Petri kirjoitti
Kuten sanottu, ymmärrän kyllä Laodikean olleen oikeassa siinä, ettei jatkamisessa ole enää mieltä, mutta jostain syystä (ehkä ainakin osittain niiden Mikon kertomien satojen lukijoiden vuoksi) teen silti nyt niin:
Jotta keskustelemisessa olisi voinut olla mieltä, sitä olisi pitänyt käydä "interparadigmaattisesti" eli selkeästi siltä pohjalta, että nyt keskustelijoilla on ihan eri lähtökohdat ja on oltava erityisen varovainen siinä, että varmistaa ymmärtäneensä vastapuolensa oikein ennen jatkokommentointia.
Mikon avausteksti oli tosin tällaiselle keskustelulle huono lähtökohta, mutta kun hän lupasi keskustella analyyttisesti, niin lähdin sitten keskustelemaan analyyttisesti. - Tuloksethan on nähty - eikä sinulle tällainen keskustelutapa alun perinkään kelvannut (Mikon ex cathedra -tykitykset ilmeisesti antoivat paremmat "fibat"...).
Nyt olet kuitenkin vaivautunut lukemaan ainakin osan ApologetiikkaWikin Hartnett-artikkelista, mistä annan tietysti pisteet. Toinen kysymys vielä on se, ymmärrätkö myös, mitä luet. Tästä syystä seuraava selvitys:
Modernin luonnontieteen nousu tapahtui 1500-luvulta lähtien, kun tutkijat vakuuttuivat Raamatun konkreettisen (anakronistisesti: "fundamentalistisen") ymmärtämisen pohjalta siitä, että siihenastisen auktoriteetin Aristoteleen edustama kreikkalaisen filosofian traditio olikin harhaanjohtava. (Aristoteleelta muuten on peräisin mm. sellainen ajatus, että tieteellisen tiedon erottaa arkitiedosta se, että arkitiedosta poiketen tieteellinen tieto on ehdottoman varmaa - tässä suhteessa nykyajan tieteisuskovat ovatkin monesti eräänlaisia "käytännön aristotelikkoja"; ks. http://www.apologetiikkawiki.fi/wiki/Rajanvetokriteeri#Tieteenfilosofi_Larry_Laudanin_analyysi_keskustelusta)
Kreikkalainen ajattelu oli dualistista: oli ikuiset aineettomat ideat ja ikuinen kaoottinen materia, ja nämä ideat sitten ilmenivät tässä materiassa melko hämärästi mutta kuitenkin riittävän selvinä, jotta niin ikään ikuinen ihmishenki pystyi järjellä päättelemään näkyvien kappaleiden "takana" olevat ikuiset ideat.
Uskonpuhdistuksen konkreettinen raamatullisuus muutti ajattelun: aineellista maailmaa ei ollut suinkaan järjestänyt mikään kreikkalaismallinen, yhtäältä ikuisten ideoiden, toisaalta ikuisen materian rajoittama demiurgi vaan kaikkivaltias Luoja, jolla ei sitä paitsi ollut edes ollut mitään kaoottisen materian vastusta voitettavanaan vaan joka oli itse materiankin luonut vapaasti juuri sellaiseksi kuin oli parhaaksi nähnyt. Siis millaiseksi, sitä ei voinut pelkästään järkeilemällä selvittää, vaan oli tehtävä empiiristä, tarkkoihin havaintoihin perustuvaa tutkimustyötä.
Näin sitten tehtiinkin - aina Lyelliin, Darwiniin ja kumppaneihin asti, jotka (yllätys, yllätys!) palauttivat tieteeseen dualismin: nyt ei enää voidakaan seurata havaintoja, minne ikinä ne johtavatkin, vaan uudet ismit (naturalismi, evolutionismi, uniformitarismi) rajoittavat tutkimuksen vapautta.
Kristitty on kuitenkin Kristuksen vapauteen vapauttama, ja niinpä modernin luonnontieteen isien tavoin Jumalan konkreettiseen kaikkivaltiuteen uskova Hartnett on taas seuraamassa havaintoja tarkasti. Naura siis vain, naura niin viimeisen päälle pilkallisesti - niinhän epäaristotelikoille alun perinkin naurettiin - mutta muista: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa."
Petri 28. kesäkuuta 2013 18.37
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti