosta puuttuu olemassaolon taistelun oletettu perustava voima, ympäristöolosuhteiden ja ekosysteemin aiheuttama paine muutokseen. Evoluution paine, niin sanoakseni."

Mottaan heitä sitten lintu-argumentilla, vaikka niitä ei vielä ole luotu.

"Galapakos saaret ovat YKSI YMPÄRISTÖ vaikka saaret ovat toisistaan fyysisesti erillään. Edes siellä Darwinin varpusten evoluution selityksenä erilaiset ympäristöolosuhteet, parhaiten sopeutuminen, EI TOIMI."

Ja potkaisen sitten lopuksi heitä henkisesti sääreen väittäen

"Afrikan savanni on YKSI YMPÄRISTÖ jossa yhteisestä esi-isästämme polveutuneet simpanssit jäivät simpansseiksi, mutta näemme tismalleen samoissa olosuhteissa ihmislajin hyvin nopean ja merkittävän kehityksen."

"Mitä olen ymmärtänyt väärin tai en ollenkaan?"

"No ensinnäkin...." he alkavat ja jatkavat:

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Jumalan luomistyön ihmeitä - guaniini!


kalan uimarakko on yleensä kaksiosainen
kuva wikimedia

Mikä minusta on ihmeellistä kalan uimarakon antaman kellumiskyvyn lisäksi on sen ilmanpitävyys. Ohut kalvo, eikä mitään vuoda läpi. Miksi se on kaasunpitävä?

No kun Luoja on päällystänyt kalan uimarakon guaniinilla.(swim bladder wikipedia)

Että niin...

Tämä on yksi esimerkki kalan ihmeellisyydestä, jolle ei helposti löydy tieteellistä selitystä sen enempää kehitysbiologian kuin muunkaan luonnontieteen alan parista. Voimme vain todeta, että näin on ja jotenkin tähän on tultu.

Mutta mikään tieteellinen selitys ei myöskään ole se uskomme mukainen asia, että Jumala on kalan uimarakon kovin viisaasti tehnyt.

Mitäs siis on tehtävissä?

No ei muuta kuin jatketaan tutkimuksia, miten immeessä kalan uimarakko on sisältä guaniinin peitossa?

Ja olisko sille uimarakon guaniinille jotain käyttöä meille immeisille?


lauantai 31. elokuuta 2013

Jumalan luomistöiden avoin kirja

Eusthenopteron foordi myöhäinen devonikausi
Scaumenac Bay, Kanada 1881
kuva wikimedia

Määrittelen mietteitä blogissani darwinismia ja marksilaisuutta.

Nämä kaksi sanaa ovat monille kristityille pelottavaa jumalanvastaisuuden nousun ja epäuskon kuminaa, joka on ollut murentamassa länsimaisen kulttuurin juutalais-kristillisiä ja raamatullisia juuria.

Kehitysbiologiaa ja yhteiskuntatieteitäkin kohtaan on asenteellista pelkoa, vastenmielisyyttä ja aristelua, eikä esimerkiksi tälle kalareissulle moni ole tahtonut osallistua tai edes vilkaista, mistä on kyse. Ennakkoluulot ovat syvät ja torjunta vahvaa kristillisissä piireissä, ja varmaan monen osana onkin pysyä kiltisti kaukana näiltä tuulisilta meriltä.

Isä Jumala suhtautuu asiaan toisin.

Luonnon kirja on kaikille avoin, ja sen tutkiminen muiden kanssa on kristitylle suorastaan etuoikeus. Pelko haihtuu, usko vahvistuu tai kaatuu, asiat alkavat tulla valoon ja väärinkäsitykset hälvetä. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.

Jyrkästi tahdon osaltani hyökätä niiden kristittyjen opetuksia vastaan, jotka tahtovat puolustaa uskoa väärentämällä luomistöitä, tekemällä Jumalasta väärän rahan lyöjän. Tee sinä samoin.

Eetu Tassuevä
Sen sijaan että piilottelisi tekemisiään, Isä Jumala on valanut kiveen ihmistä varten mahtavan näytteen luomistöistään siltä kriittiseltä ajalta, kun kuiva maa alkoi tuottaa elämää!

Totta on, että Richard Dawkins ja monet muut ovat biologeja, jotka juuri evoluution avulla tahtovat kumota uskon Jumalaan. Mutta eivät aivan kaikki kehitysbiologit omaksu hänen materialistista ateismiaan, jossa aine itsekseen jumalallisesti kehittyy.

Jumala ei näitä tuulia pelkää. Hän on hoitanut asian Miguashassa niin julkisesti, että vuonna 1881 ensi kertaa löydettyjä hyvinsäilyneitä Eusthenopteron fossiileja on löydetty sieltä yli 3000. Charles Darwin kuoli 1882, joten ehkä hän sai tästä huikeasta löydöstä kuulla (en tiedä).  Jumala ikäänkuin sanoo Darwinin tuoman ymmärryksen jälkeen "menkää, Adam ja Eeva, ja tutkikaa päänne puhki!" Ei aikaisemmin, koska ihminen ei olisi tajunnut löydön arvoa.

Mitään ei ole salattu, mutta luonnon salaisuuksien ratkominen on täyttä työtä!

Kimberleyssä Jumalan luonnonpuistossa on äskettäin eli 2005 ihmiselle annettu hienoja gogo-kalojen fossiileja, joiden rakenteista 3-d skannereilla voidaan selvittää. Löytöä ei tehty ennen skannerin keksimistä, ettei joku paukapää menisi sitä rikkomaan uteliaisuudessaan. Jumala ikäänkuin sanoo "menkää, Adam ja Eeva, ja tutkikaa päänne puhki!"

Mitään ei ole salattu, mutta luonnon salaisuuksien ratkominen on täyttä työtä!

Das Kapital
Samoin kuin darwinistiset kehitysbiologit, marksilaiset uskontokriitikot ovat hyökänneet jumalauskoa vastaan. Uusina ja tuoreina Marxin kirjaimellisesti vallankumoukselliset ajatukset valtasivat ihmiskunnan ja työmiehen paratiisi näytti naapurissamme Venäjälläkin aurinkoiselta. Ei ihme, jos monet kristitytkin innostuivat Marxin teorioista, omaksumatta välttämättä kommunistien edustamaa ateistista materialismia.

Ajan mittaan on marksilaisia teorioita kokeiltu aivan käytännössä ja pikku hiljaa myös Kiinassa on pantu merkille - Koreoista puhumattakaan - että ei kaikki ole ihan niinkuin Partakalle 1800-luvulla ajatteli. Venäläiset tekivät pesäeron jokseenkin 100 vuotta marksilaisen yhteiskuntamallin toteuttamisensa jälkeen - tai pitäisikö sanoa toteuttamisyrityksensä.

Pelko pois, kristityt
Totuus ei pala tulessakaan.

Ja on hyvin tärkeä saada keskustella toisinajattelevien kanssa, ateistien, agnostikkojen, hindujen ja Australian alkuasukkaiden. Kuulla, miten he ymmärtävät maailmankaikkeuden ja mitä, missä, milloin...

Koettelematon usko on epävarma usko.


Kalan keuhkot

Vasen keuhko, selkähermo (notochord), maksa
Propterus dolloi
kuva wikimedia
Kaikilla muilla keuhkokaloilla on kaksi keuhkoa paitsi Australina keuhkokala, jolla on vain yksi. Keuhkot ovat yhteydessä kalan nieluun. Keuhkokalan keuhkot ovat samankaltaiset kuin tetrapodien keuhkot. Kuten tetrapodeilla ja köysikaloilla keuhkot ovat yhteydessä ruokatorveen ja mahaan.

Eräät kalat pystyvät hengittämään ilmaa verisuonin varustetulla ilmarakolla, mutta nämä rakot ovat tavallisesti yksinkertaisia pusseja, joilla ei ole monimutkaista rakennetta. Keuhkokalojen keuhkot sen sijaan sisältävät monia pienempiä ilmapusseja maksimoiden näin kaasujen vaihtamiseen tarvittavan pinnan.
wikipedia (minun käännökseni)
Keuhkot pystyvät ottamaan happea suun kautta tulevasta vedestä mennen tullen vuoroveden nousun ja laskun tavoin. Keuhkokala käyttää kiduksia (jos niitä on) muiden kalojen tavoin, mutta ne ovat tavallisesti riittämättömät hengitykseen.

Keuhkokaloilla on tapana ilmeisesti jo devonikaudella kaivella vedenpohjan mutaa ja se voi mennä sinne ja kestää kuivien kausien yli muiden kalojen kuollessa vedestä saatavan hapen puutteeseen.

Ceratodus - dinosaurusten mesotsoinen aika
Keuhkokalat elävät yhä tänään maapallon vesissä
kuva wikimedia

Dipterus

Dipterus myöhäisdevonikausi
taiteilijan näkemys
kuva wikimedia
Dipterus on myöhäiseltä devonikaudelta tunnettu keuhkokala, jota pidetään oman aikamme merissä uivan Queensland keuhkokalan esiäitinä. Se kasvoi aikuisena noin 35 cm pituiseksi. (Lajiin voit halutessasi tutustua paremmin vaikka Designeranimals sivulta.)

Dipterus valenciennesi
kuva wikimedia
Miltei elävä fossiili siis, myöhäisdevonikauden kala, jonka läheinen sukulainen elää maailman merissä armon vuonna 2013 jKr.


Keuhkokalasta ym BEREAssa

Aiheesta on melkoinen keskustelu BEREA (Bible Evidence, Resources, Exegesis and Apologetics) sivulla transitional fossils.

Mottona heillä on Berean asukkaiden asenne:
Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.  Apt 17:11
Mainitulla sivulla on painavaa asiaa, linkkejä ja materiaalia, jota ei ole helppo - tai edes järkevä - yrittää ahtaa yhteen pieneen blogitekstiin. Sen sijaan suosittelen tutustumista myös siellä olevaan aineistoon ja erilaisiin näkemyksiin kalafossiilien merkityksestä. Siellä on keskustelun alussa varsin ajankohtainen kommentti

It goes without saying that if you do not understand a subject intimately, then your criticisms of what you perceive to be its shortcomings will reflect your misunderstandings rather than any genuine problem in that subject. Unsurprisingly, critics of evolution who claim to have found fatal problems with the theory are in general finding flaws with straw man versions of the theory at best. Sometimes, to quote Wolfgang Pauli, their arguments are not only not right, they are not even wrong.
BEREA

Tätä juuri kalareissulla haemme, että yhdessä ja ominpäin oppisimme tuntemaan luomakuntaa ja näin yleisen ilmoituksen innoittamina ylistäisimme Isää Jumalaa Hänen suurista teoistaan!

kuva Nature

Diabolepis

Dipnoi kalojen indeksi
usr.atw.hu 
Diabolepis oli pieni kala, mutta se on erittäin tärkeä löytö varhaiselta devonikaudelta etelä-Kiinasta.

Tämmöisistä se alkoi. Semmonen 40 miljoonaa vuotta ennen kalareissuamme, eikä nyt meininki ole sinne matkata vaan palata kotiin.

Diabolepis on varhaisin tunnettu edustaja keuhkokalojen (salamanterikalojen) alalahkossa dipnoi. Näillä kaloilla on selkäruoto ja varsievät sukulaistensa tavoin (sarcopterygii), mutta niillä oli myös kyky hengittää ilmaa. Pangean vesissä ja merissä keuhkokalat olivat yleisiä ja niitä elää edelleen tänään alkumantereesta irronneissa Afrikassa, etelä-Amerikassa ja Australiassa.


Jumalan suuruus luomakunnassa - keuhkokala

Oman aikamme Queensland keuhkokaloja
neoceradotus forsteri 
kuva wikimedia
Onhan se mukava vaihteeksi lähteä kuivalle maalle kellistelemään, kuten tuo mainio Hannun löytämä tiktaalik laulu kertoo.

Mutta vitsit ovat pian vähissä, jos varustuksena matkalle maankamaralle on vain Jumalan antamat kidukset tai muu vastaava vedessä vilistävien tai paikallaan olevien hapenottolaite. Kidukset näet ottavat kalan verevesiliukoista happea aivan omalla systeemillään. Nosta kala kuivalle maalle, ja se kuolee nopeasti hapen puutteeseen, oli jalkoja mahan alla vaikka kuusi paria. Kiduksilla ei ole mahdollista ottaa happea ilmasta.

Reissullamme tietenkin koetimme tätä olennaista maalle siirtymisen asiaa selvitellä, ja ensimmäisenä kaikille tulee mieleen keuhkokala.


Devonikauden keuhkokala
Ja tottahan me Miguashan vesissä keuhkokaloja huomasimme, ja opimme niiden alkaneen esiintyä jo varhaisella devonikaudella.


Alkavat uida maapallon merissä tutusti Siluri-Devonikauden taitteen tuntumassa ja jatkavat muiden kalojen tavoin uimistaan yhä tänään.

Onko keuhkokala siis maalle kipuavan tetrapodin alkumuoto?

Ei.

Asiaa tutkineet paleontologit sanovat, että keuhkokalat ja tetrapodit kehittyvät molemmat devonikaudella rinnakkain ja toisistaan riippumatta.

Että pitääkin olla monimutkaista.


Hikka iskee, kun aivosi luulevat sinun olevan kala

Hikka iskee, kun aivosi luulevat sinun olevan kala

Inhottava vaiva johtuu siitä, että aivomme saavat päähänsä, että olemme kaloja ja yritämme hengittää kiduksilla. Asiasta kerrotaan Aamulehden sivuilla.
Mielenkiintoisen evoluutioteorian kertoo arvostettu amerikkalainen Chicagon yliopiston anatomian professori, arvostettu evoluutiobiologi ja paleontologi Neil Shubin kirjassaan Your Inner Fish (Sisäinen kalasi).
...
Muinaisilta kaloilta evoluution kulussa peritty aivorunkomme lähettää yhä silloin tällöin signaaleja, joilla säädellään kidusten liikkeitä.


Shubin teorian mukaan kaikkien kuivalla maalla liikkuvien sekä lintujen tulisi nikotella silloin tällöin. Karhun ja pelikaanin hikka?



Muuten, eikös tuossa otsikossa ole pieni virhe - emme me affenista polveudu, kuten Hannu ja Kerberos jo aiemmin totesivat.

otsikon pitäisi kuulua

Hikka iskee, kun aivosi luulevat sinun olevan tassuevä 


Kreationismi ja älykäs suunnittelu forumilla reaktioita tässä linkissä 

Neil Shubin - Sisäinen kalasi

Amazon.com
Why do we look the way we do? Neil Shubin, the paleontologist and professor of anatomy who co-discovered Tiktaalik, the “fish with hands,” tells the story of our bodies as you've never heard it before. By examining fossils and DNA, he shows us that our hands actually resemble fish fins, our heads are organized like long-extinct jawless fish, and major parts of our genomes look and function like those of worms and bacteria. Your Inner Fish makes us look at ourselves and our world in an illuminating new light. This is science writing at its finest—enlightening, accessible and told with irresistible enthusiasm.

Your Inner Fish is my favorite sort of book--an intelligent, exhilarating, and compelling scientific adventure story, one which will change forever how you understand what it means to be human.

The field of evolutionary biology is just beginning an exciting new age of discovery, and Neil Shubin's research expeditions around the world have redefined the way we now look at the origins of mammals, frogs, crocodiles, tetrapods, and sarcopterygian fish--and thus the way we look at the descent of humankind. One of Shubin's groundbreaking discoveries, only a year and a half ago, was the unearthing of a fish with elbows and a neck, a long-sought evolutionary "missing link" between creatures of the sea and land-dwellers.

My own mother was a surgeon and a comparative anatomist, and she drummed it into me, and into all of her students, that our own anatomy is unintelligible without a knowledge of its evolutionary origins and precursors. The human body becomes infinitely fascinating with such knowledge, which Shubin provides here with grace and clarity. Your Inner Fish shows us how, like the fish with elbows, we carry the whole history of evolution within our own bodies, and how the human genome links us with the rest of life on earth.

Shubin is not only a distinguished scientist, but a wonderfully lucid and elegant writer; he is an irrepressibly enthusiastic teacher whose humor and intelligence and spellbinding narrative make this book an absolute delight. Your Inner Fish is not only a great read; it marks the debut of a science writer of the first rank.


[HT] Tiktaalik laulu!



Your inner fish!

perjantai 30. elokuuta 2013

Hauen laulu

Kuusi ja järvi
kuva Pentti Kuusjärvi 

Kalan aivotoiminnoista ja reflekseistä tiedämme ehkä jotain, mutta mitäs me oikeasti tiedämme kalojen aatoksista? Aaro Hellaakoski (1893-1952) johdattelee meitä kalojen hieman erilaiseen ajatusmaailmaan näin


Hauen laulu
Kosteasta kodostaan nous
hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajainjo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen

lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman

  kun aukoellen
  luista suutaan
  longotellen
  leukaluutaan

niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
Jääpeili 1928


.........
"Hellaakosken tunnetuimpia voimallisia runoja on ”Hauen laulu”. Runoilija kertoo runon syntyneen miltei valmiina. Ajankohtana oli elokuinen yö, jona hän ”puoliunen horteessa” nousi muutaman kerran jalkeille kirjoittamaan kynttilän valossa ”säejaksojen hyrinää”. Runon syntyä pohjustivat takana olevan kesän elämykset."
Oulun kaupunginkirjasto

Eetu Tassuevä on vain!

Käytän Adamin jälkeläisten kykyä nimetä eläimiä, josta Paratiisikertomus niin mielenkiintoisesti kertoo Jumalan näkökulmasta
Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui. Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille.
1 Ms 2:19-20
Onhan sivun yläkuvassa aurinkoa ottavalla Miguashan prinssillä jo hieno nimi Eusthenopteron, mutta se on kuin apteekin tavaroiden tuoteselostuksesta. Annan sille helpommin muistettavan nimen Eetu Tassuevä ja toivon, että tämä termi tulee kansainvälisessä luonnontieteessä yleiseen käyttöön.

Katsellessamme Eetun suvereenia uintia Kalojen Ajan kirkkaassa meressä, miten nopsasti se saa suuhunsa maukkaan vonkaleen kalaparvesta, miten vakaa on sen silmien katse, ymmärrämme, että se on täysin omassa elementissään. Miguashan vesissä se on Jumalan siunaamana lisääntynyt ja ottanut oman paikkansa monimutkaisissa ravintoketjuissa enempi siellä syömärin kuin syötävän puolella.
Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet"
1 Ms 1:22
Ajan ulottuvuus
Eetu Tassuevä on vain.

Eetu elää tätä hetkeä. Todellisuus on sille tässä ja nyt, eikä se varmaan pohdi osuuttaan elämän suuressa kehityskaaressa. Pikemmin, että mitäs jos pistettäis murkinaks ja missä niitä söpöläisiä ui, että saatais jälkeläisiä.

Raamatun luomisen viikon rytmi antaa havainnollisen mallin elämän vaiheiden etenemisestä. Nykyiset tietomme osoittavat, että elämä on todella kulkenut tietyssä rytmissä, jaksoissa, joita rajaavat nopeiden leviämisten aamut (radiation, puncuated equilibrum) ja fataalien massatuhojen illat (massive extinction).

Tässä suuressa ajan ulottuvuuden näyttämässä rytmissä elämän nousu vedestä kuivalle maalle myöhäisdevonikaudella on järisyttävä tapaus sekä kasvien että eläinten kannalta - mutta mitä se Eetuamme kiinnostaa?

Eetun elinkaari lienee vuosissa mitattavissa, mutta se tuskin tiedostaa tuntiakaan. (En tiedä, arvaan vain.) Koska hauki voi elää jopa 25 vuotiaaksi (kysy.fi) sellainen ikä lienee ollut mahdollista myös Eetu Tassuevälle, ellei joku roikale sitä ennen lopeta sen elämää.

Näin on myös meidän ihmisten elämässä.

On takaraajoillaan pystyasennossa käveleviä Aatu Kädellisiä, jotka ovat vain.  Elämä on elettävä, rakasta kärsi ja unhoita... siinä kaikki, muu on höpötystä.



elämän merta kun yksin käy...


Suuri suunnitelma?
Eetu ei liene edes tietoinen siitä, että se kuuluu maapallon elämän historian avainhahmoihin. Viis siitä, että sillä on paikkansa suuressa suunnitelmassa, niin sanoakseni, kunhan tuon saan suuhuni tässä ja nyt.

Tähän voi Eetun hengenheimolainen sanoa "mikä Suuri Suunnitelma? Tassuevä vain on. Se nyt on selvinnyt olemassaolon taistelusta ja saanut jälkeläisiä, jotka ovat menestyneet. Jos ei Eetu itse niin joku sen läheinen on kavunnut maalle ja näin itsestään luonnonlakien määräämissä prosesseissa, onnellisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan karsinnassa, on ihmislajikin ilmaantunut planeetalle." (näin esim. D.C. Dennett)

Luomiskertomuksen antama ajatus, että viidennen luomispäivän maailma ei ole vielä valmis, vaan työvaihe Luojan keskeneräisessä hankkeessa, on Eetu Tassuevälle merkityksetöntä metafysiikkaa.

Kalan näkökulma on aito ja totuudellinen, mutta se ei välttämättä ole koko kuva todellisuudesta.


torstai 29. elokuuta 2013

[HT] Siemensaniaisista


Koska kapteenimme osoitti yllättävää kiinnostusta siemensaniaisiin, vaikka pidin häntä enemmänkin kalamiehenä, niin opetellaanpa porukalla vähän niitäkin...

Termin "siemensaniaiset", Pteridospermatophyta, historia juontaa 1800-luvun loppupuolelle. Silloin paleobotanistit huomasivat, että monilla kivihiilikautisilla saniaismaisilla kasveilla oli yhteisiä piirteitä nykyisten käpypalmujen kanssa. Niitä pidettiin aluksi jopa saniaisten ja käpypalmujen välimuotona. Melko pian huomattiin myös, että joidenkin näiden saniaismaisten lehtien läheltä löytyi tietynlaisia siemeniä, ja saatiin selville, että nämä itse asiassa kuuluivat samaan kasviin. Myöhemmin löytyi lisää vastaavia 'pareja'.

Sukulaisuussuhteesta käpypalmuihin käsitys on tosin nyttemmin muuttunut, välimuotojen sijasta puhutaan etäisemmästä sukulaisuudesta. Myöskään termi siemensaniaiset ei tarkoita yhtenäistä kasviryhmää, vaan termin alle luetaan neljä nykyisin hävinnyttä lahkoa (order): Lyginopteridales, Medullosales, Callistophytales ja Peltaspermales. Ainakin Medullosales-lahkoon kuului myös puumaisia kasveja.




Monien siemensaniaisten siemenaiheet (joista hedelmöittyneenä tulee siemeniä) olivat eräänlaisten suojuslehtien muodostamassa kupissa. Kuvassa lagenostoma-sukuisen siemensaniaisen siemenaiheita, myöhäisdevonikaudelta.

Siemensaniaiset hävisivät enimmäkseen liitukauden loppuun mennessä, joskin jotkut lajit säilyivät aina eoseenikaudelle asti.







Kuvat © Gerhard Leubner 2005  The Seed Biology Place-sivuilta. 

Omnia mea mecum porte

Minttu ja Milja leiritulilla Uudessa Seelannissa
kuva Aotearoa blog 2010
Istuimme iltala leiritulillamme. Tiesimme nyt, kiitos Hannun, että liekehtivät puut olivat archaeopteronin kuivuneita oksanrankoja ja lauloimme kuinka kipunat kohti tähtiä kiirii ja lähipuutkin punertaa.

Mustameri yöllä
Maalaus Ivan Aivazovsky (1979)
kuva wikiPaintings
Juttelimme niitä näitä leppoisasti, sillä Antares kuunarimme öinen hahmo oli turvallisesti lähellä ja paluutie sivistykseen oli siinä. Päivän aikana olimme paikkailleet aluksen kyljessä olevaa rumaa reikää ja korjanneet ja siivonneet sisätiloja vedenpaisumuksen mylläkän jäljiltä. Moottoreita ymmärtävät miehet olivat puuhanneet konehuoneessa koko päivän purkaen, kuivaten, siivoten, korjaten ja öljyten meille niin tärkeää dieseliä vaan vielä se ei ollut käynnistynyt.

Keskustelumme tuppasivat olemaan filosofisia ja teologisia, onhan elämän kehitys avainkysymys yrityksillemme ymmärtää, kuka on ihminen ja mistä hän on tullut. Darwinin jälkeen ei ole mahdollista mielekkäästi puhua elämästä ottamatta huomioon hänen 1837 piirtämäänsä elämän puuta.

Yhdestä elämänmuodosta alkavasta, muuntuvasta, haarautuvasta, kehittyvästä ihmeellisestä asiasta planeetallamme, jonka salaisuuksia luonnontieteet niin valtavalla vauhdilla ovat paljastamassa. Vaan uudet löydöt herättävät uusia kysymyksiä, tiedon ja ymmärryksen hakemisen prosessi jatkuu!


Kunkin mukanaan kantama oma
Sanoin "vaikka olemme täällä Kalojen Ajassa, ei se sinänsä muuta tapaa, jolla katselemme maailmaa eli maailmankatsomustamme. Kannamme sisäänrakennettua systeemiä sydämissämme - tai pikemmin aivoissamme - jota olemme elämämme vuodet rakentaneet ja tsekanneet ja korjailleet. Tämä maailman kokemisemme apparaatti lienee ainutlaatuinen luomakunnassa - ainakaan en näe mitään merkkiä siitä, että kaloilla olisi kyky arvostella Luojan toimia."

Joku sanoi "maailmankatsomuksemme ovat siinä mielessä yhteisesti jaettuja, että useimmilla meillä täällä on samantapainen kuva todellisuudesta eli maailmankuva. Tämän tiedollisen modulin perusteella sitten rakennamme maailmankuvaamme, joka on hyvin persoonallinen. Jollain on kuvassa vahvasti uskonnollinen perusta, toinen antaa epäilylle ja harkinnalle tilaa, kolmas kiistää uskonnon merkityksen todellisuuden näkemisessä tyystin."

Kolmas kohensi leiritulta kädessään olevalla kepillä ja huomautti "maailmankuvamme eroavat myös muilla tavoin, ei vain uskonnon merkityksen suhteen. Varmaan tuon tiedollisen paketin sisältö on tässä kuitenkin aika tärkeä - keskiajan ihminen tiesi tai oli tietämätön toisella tavalla kuin me. No, ehkä maailmankuva voi silti olla samanlainen, vaikkapa usko Isään Jumalaan, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan, vaikka tietotaso olisikin aivan erilainen."

Muuttuva maailmankuva ja -katsomus
Joku kysyi "mitä tarkoitat, ettei olemisellamme täällä miljoonien vuosien menneisyydessä muuta maailmankatsomustamme. Minusta se voi muuttaa paljonkin..."

Vastasin "totta mukiset. Koetin painottaa sitä, että kannamme mukanamme devonikauteen, Mars planeetalle, New Yorkin kaduille tai kotinavettaamme sen henkisen apparaatin, joka meissä elämämme perustana on. Myönnän toki, että tetrapodeihin tutustuminen voi muuttaa paljonkin sekä tiedollista maailmankuvaa että subjektiivista maailmankatsomustamme... Ehkä esimerkki voisi selventää tätä perustavaa ideaa"


Omnia mea
kuva alciato
Sanoin "Kuuluisa roomalainen poliitikko Cicero kertoi Bias nimisestä filosofista sodan melskeessä. Hän oli yksi Kreikan seitsemästä viisaasta. Vihollisen vallattua kaupungin sen väestö pakeni paniikissa kantaen mukanaan omaisuuttaan sen minkä saattoivat.

Bias käveli savuavasta kaupungista rauhallisesti ilman mitään kantamuksia ja kun joku neuvoi häntä ottamaan mukaansa kaiken filosofi vastasi "niin teenkin, sillä kannan kaiken omani mukanani  (facio; nam omnia mecum porto mea).
Cicero Paradoxa Stoicorum 1.1.8

Keisari Tiberiuksen aikaan elänyt roomalainen kirjailija Valerius Maximus kertoo saman uudelleen, mutta antaa filosofin vastauksen meille tutussa rytmikkäässä muodossa "omnia mea mecum porto". Se on taitavasti suomennettu niin ikään rytmikkäästi "Kaiken omani mukanani kannan". Valerius Maximus (7.2.ext.3)

Jatkoin "eikö tämä osukin naulankantaan? Voimme toki pohtia, mikä kaikki on omaamme, kun viisas Bias katsoi, ettei omaisuus ole hänen omaansa. Missä tahansa liikumme, kannamme oman olemuksemme, sydämemme, sisimpämme kaikkineen mukanamme."

Keskustelu jatkui vielä hetken, mutta sitten uni alkoi jo voittaa.  (Kreikkalaisesta filosofista lisää tässä linkissä).

Katselimme Miguashan merelle - kaksi maanjäristystä lyhyessä ajassa. Tulisiko seuraava tuhannen vuoden kuluttua vai huomenna?

"Taivaan Isän haltuun" toivottelimme öitä vakavaan sävyyn pienten laineiden turvallisesti lipsutellessa rantakivikossa.

Joku jäi vielä leirnuotiomme luo hiilloksia miettien katsellen ja lupasi sen lähtiessään sammuttaa.



keskiviikko 28. elokuuta 2013

Väkevä uni

kuva Southern Hide Exports, Australia

Sanovat, että unet useimmiten unohtuvat - mutta tämän muistin!

Karjalauma oli hirmu ryminällä menossa ohitseni ja hevoset laukkasivat, karjapaimenet huutelivat ja ampuivat ilmaan. "Eihän täällä pitänyt lehmiä olla" ajattelin, kun joku veteli hihastani hätäisesti "Tsunami!"

Kömpiessäni ulos kuulin vielä laukauksen ja kaikki juoksivat yön pimeydessä harjoittelemiaan reittejä turvavöidensä luo. Hyvin se nyt toimi, ja lenkit olivat lujasti kiinni kun vesi meidät saavutti.

Epätoivoista taistelua elämästä se tietysti vieläkin oli, näinkin korkealla, kun veden virratessa piti yrittää yhä ylemmäs henkeä haukkomaan. Ilman köysiä moni meistä olisi ollut mennyttä - kirjaimellisesti. Tämä maanjäristyksen aiheuttama hyökyaalto taisi olla astetta paria suurempi kuin ensimmäinen kokemamme tappava vedenpaisumus.

Piirros Indonesian tsunamista
kuva A Blog about History

Vaan vesi palasi takaisin sinne, missä sen paikka on ja vapisevin jaloin ja kiitollisin sydämin jalkauduimme ja irrottelimme hengenpelastusnarujamme. Kukaan ei ollut hukkunut! Tavaroita oli taas mennyt sen sileän tien vaan perusvarastot olivat kestäneet siinä, mihin ne olimme sitoneet.

