torstai 1. elokuuta 2013

[KRB] Kerta vielä Paraisille

Kyllä yksi euroopan suurista avolouhoksista on näkemisen arvoinen.
On se järkyttävä kuoppa 

Pääsin käymään paikanpäällä ja tutkimaan teollisuusmuseon antia. Museo sijaitsee idyllisessa puustoisessa pihapiirissä punamultamaalattuine vanhoine rakennuksineen. Yksi rakennuksista on vuokrattavissa myös juhlatilaisuuksia varten. Talon takana on kyllä valtava kraateri, muttei se näy pihapiiriin lainkaan.
Pihapiiriä, louhos takavasemmalla.
Parainen on perinteinen kesäkaupunki ainakin turistimielessä; vehreyttä aikaisesta keväästä alkaen, rannikon luontoa, mäennyppylää, idylliä ja merta.
Museossa oli kansantajuisesti ja vähäsanaisesti esitetty kalkkiteollisuuden läpileikkaus. Ehkä asia oli painavaakin, mutten geologiasta juuri mitään ymmärrä?
Katosta ripustettuihin kankaisiin oli kirjoiteltu seuraavaa:            


Suomen yli kahden vuosimiljardin matka maapallolla. Paraisten kalkkikivi muodostui noin 1900 miljoonaa vuotta sitten lähellä päiväntasaajaa.
(Peruskalliomme on ollut siis melkoisessa laattatektoniikkapostikyydissä pitkiä taipaleita. Jossain on verrattu liikettä kynsien kasvuvauhtiin.)




Alkuperästä:
Kaikista kivilajeistamme on kalkkikivi liitetty kiinteimmin planeettamme elämän syntyyn. Kalkkikivi muodostuu lähinnä kalsiumkarbonaatista (CaCO3). Kalsiumkarbonaatti koostuu hiilestä, hapesta ja kalsiumista, joiden alkuperä on pölyssä, jota sinkoutui avaruuteen suunnattomassa räjähdyksessä, supernovassa. Pölystä muodostuivat aurinkokuntamme planeetat. Kalkkikivessä yhdistyvät ilmakehän hiilidioksidi ja maaperän kalsium - välittäjinä kaasun ja kiinteän aineksen välillä toimivat elävät organismit. Veteen liuennut kalsium varastoituu eliöiden rankoihin ja kuoriin, jotka kerrostuvat meren pohjan kalkkilietteeksi. Kalkkikiven muodostuminen on laskenut ilmakehän epäedullisen korkean hiilidioksidipitoisuuden tasolle, joka on mahdollistanut elämän synnyn ja kehittymisen.

Paraisten allas:
Paraisten allas on ovaalinmuotoinen kallioperän rakenne. Valtava paine on rakentanut muinaisesta merenpohjasta maljamaisen rakennelman, josta erottuvat sekä laava- että kalkkikivikerrostumat. Kalkkikivi poikkeaa muista kiviaineksista muovailtavuutensa johdosta ja paikoin kalkkikivi on valssautunut ohuiksi kerrostumiksi ja paikoin taas poimuttunut paksuiksi kasautumiksi. Paraisten amfiboliitin kehystämä kalkkikiviesiintymä on maamme suurimpia ja esiintymä on tehnyt mahdolliseksi mittavan kiveen perustuvan teollisuuden paikkakunnalle.












Vuorijonon juuria
Erään vuorijonon juuret
Noin 1900 miljoonaa vuotta sitten kohtasi kaksi mannerlaattaa toisensa tulevan Suomen paikkeilla. Svekofennisen vuorijonon synty tunki kalkkikiven noin 10 kilometrin syvyyteen ja taivutteli 500-600 asteen lämmössä kalkkikiven mitä moninaisimpiin muotoihin. Paine ja kuumuus muovasivat Paraisten kalkkikiven sille niin tyypilliseen kiteiseen muotoon. Eteläisen Suomen aluelle muotoutui Alppeja muistuttava itä- länsisuuntainen vuorijono, jonka eroosio sittemmin kulutti niin tyystin, että vain meren paljastama rannikkomme kertoo poimuttuneine juonteineen muinaisen vuorijonon jäänteistä.

Vulkaanisen toiminnan jäänteitä oli myös havaittavissa. Kuvatekstissä mainitaan, että Paraisten kalkkikivi esiintyy yleensä tuliperäistä alkuperää olevan amfiboliitin yhteydessä. Geologiaan tutustuneet tietävät varmaan paremmin ja voisivat mielellään kertoa hieman lisää ns. tyynylaavasta.






Kalkkikivi-Muisto muinaisesta trooppisesta merestä
(Tätä mielä olin itsekin.)
Kalkkikivet syntyvät aina meressä. Levien, simpukoiden ja korallien jäänteet vajoavat merenpohjakerrostumiksi, joista aika muodostaa kiveä. Jatkuva tapahtuma on kiivaimmillaan lämpimissä trooppisissa merissä, joissa kalkkikuoriset ja -rankaiset eliöt ovat runsaimmillaan, ja joissa veden lämpötila ylittää +18C. Noin 1900 vuosimiljoonaa sitten sijaitsi nykyinen Paraisten alue kutakuinkin päiväntasaajalla. Tuolloin muodostui kalkkikivemme, joka kuluu maailman vanhimpiin, etupäässä stromatoliiteista, levien muodostamista alkeellisista yhdyskunnista.
Nuorehko ammoniitti

Päästiin Devonikaudellekin
Paraisten marmoria kauneimmillaan
Adolf Metzgerin kaunis piirros ja hämmästyttävä kartoitus maaperästä senaikaisilla laitteilla. Ilmankos oli Paraisilla päägeologina ja Åbo akademin geologian tohtorina ja professorina.



3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen tietopaketti - ajatella että kotosuomessamme on noin vanhaa kalkkikiveä. Ja noin vanha kalkkikivi viittaa todella vanhoihin elämänmuotoihin.

    VastaaPoista
  2. Näin on. Epäilevät olevan pääosin stromatoliiteista muodostunutta tämän kalkkikiven ja kai se on tutkittukin. Vuosimiljoonat tuppaavat sekoavan, mutta toisaalta on tässä jonkinlainen tuntuma tullut noihin suuriin lukuihin. Näyttelyn nimihän oli 2000 vuosimiljoonaa, eli noin 1500 miljoonaa vuotta vanhoja kiviä katsellaan!(laivalla)

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä vierailusta ja sen selostamisesta.

    Minusta tässä on nyt jotain pahasti sotkussa, 1900 milj vuotta vie meidät prekambriselle ajalle, jossa stromatoliitteja voi olla mutta ei mitään vahvaa kalkin muodostumista.

    Esiintymän ympärillä on graniittia, jos olen oikein käsittänyt.

    Ja mitä tekevät devoniajan kivet näyttelyssä, Suomen kallioperässä ei tietääkseni ole mitään paleotsoisen ajan kerrosta, toisin kuin Virossa.

    Arvoitus senkun syvenee kuten Paraisten avolouhos, mutta on kovin mielenkiintoinen!

    VastaaPoista