Vehreys ja siementä kantavat puut

Kalliimpi kultaa, jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa!

Jos nyt Genesistä voi sanoa vanhaksi tässä yhteydessä, muutama sekunti sitten kirjoitettu, jos sitäkään geologian kelloissa!

Luomiskertomuksen ihmeellisissä harvoissa sanoissa on alkeellista luonnontietoa, elämän aristotelista luokittelua, ja panemme merkille, miten devonikauden tieteellinen yleisesittely tulee yllättävän lähelle Raamatun ikivanhaa tekstiä.

Raamatullinen devonikausi - kasvit ja kalat (ja linnut)

Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.
Gen 1:11-13

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla." Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä.Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä."
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä. Gen 1:20-23

Jos emme edusta erehtymättömän Raamatun teologiaa, suonemme pientä epätarkkuutta ja lievää epätieteellisyyttä tähän lähes 3000 vuotta vanhaan ajassa taaksepäin katsovaan Israelin kansalle annettuun profetiaan?


Tieteellinen devonikausi - kasvullisuuden räjähdys

Devonikauden kasvullisuutta. Taiteilijan näkemys
kuva wikimedia

The greening of land

The Devonian period marks the beginning of extensive land colonization by plants. With large herbivorous land-animals not yet present, large forests could grow and shape the landscape.

Early Devonian plants did not have roots or leaves like the plants most common today and many had no vascular tissue at all. They probably spread largely by vegetative growth, and did not grow much more than a few centimeters tall. By far the largest land organism was Prototaxites, the fruiting body of an enormous fungus that stood more than 8 meters tall, towering over the low, carpet-like vegetation.

By the Middle Devonian, shrub-like forests of primitive plants existed: lycophytes, horsetails, ferns, and progymnosperms had evolved. Most of these plants had true roots and leaves, and many were quite tall.

The earliest known trees, from the genus Wattieza, appeared in the Late Devonian around 385 Ma. In the Late Devonian, the tree-like ancestral Progymnosperm Archaeopteris which had conifer-like true wood and fern-like foliage and the cladoxylopsids grew. (See also: lignin.) These are the oldest known trees of the world's first forests.

By the end of the Devonian, the first seed-forming plants had appeared. This rapid appearance of so many plant groups and growth forms has been called the "Devonian Explosion".

The 'greening' of the continents acted as a carbon dioxide sink, and atmospheric levels of this greenhouse gas may have dropped. This may have cooled the climate and led to a massive extinction event. (See Late Devonian extinction).

Ensimmäiset siementä kantavat kasvit - raamatullista ja tieteellistä yhteenvetoa!

Eikö ole ihmeellistä, sekä luonto että Jumalan Sana, kun otamme ne sellaisenaan, kumpaakaan vääristelemättä.

Pelkästään yksi aihe edellä, Prototaxites, edustaa luonnontieteen suurimpia arvoituksia, joka vasta nyt alkaa valjeta (Smithsonian 2007). Eivät lopu luomakunnan ihmeet.


Virsi 183
1.
On meillä aarre verraton,
se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on
sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta
me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala
kun antoi aarteeksemme.

2.
Kun ruoste, koi ja aika syö
muun kaiken säälimättä,
kun usein päättyy ihmistyö
valmiiksi ehtimättä,
kun maa ja taivas häviää
ja aika loppuu kerran,
silloinkin horjumatta jää
tuo pyhä sana Herran.

3.
Polvesta polveen matkallaan
se samaa voimaa kantaa.
Ei raukene se milloinkaan,
vaan aina rauhaa antaa.
Ei siitä mitään katoa
muun kaiken hajotessa.
On sanan alku, perusta
Luojassa ikuisessa.

4.
Ah sana kallis, iäinen,
hyljätty monta kertaa!
Ei mikään tieto maallinen
voi sille vetää vertaa.
Lujempaa turvaa meille ken
voi tuoda mistään muusta
kuin armon sana ikuinen!
Se lähti Herran suusta.

5.
Jos Herran sanaan turvasit
muun turvan pettäessä,
jos sanan suojaan pakenit
maailman myrskytessä,
niin löysit paikan siunatun,
saa sydän siellä rauhaa,
sataman löysit suojatun,
ei siellä myrskyt pauhaa.

6.
Kuin vesilintu lahdella
käy alle veden pinnan
ja huuhdottuaan sulkansa
taas nostaa puhtaan rinnan,
niin puhdistuu myös henkemme
sanassa kirkkahassa
ja liikkuvansa tuntee se
olossaan oikeassa.

7.
Siis kiitos, armon Jumala,
nyt lakkaamatta aivan,
kun sinä meille sanassa
osoitat tietä taivaan.
Ken nyt on köyhä, rikas ken
sanasi saatuansa!
Sen kalliin aarteen jokainen
saa pitää omanansa.

Johan Ludvig Runeberg 1857.
Suom. Knut Legat Lindström 1860.
Virsikirjaan 1886.