Kalareissu alkaa Suomesta

Särki roskakala? No way, Jose!
Kuva wikimedia

Juhannus on jo takana ja tarkoitus olisi nyt lähteä kalaan. Pyydämme kalaruoan ystävän ja taitavan valmistajan, Herramme Jeesuksen Kristuksen, hyvää siunausta ja armollista läsnäoloa matkallemme. Kalamiehiä Hän ydinjoukkoonsa valitsi useampiakin. Pietari sai melkoisen kalansaaliin! Ja Magdalan Mariakin oli kotoisin kalankuivatustornin kaupungista (Migdal, torni).

Toivon sydämestäni, että nimimerkki Petri, entinen kalakaverini Jyrki ja monet muut aktiiviset kirjoittajat lähtisivät kanssani reissuun mukaan. Koetan osaltani käyttäytyä, ettei eno putoaisi veneestä.

Tarkoitus on kyllä lähteä hieman kaukaisemmille kalavesille, mutta päästäksemme aiheeseen evineen ja kiduksineen katsotaan ensin tilannetta siellä tuhansien järvien Suomessa.


Roskakala?
Savon Sanomissa oli tänä aamuna 26.6. hieman loukkaavaan sävyyn otsikoitu juttu - roskakalat proteiinin lähteeksi. Vaikka juttu sinänsä on positiivinen sisällöltään, professori Atte von Wright siellä kertoo, että roskakalatkin ovat parempia proteiinin lähteitä kuin Suomessa kooltaan yleensä kovin pienet hyönteiseteli ötökät.

– Roskakalat, kuten särki ovat erinomaista ravintoa. Näitä on aiemmin käytetty esimerkiksi kuivakalana ja alettu syyttä hyljeksiä, Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen professori Atte von Wright tuumaa.

Nice. Mutta kuka antaa oikeuden kutsua särkeä roskakalaksi?

Väitän, että särjellä on aivan yhtä lailla olemassaolon oikeus ja kalan arvo kuin säyneellä, ahvenella, karpilla, muikulla, hauella, silakalla, ankeriaalla, kuhalla, nieriällä, lahnalla, lohella ja mateella (wikipediassa on luettelo kaikista Suomen kaloista).

Särki ei ole roska sen enempää kuin taimenkaan on roska tai hiiri on roska. Protestoin tässä särjen arvon puolesta, vaikkei se niin maukas syötävä ihmiselle olisikaan. Emme ole maailman napa, ja muillakin elämämuodoilla on elinoikeus ja arvonsa Jumalan luomakunnassa. Särki on Jumalan luoma ja itsessään arvokas.

Ihminen antaa arvioita omien syömätottumustensa ja tapojensa mukaan pitkästä kokemuksesta:

Lahnan pää, lampaan pää, hauen pää, halon pää...


Kala-sana
Me suomalaiset olemme suhteellisen äskettäin tulleet metsistä ja vaihtaneet kalastajan ja metsästäjän ja keräilijän ammatit maanviljelyyn, metsänhoitoon ja sitten teollistuneet aina Nokiaan asti. Kalat ovat aina uineet seuranamme Suomen niemellä, puroissa ja virroissa, lammissa, metsä järvissä, suurilla ulapoilla ja maatamme ympäröivissä merissä.

Itse asiassa sanotaan jossain, että sana KALA olisi suomenkielen vanhimpiin kuuluva sana, vaan mahtaako olla, Mauri Rastas kun sanoo

Kaikkein vanhimmat suomen kielen sanat: ala-, kadota, kuka, maksa, me, mikä, minä, niellä, nimi, nuoli, nuolla, pesä, punoa, silmä, suoni, sydän, tuo, uida.
Seuraavaksi vanhimmat: e-, jää, kaksi, kolme, kuolla, kusi, 6, kuusi, kyynär, käsi, mennä, neljä, pelätä, sarvi, sata, syli, talvi, tämä, vaski, veri, viisi, voi ja ydin.
uralilaiset kielet

Lisätäänkö sinne KALA, osaahan se uidakin! Mutta kun unkarilaiset kutsuvat sitä nimellä hal. Mikä heitä oikein vaivaa, hal? No, onhan meillä sentään kilohaili.


Kala sanastoa

Isomman puoleinen jänkäkoira. Kuva tosin on otettu 1. 4.
Kuva Vesan aloitussivu

Entisaikojen saastumattomissa, puhtaissa ja hyvin harkitusti kalastetuissa vesissä hauet saattoivat tosiaan kasvaa melkoisiksi ja kalaparvet iloisesti uiskentelivat Itämeressäkin, jonka kohta olemme myrkyillämme tappaneet, Laatokasta puhumattakaan.

Kalaan ja kalastukseen liittyvä sanasto lienee myös suurelta osin hyvin vanhaa ja omaperäistä.  Evä, kidukset, suomut ovat erityisiä sanoja, uimarakko uudempaa kieltä, pyrstö on linnullakin ja lehdellä ruoto, ehkä kalalta lainattu sana. Talvella pilkimme ja kesällä ongimme ja laskemme rysiä. Kaikki nämä ovat omaperäisiä sanoja, sen sijaan verkkoja on monenlaisia kalaverkoista aina tietoverkkoihin asti (englanniksi network mutta Internet on hämähäkin seitti, web).

Kalaan liittyvä suomenkielen sanasto on myös nähtävissä monissa paikannimissä ja on meillä järveä Kalatonta ja Kalajokea ja mistä juontunee paikannimi Lohtaja. Suomen kansalliskala on ahven ja onhan meillä Ahvenisto, Ahvenanmaa, Ahvenjärvi ... onkohan näillä sanoilla mitään yhteyttä muinaissuomalaiseen vesien jumaluuteen nimeltä Ahti?

Kalamiehen loitsu

Anna, Ahti, ahvenia,

Pekka, pieniä kaloja,

pistä pientä kukkokalaa,

keskulaista keittokalaa,

pane pari pökkelöistä,

kyrmyniska költiäistä

erämiehen evähiksi,

pyyntimiehen purtaviksi.

Suomen Kansan Vanhat Runot 6

Savon runot 2

Kuin kala vedessä

Varsin hyvin sopeutuu kala veteen. Huonommin se pärjää kuivalla maalla. Toivon, että tällä reissulla opimme yhdessä arvostamaan kalan ihmeellisyyttä ja torjumaan kaiken puheen "roskakaloista" vaikka mimmoisista piikkisistä kiiskistä olisi kyse puhumattakaan simpusta!

Kivisimppu ei ole kovin kaunis, mutta ei se silti ole roska.
Kuva wikimedia