torstai 27. kesäkuuta 2013

Viides luomispäivä ja Kalojen aika

Juutalaisen tavan mukaan vuorokausi alkaa illalla, kun kolme tähteä tulee näkyviin.

Raamatun luomiskertomuksen mukaan viidentenä päivänä Jumala loi kalat vesiin ja linnut lentämään taivaankannen alle.

Tätä päivää edeltää siis neljä päivää, jolloin ei ole kaloja eikä lintuja.

Tätä päivää seuraa siis päiviä, jolloin vedet vilisevät kaloja ja linnut kaartelevat taivaankannen alla ja myös kuivalla maalla alkaa virkeä elämä.


Vuorokausi mikä vuorokausi
Nuoren maan kreationistit katsovat, että luomispäivät ovat meidän kellomme tuntemia 24 tunnin vuorokausia, päivän ja yön vaihtelua normaalissa tahdissa.

Raamatullisina he katsovat myös, että luomiskertomuksen antama järjestys on tarkalleen oikea:

  • Kolmantena päivänä Jumala teki viheriöivät kasvit kuivalle maalle, joka erotettiin vesistä.  
  • Neljäntenä päivänä Jumala loi taivaankappaleet
  • Viidentenä päivänä Jumala loi kalat ja linnut
  • Kuudentena päivänä Jumala loi maaeläimet ja ihmisen.

Maapallon pintakuoren muodostumat ja kerrostumat nuoren maan kreationistit selittävät seurauksena suuresta maailmanlaajuisesta tulvasta, joka Raamatun kertomalla tavalla peitti korkeimmatkin vuoret.

Tällä apparaatilla varustettuna he käyvät sitten tutkimaan luontoa käyttäen sitä Prokrusteen vuoteen tavoin: matkustaja sovitetaan vuoteen mukaiseksi olipa hän siihen liian pitkä (katkotaan) tai lyhyt (venytetään).



Vanhan elämän aika
Luonnontutkijat ovat tutkineet maapallon pintakuorta ja siinä esiintyviä kerrostumia ja 1800-luvun tieteellisen geologian syntymisestä alkaen pohtineet myös katastrofaalista tulvateoriaa, esitieteelliseltä ajalta periytyvää fluvialismia, edustavien tutkijoiden kanssa.

On pohdittu esimerkiksi, miten Raamatussa vedenpaisumuskertomuksen yhteydessä mainittu Araratin vuori on noussut korkeuksiinsa nykyisen Turkin alueella.

Maapallon pintakuoren kerrostumien määrittelyn ja niiden sisältämien eliöiden jäänteiden perusteella on koetettu rekonstruoida planeettamme elämän historiaa. Yhden kaoottisen tulvan aiheuttaman sekamelskan sijasta esiin on tullut jokseenkin selkeä kuva toinen toistaan seuraavista ajanjaksoista, jotka edustavat erilaisten kasvien ja eläinten esiintymistä jatkuvasti muuttuvassa maapallon kuivan maan ja meren maisemassa.

Geologit ja paleontologit ovat määritelleet vanhan elämän ajan, kreikasta paleotsoinen, jolla on vahvat ominaispiirteensä, jotka nähdään kautta maailman. Vanhan elämän aikaa edeltävät nykyään yhä varsin heikosti tunnetut varhaisemmat elämän vaiheet aina maankuoren jäähtymisen ajoista alkaen.

Vanhan elämän kaudella on oma rytminsä, joka nykyisen näkemyksen mukaan käsittää kuusi suurta elämän kautta: Kambri, Ordoviki, Siluri, Devoni, Hiili, Permi. 

Koska kukin kausi alkaa aiemman elämän massiivisesta tuhoutumisesta voisimme runollisesti kutsua niitä luomisen päiviksi, joiden välillä ovat massakuolemien synkät yöt. Mutta runoilu ei tieteellisiä tosiasioita lisää, se on ihmisille toinen tapa ilmaista asioita, tässä tapauksessa ajanjaksottelua päivän ja yön vaihteluun verraten.


Kalojen aikakausi
Geologit kartoittavat tarkasti maankuorta ja sen kallioperustaa. Kaikkialta maapallolta löytyy tietynlaista kiveä ja sen sisältämiä kivettyneitä elämän jäänteitä, joille on annettu nimeksi ensimmäisen löytöpaikan mukaan Devonikausi.

Tätä aikaa edeltävän Silurikauden lopulla on ensimmäisiä merkkejä kaloista, mutta Devonikaudella kalat todella alkavat lisääntyä ja vilistä kaikkialla maapallon merissä ja vesialueilla. Ne ovat niin hallitsevia tällä ajanjaksolla, että sitä kutsutaan luonnontieteessä elämän historian "Kalojen aikakaudeksi".

Kalojen aikaa edeltävällä kaudella vilisee kyllä monenlaista elämää merissä, mutta niistä ei ole löydetty kaloja.

Kalojen aikakaudella vihreys alkaa lisääntyä kuivalla maalla, mutta kasvit ovat vielä aika erilaisia kuin nykyinen fauna (niitä on kyllä säilynyt nykyaikaan asti).

Kalojen ajalla maalla ei kuitenkaan ole juuri laisinkaan elämää, ilmasta happea ottavia eläimiä.


Luomiskertomus ja Devonikausi
Näemme luonnontieteen paljastavan maapallon elämän historiassa jakson, jolloin on kaloja, mutta ei vielä elämää kuivalla maalla.

Onko näin siis tiede todistanut luomiskertomuksen erehtymättömäksi totuuden lähteeksi?

Se on kysymyksenä aivan turha eikä auta ketään. Tiede etenee omien lakiensa ja käytäntöjensä mukaan täysin uskonnollisista auktoriteeteista ja pyhistä Kirjoituksista riippumattomana. Devonikauden tutkimuksessa ovat mukana kaikki kansat, joiden alueille näitä kallioita löytyy.

Vanhan elämän rytmi on todettu, ja tässä luomiskertomus on ainutlaatuinen vanhojen uskonnollisten kirjoitusten joukossa. Se ei kuitenkaan ole sama kuin luonnosta oppimamme rytmi, kuten jo auringon ja kuun luominen monta päivää maan jälkeen osoittaa.

Luonto on haastanut ihmisiä tutkimaan, miten elämä siirtyi merestä maalle, jossa sitä ei aiemmin ollut?

Luonto on haastanut ihmisiä tutkimaan, miten elämä alkoi lentää ilmassa, jota se ei alusta tehnyt?

Nämä ovat hurjan mielenkiintoisia tutkimsuaiheita, jotka ovat parhaillaan työn alla ympäri maailmaa.

Kristittyinä meillä on tuo Luojan allekirjoitus, Luomiskertomukset, jotka sanovat "Minä olen tämän kaiken tehnyt". Miten tarkalleen, siinä riittää tutkimista.

Olemmeko me siis kalojen jälkeläisiä, kuten Tuntemattomassa Sotilaassa Tampereen sosialisti kertoo yleisen naurun kohteeksi joutuen?

Sitä lähtisin tässä yhdessä tutkimaan, jos kalaseuraa löytyisi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti