1.Suhteellinen aika
Petrin provosoiva johdanto sisältää viittauksen John Hartnett nimiseen tiedemieheen ja kreationistiin, joka on Nuoren maan kreationisteille modernin fysiikan peruskivi. ApologetiikkaWikissä esitellään
John Hartnettin kosmologinen malli.
2. Uskonpuhdistus ja luonnontieteen etääntyminen Aristoteleestä
Modernin luonnontieteen nousu tapahtui 1500-luvulta lähtien, kun tutkijat vakuuttuivat Raamatun konkreettisen (anakronistisesti: "fundamentalistisen") ymmärtämisen pohjalta siitä, että siihenastisen auktoriteetin Aristoteleen edustama kreikkalaisen filosofian traditio olikin harhaanjohtava.
3. Ehdottoman varma tieteellinen totuus (tieteisuskovat)
Aristoteleelta muuten on peräisin mm. sellainen ajatus, että tieteellisen tiedon erottaa arkitiedosta se, että arkitiedosta poiketen tieteellinen tieto on ehdottoman varmaa - tässä suhteessa nykyajan tieteisuskovat ovatkin monesti eräänlaisia "käytännön aristotelikkoja".
Petri viittaa ApologetiikkaWikissa olevaan Larry Laudanin tekemään analyysiin rajanvetokriteereistä, joita Tapio Puolimatka on käsitellyt kirjoissaan uskon ja tiedon suhteesta.
4. Aristoteleen ideat
Kreikkalainen ajattelu oli dualistista: oli ikuiset aineettomat ideat ja ikuinen kaoottinen materia, ja nämä ideat sitten ilmenivät tässä materiassa melko hämärästi mutta kuitenkin riittävän selvinä, jotta niin ikään ikuinen ihmishenki pystyi järjellä päättelemään näkyvien kappaleiden "takana" olevat ikuiset ideat. Tämä johti "nojatuoliluonnonfilosofiaan", joka ei vienyt luonnontieteitä eteenpäin.
5. Uskonpuhdistuksen raamatullisen konkretian vaikutus empirisen tieteen nousuun
Uskonpuhdistuksen konkreettinen raamatullisuus muutti ajattelun:
6. Lyellin ja Darwinin aiheuttama tieteellinen taantumus
Näin sitten tehtiinkin - aina Lyelliin, Darwiniin ja kumppaneihin asti, jotka (yllätys, yllätys!) palauttivat tieteeseen dualismin: nyt ei enää voidakaan seurata havaintoja, minne ikinä ne johtavatkin, vaan uudet ismit (naturalismi, evolutionismi, uniformitarismi) rajoittavat tutkimuksen vapautta.
7. Kristillisen uskon tuoma korjaus tieteelliseen työskentelyyn
Kristitty on kuitenkin Kristuksen vapauteen vapauttama, ja niinpä modernin luonnontieteen isien tavoin Jumalan konkreettiseen kaikkivaltiuteen uskova Hartnett on taas seuraamassa havaintoja tarkasti.
Modernin luonnontieteen nousu tapahtui 1500-luvulta lähtien, kun tutkijat vakuuttuivat Raamatun konkreettisen (anakronistisesti: "fundamentalistisen") ymmärtämisen pohjalta siitä, että siihenastisen auktoriteetin Aristoteleen edustama kreikkalaisen filosofian traditio olikin harhaanjohtava.
3. Ehdottoman varma tieteellinen totuus (tieteisuskovat)
Aristoteleelta muuten on peräisin mm. sellainen ajatus, että tieteellisen tiedon erottaa arkitiedosta se, että arkitiedosta poiketen tieteellinen tieto on ehdottoman varmaa - tässä suhteessa nykyajan tieteisuskovat ovatkin monesti eräänlaisia "käytännön aristotelikkoja".
Petri viittaa ApologetiikkaWikissa olevaan Larry Laudanin tekemään analyysiin rajanvetokriteereistä, joita Tapio Puolimatka on käsitellyt kirjoissaan uskon ja tiedon suhteesta.
4. Aristoteleen ideat
Kreikkalainen ajattelu oli dualistista: oli ikuiset aineettomat ideat ja ikuinen kaoottinen materia, ja nämä ideat sitten ilmenivät tässä materiassa melko hämärästi mutta kuitenkin riittävän selvinä, jotta niin ikään ikuinen ihmishenki pystyi järjellä päättelemään näkyvien kappaleiden "takana" olevat ikuiset ideat. Tämä johti "nojatuoliluonnonfilosofiaan", joka ei vienyt luonnontieteitä eteenpäin.
5. Uskonpuhdistuksen raamatullisen konkretian vaikutus empirisen tieteen nousuun
Uskonpuhdistuksen konkreettinen raamatullisuus muutti ajattelun:
- aineellista maailmaa ei ollut suinkaan järjestänyt mikään kreikkalaismallinen, yhtäältä ikuisten ideoiden, toisaalta ikuisen materian rajoittama demiurgi vaan kaikkivaltias Luoja,
- jolla ei sitä paitsi ollut edes ollut mitään kaoottisen materian vastusta voitettavanaan vaan joka oli itse materiankin luonut vapaasti juuri sellaiseksi kuin oli parhaaksi nähnyt.
- Siis millaiseksi, sitä ei voinut pelkästään järkeilemällä selvittää, vaan oli tehtävä empiiristä, tarkkoihin havaintoihin perustuvaa tutkimustyötä.
6. Lyellin ja Darwinin aiheuttama tieteellinen taantumus
Näin sitten tehtiinkin - aina Lyelliin, Darwiniin ja kumppaneihin asti, jotka (yllätys, yllätys!) palauttivat tieteeseen dualismin: nyt ei enää voidakaan seurata havaintoja, minne ikinä ne johtavatkin, vaan uudet ismit (naturalismi, evolutionismi, uniformitarismi) rajoittavat tutkimuksen vapautta.
7. Kristillisen uskon tuoma korjaus tieteelliseen työskentelyyn
Kristitty on kuitenkin Kristuksen vapauteen vapauttama, ja niinpä modernin luonnontieteen isien tavoin Jumalan konkreettiseen kaikkivaltiuteen uskova Hartnett on taas seuraamassa havaintoja tarkasti.
Kommenttini
Kirjoitan seuraavan puheenvuoron venekeskusteluun, jossa kerron omasta käsityksestäni Lyellin ja Darwinin asemasta luonnontieteen historiassa. Tekstini on silloin epäsuora kommentti Petrin argumentointiin, jolle syvyyttä antavat ApologetiikkaWikin viitatut artikkelit.
Suorana kommenttina kysymykseni Petrille kohtaan 4 - eikös tässä pikemmin kuvat Platonin kuin Aristoteleen filosofiaa?
Vastauksena Mikon kysymykseen:
VastaaPoistaAristoteleshan oli alun perin Platonin oppilas, joka sittemmin perusti oman, painotuksiltaan jossain määrin "puhtaasta" platonismista poikkeavan filosofisen koulukunnan. Aatehistoriallisesti kreikkalaisfilosofeista Aristoteles oli saavuttanut vahvimman jalansijan eurooppalaisessa akateemisessa ajattelussa ennen uskonpuhdistusmurrosta. Kuvaamani yleisperiaatteet luonnehtivat tätä kyseisessä ajattelussa vahvana esiintynyttä luonnonfilosofista kreikkalaisvaikutusta kokonaisuutena katsoen, mitään filosofianhistoriallista analyysia kunkin antiikin hahmon erityispiirteistä en ollut pyrkinyt kirjoittamaan.
Mikko ei siis tässä kysymyksessään ollut mielestäni sinänsä väärässä - minä nyt vain olin puhunut aidasta, hän puolestaan siirsi huomiota sen seipäisiin.
Hei Petri, Euroopan varhaisenkin keskiajan intellektuellin elämän kannalta esille nostamasi Kreikan vaikutus on hyvin tärkeä aihe.
PoistaOlen kuullut sanottavan, että Ristiretkien tuoma kohtaaminen Euroopan kristittyjen ja Lähi-idän muslimien välillä oli myös kirkon arvostaman Aristoteleen ja muslimien tunteman Platonin uudelleen kohtaaminen. Sillä oli hyvin suuri merkitys ensimmäisten yliopistojen syntyyn, myöskin Cordoban kalifaatilla tietenkin.
Aristotelestä kai pidetään kuitenkin enempi empiirisenä kuin Platonia, mutta voittopuolisesti luokittelua ja varmaan skolastikoille siksi mieluisaa.
"Thomas Aquinas stands as a vehicle and modifier of Aristotelianism and Neoplatonism. ... Thomas wrote several important commentaries on Aristotle's works, including On the Soul, Nicomachean Ethics and Metaphysics. His work is associated with William of Moerbeke's translations of Aristotle from Greek into Latin."
http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Aquinas
Omena putoaa maahan "koska sen luonnollinen paikka on alhaalla" - kauan kesti, ennenkuin Sir Isaac Newton otti asian uudelleen käsittelyyn.
"John Hartnettin kosmologinen malli."
VastaaPoista-Tässä on jotakin niin tuttua...
Hellhound