Ihme!
Joku sitten yön pimeydessä kulki Miguashan rantaan päin ja katseli merelle - ja päästi oikein intiaanin ilonkilaisun, Antares! Trilobiittia hiuksistani kiskoen kävelin kohtaan, mistä näkyi merelle.

Ihmeellisellä tavalla, jota emme vieläkään käsitä, valtaisa laine oli nostanut raskaan aluksen kivinaulastaan ja vaikka vanhat tammilaudat olivat varmaan natisseet, ne olivat taipuneet vaan eivät murtuneet. Vesi oli vienyt aluksemme takaisin merelle, ja siellä se keinui edelleen - turhan kaukana, etumasto poikki, mutta uppoamatta syvyyksiin.

Heti töihin
Unet olivat karisseet... Osa porukasta lähti heti veneellä kuunarille ja saatiinhan sitä hinattua lähemmäs rantaa turvaan, ankkuritkin olivat kestäneet rajut heittelyt.

Kyllä meillä oli nyt hyvä mieli - pelastava tie takaisin sinne, missä on maallinen alkukotimme, oli taas avattu. Olimme varmoja, että saisimme rungon korjattua ja jos diesel kaatuilemisestaan ja kastumisestaan olisi kuollut, niin purjeilla saisimme riittävästi vauhtia kyllä ilman täysipitkää etumastoakin.

Ilmapiirin kohoaminen seurueessamme oli käsin kosketeltavissa - läpimärkinä, hengenvaarallisesta hyökyaallosta selvinneinä ruhjeinemme ja hukkumisen pelkoinemme - vaan pelastava alus oli nyt merillä. Sydämessä oli kiitollinen mieli ja monet koimme Isän Jumalan vastanneen rukoukseemme tällä tavoin.

Yhteinen päätös
Kuten Kimberleyn korallien luona olimme päättäneet lähteä muualle vaarallisten petokalojen ja haiden takia, päätös oli taas yksimielinen - heti kun Antares on siinä kunnossa, purjeet ylös ja matka kohti kotia!

Matkamme Kalojen Ajassa ei ollutkaan mikään kevyt kesälomamatka koskemattomaan luontoon, vaan tajusimme olevamme täällä henkemme kaupalla arvaamattoman, suurelta osin tuntemattoman ja valtavan väkevien luonnonvoimien armoilla. Kolme meistä oli maksanut rohkeudestaan hengellään.

Semmoista kokevat varmaan Himalajan kiipeäjät, Kilimandzaron valtaajat, Kuussa kävelevät... ihminen on sitten merkillinen otus, että joka paikkaan pitää mennä.


maanantai 26. elokuuta 2013

[HT] Archaeopteris - kunnon puutavaraa


Oklahomalaisen East Cetral Yliopiston (ECU)  kampusalueelle on 
siirretty tämä  komea Callixylon eli Archaeoptreris -fossiili (kuva Brad Holt)
Archaeopteris-puusta päästiin kunnon käsitykseen vasta 1960-luvulla. Charles B. Beck niminen tutkija sai osoitettua, että fossiloituneet puunrungot, joille oli annettu lajinimi Callixylon, ja lehdet, jotka tunnettiin nimellä Archaeopteris, kuuluivat yhteen. Saatiin muodostettua käsitys hyvin erikoisesta kasvista - runko oli kuin jollain havupuulla, mutta lehdet olivat saniaismaiset. Sitä pidettiin Wattiezan löytämiseen asti ensimmäisenä metsiä muodostavana puuna.


Tästä fossiilista näkyy Archaeopteriksen
lehtien saniaismaisuus (kuva Wikimedia).


Archaeopteris-sukuun kuuluvien puiden tyypillinen korkeus oli 10 m. Jotkut lajit olivat  suuria, rungon halkaisija saattoi olla jopa 1,5 metriä. Juuristo oli hyvin kehittynyt ja rungossa oli oksia pitkällä matkalla (eikä vain jonkinlaista latvahuiskaa, kuten saniasmaisemmalla Wattiezalla). Ne luetaan esipaljassiemenisiin, Progymnospermopsida. Siemeniä ne eivät tuottaneet, vaan lisääntyivät itiöiden avulla.





Archaeoptreris, rekonstruktiopiirros





Nämä puut näyttävät viihtyneen märässä maaperässä, lähellä jokia ja tulvatasangoilla.

Fossiileja voidaan löytää myöhäisdevonikautisista kerrostumista alkaen  reilusti kivihiilikauden puolelle asti, noin ajalta 383 - 323 mvs. Levinneisyys oli globaali.