Jumalan suuruus luomakunnassa - keuhkokala

Oman aikamme Queensland keuhkokaloja
neoceradotus forsteri 
kuva wikimedia

Onhan se mukava vaihteeksi lähteä kuivalle maalle kellistelemään, kuten tuo mainio Hannun löytämä tiktaalik laulu kertoo.

Mutta vitsit ovat pian vähissä, jos varustuksena matkalle maankamaralle on vain Jumalan antamat kidukset tai muu vastaava vedessä vilistävien tai paikallaan olevien hapenottolaite. Kidukset näet ottavat kalan verevesiliukoista happea aivan omalla systeemillään. Nosta kala kuivalle maalle, ja se kuolee nopeasti hapen puutteeseen, oli jalkoja mahan alla vaikka kuusi paria. Kiduksilla ei ole mahdollista ottaa happea ilmasta.

Reissullamme tietenkin koetimme tätä olennaista maalle siirtymisen asiaa selvitellä, ja ensimmäisenä kaikille tulee mieleen keuhkokala.


Devonikauden keuhkokala
Ja tottahan me Miguashan vesissä keuhkokaloja huomasimme, ja opimme niiden alkaneen esiintyä jo varhaisella devonikaudella.

Alkavat uida maapallon merissä tutusti Siluri-Devonikauden taitteen tuntumassa ja jatkavat muiden kalojen tavoin uimistaan yhä tänään.

Onko keuhkokala siis maalle kipuavan tetrapodin alkumuoto?

Ei.

Asiaa tutkineet paleontologit sanovat, että keuhkokalat ja tetrapodit kehittyvät molemmat devonikaudella rinnakkain ja toisistaan riippumatta.

Että pitääkin olla monimutkaista.