maanantai 5. elokuuta 2013

Vuorovaikutussuhde

Hannun terävistä kommenteista tuli mieleeni vuorovaikutussuhde ja keskustelun merkitys.


Eräällä palstalla eräs vanhempi herra sanoi jo oppineensa kaiken ja pitäytyvänsä näkemyksissään. Tovin keskusteltuamme tulimme siihen johtopäätökseen, että hänkin aktiivisena kirjoittajana  joutui pohtimaan sanojaan ja mielipiteitään ihan joka päivä. Ja näinollen muodosti uusia käsityksiä ja näkemyksiä ihan joka päivä. Tilanteet muuttuvat, ajat muuttuvat ja näiden mukana ehkä toisinaan myös mielipiteet muuttuvat.

No mikä niitä sitten muuttaa? - Eikö se ole juuri vuorovaikutussuhde?
Rakennuspalikoita pakkiimme
Lisää oppimalla ja kuuntelemalla saamme aineistoa elämän pakkiimme ja tästä muodostuu ihmisen ymmärtämys ja minäkuva. Pullossa elettäessa on tuttua ja turvallista eikä ole myöskään muutostarpeita asenteissa. Lie sitten hyvä tai huono asia - en kykene itse tuohon vastaamaan? Ei ehkä kukaan ja ei ehkä tarvitsekaan.

Vuorovaikutussuhteessa saamme, ei pelkästään sosiaalista kanssakäymistä, vaan myös rakennuspalikoita oman itsemme rakentamiseen ja kokoamiseen.
Vuorovaikutusta parhaimmillaan
Vuorovaikutus voi olla yksilölle haavoittavaa ja ahdistavaa. (voi olla urbaanilegendaakin, mutta kerron kuitenkin: NL:n romahtaessa mm. sotilasupseereita ajautui mielisairauksiin ja itsemurhiin  huomattuaan todellisuuden ja oikeaksiopitun isänmaallisuuden ristiriidan).
Vuorovaikutussuhde voi olla myös tärkeä asia yrittäessämme ymmärtää elämää. Saamme vastaanottaa muiden kokemaa tietoa ja tunteita. Ongelmaksi jää enää näiden oikeellisuuden ja todellisuuden puntarointi.
Jo se, että saamme kuulla toisten yksilöiden mielipiteitä, parhaimmillaan rikastuttaa elämäämme.

7 kommenttia:

  1. "Hear, hear!" sanoo Hannu (käyttäen ensimmäisen kerran laivalla oppimaansa uutta sanontaa).

    VastaaPoista
  2. Viisasta puhetta tästä vuorovaikutussuhteesta. Tässä meneillään olevassa keskustelussa on kovin paljon niitä, jotka ovat lukinneet mielipiteensä siihen, minkä joskus ovat jonkun kristityn opetuksessa kuulleet. Ovat sen jälkeen sulkeneet korvansa niiltä tosiasioilta, jotka näyttävät puhuvan heidän näkemystään vastaan.

    Ymmärrän kristittyjä, joiden on vaikea hyväksyä ajatuksia, jotka näyttävät sotivan Raamattua vastaan. Pidämme Raamattua auktoriteettina ja siksi kavahdamme sellaista, mikä on ristiriidassa sen kanssa. Ongelma voi olla siinä, että oma näkemys Raamatusta asetetaan mittapuuksi, ja sitten mieli sulkeutuu uusilta ajatuksilta. Jos olisin avoin sille, että vaikka Raamattu on Jumalan sanaa, minun näkemykseni ei ole, olisi helpompi pohtia erilaisia vaihtoehtoja.

    Minusta tässä laivassa on sellainen avoin pohdinnan ilmapiiri, että tätä ilmaa on helppo hengittää. Kyselemme ja tutkimme ja jokainen tekee uusia löytöjä. Ainakin minulle devonikauteen sukeltaminen on ollut uusi, rikas maailma.

    VastaaPoista
  3. En osannut KRB tähän heti juuri mitään kommentoida, kun sanoit niin hyvin. Se oli siinä! Mutta tuli kuitenkin sitten ajatuksia noista NL:n romahtamisen yhteydessä kriisiin ajautuneista henkilöistä, joista voi sanoa, että 'usko meni'. Ehkä mielessäsi olikin jotain tällaista:

    Joku uskovakin voi kokea olevansa samanlaisessa tilanteessa. Ei voida luopua tietyistä raamatuntulkinnoista tieteen edessä. Jos luopuu niistä, tuntuu että menee koko usko. Kyllä minäkin olen tällaisia kamppailuja käynyt. Tällaisessa tilanteessa vuorovaikutus on ollut avuksi,

    Muistan kuinka iloitsin löydettyäni American Scientific Affiliation -järjestön sivut (http://network.asa3.org/ ), joilta löytyi kristittyjen tiedemiesten pohdintoja tieteen ja uskon suhteesta. Sitten, taisi olla joskus 2000-luvun alussa, kiinnitin huomiota Eero Junkkaalan kirjoituksiin samoista aiheista. Koin olevani samalla aaltopituudella. Ja nyt ihan viimeksi oli 'bonuksena' suuri ilo lukea yhdeksän oppineen miehen loistavat kommenttipuheenvuorot EJ:n kirjan loppuosasta.

    Ja tieteeseen sinänsäkin on hyvä tutustua. Itse asiassa olen pohjimmiltani aina ollut erittäin kiiinnostunut siitä. Siksi olen iloinen, että nyt jo voin avoimin mielin tutustua uusiin löytöihin ja teorioihin. Jumalan luomakunta on ihmeellinen!

    Kipparimme sanoi hyvin Sana-lehden haastattelussa: "Kristittyjen tulee kärsivällisesti asettua oppilaan paikalle: kuunnella evoluutiobiologian luentoja, lukea tähtitieteen ja kosmologian kirjoja. Meidän tulee tutustua lintujen historiaan ja hyttysen kärsän kahteenkymmeneen entsyymiin, kukkien värien merkitykseen ja kuinka niiden huojunta houkuttelee mehiläisiä, noita ihmeellisiä ”yhteisen älyn” omaavia Jumalan luomuksia!"


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin , Hannu, tätä tarkoitin. Hassua, että kirjoitin alla olevan kommenttini, ennenkuin kirjoituksesi päivittyi tietokoneelleni. Ja huomaan, että samasta asiasta siis puhutaan - heh.
      P.S. ei kai Eeron kirja ole loppuunmyyty, kun luvattiin tälle viikolla ja ei ole vielä tullut tekstaria kirjan saapumisesta?

      Poista
  4. Hundeerasin vielä, että mihin tämä NL:n legenda liittyy. Kyse oli siis arvomaailmasta ja sen luhistumisesta todella konkreettisesti. Jos tällainen romahdus saa aikaan mielen järkkymistä ja oman itsensä olemassaolon kyseenalaistamista, niin on helpompi ymmärtää esim. nuoren maan kreationisteja ja heidän kynsinhampain taisteluansa. Elämässä voi olla sellaisia asioita, mistä täytyy pitää kiinni tai omakuva romahtaa. Hyvänä vaihtoehtona olisi toki opiskelu ja tiedon lisääminen - sekä oman itsensä muuksi kuin jumalaksi ymmärtäminen, kuten yllä mainiosti sanoit. Toisaalta tämä kertoo opittujen asioiden sisälläänpitämisen raadollisuuden tai myös hyvyyden. Sellaisia mittareita, mitkä noita hyvyyksiä mittaavat, en ainakaan itse osaisi määritellä. Tuleeko tuosta oikeellisuudesta mitään ajatuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoit:"Saamme vastaanottaa muiden kokemaa tietoa ja tunteita. Ongelmaksi jää enää näiden oikeellisuuden ja todellisuuden puntarointi."

      Itselläni oli kovat taistelut ennen uskoontuloani siitä, voiko näihin Raamatun asioihin todella luottaa, onko Jumalaa ylipäätään olemassakaan jne.

      Muistan erään 'ahaa' -elämyksen hetken vielä selvästi. Olin lukenut Israeliin valtion perustamiseen liittyvistä asioista ja siitä miten asia liittyy Raamattuun. Alkoi selvitä, että Raamattu tosiaan puhuu Israelin paluusta maahansa sellaisissa asiayhteyksissä ja tavalla, että ainakaan kaikkia kohtia ei voi rajoittaa koskemaan ainoastaan 'Baabelin pakkosiirtolaisuudesta' palaamista koskevaksi. Päähäni 'tärähti': Kuka on se, joka voi ilmoittaa tällaisia maailmanhistorian tasoisia asioita noin paljon etukäteen. Täytyy olla kyseessä ...

      Israelin valtion syntyminenhän uudelleen aikanamme on erittäin epätodennäköinen tapahtuma.

      Toinen ihmeellinen asia Raamatussa on sen Jeesusta koskeva 'punainen lanka'. Viittauksia Jeesukseen löytyy kauttaaltaan Vanhasta Testamentista. Ei tosin aivan nimellä. Juutalaisillekin tämä on hyvin tärkeä teema, mutta heistä suurin osa ei (vielä) näe kyseisiä raamatunkohtia Jeesusta koskevina, vaan he puhuvat tulevasta Messiaasta. Raamatun mukaan tämäkin asia kerran heille selviää. Tämä on laaja aihe, josta on kirjoitettu paljon kirjoja ja luentosarjoja pidetty

      Poista
  5. Vuorovaikutussuhde voi olla toimiva ja rakentava ja siten auttaa ihmistä peilaamaan ajatuksiaan ja muuttamaankin niitä, jos on tarpeen. Tai vuorovaikutussuhde voi olla kahlitseva ja sitoa ihmisen ajatukset ja mielen johonkin tiettyyn kaavaan ja systeemiin.

    On ollut mukavaa lueskella näitä pohdintoja täällä, kun kukaan ei varsin julista mitään, vaan pohtii asioita löydettyjen aineistojen pohjalta. Tämä on minusta hyvää vuorovaikutusta. Ihmisille jää vapaus rakentaa ja rakentua.

    Aika monesti kuulee uuden maan kreationisteilta, että koko Raamattu menettää merkityksensä, jos ei oteta kuuden päivän luomista 6000 v sitten todesta - uskoihan Jeesuskin niin, ja Paavali ja kaikki muut varteenotettavat...

    Sillä uskolla on todellakin pidettävä melkoisen tiukasti kiinni omista ajatuksistaan.

    VastaaPoista