Matkamme jatkuu

Torquayn satama yöllä
Kuva © English Riviera org.

Laiva on lastattu!

Illansuussa olimme valmiit nostamaan ankkurit ja lähtemään Torquaysta Englannin Rivieralta hienolla Antares kuunarillamme. Meillä on mukana erityiset navigointilaitteet, joiden varassa perille pääsy ja takaisin kotiin selviämisemme on. Pakkasimme siksi huolellisesti varalaitteet kestäviin ja vettäpitäviin laatikoihin Antareksen ruumaan.

Garmin GPSMap 6012 Chartplotter GPS

Saimme varsin tarkat GeoHack tiedot seuraavasta etapistamme, joka on kuuluisa Lagerstätte, Kimberley Gogo Cattle Station, Australia. Navigaattorimme Phil näppäili Garmin reitinlöytäjään koordinaatit

18° 17′ 32″ S, 125° 35′ 1″ E

Koordinaattien lisäksi Phil valitsi huolellisesti virtuaalisesta Taiwanilla valmistetusta Epoch Controller EVT8 laitteesta arvon Frasnian. Valinnan seurauksena näyttöön ilmestyivät seuraavat lukemat

Frasnian: Late Devonian

382.7 ± 1.6 to 372.2 ± 1.6 mya

Jätimme Torquayn sataman taaksemme dieselin hiljaa hyrrätessä ja kaupungin öisten valojen jäädessä yhä kauemmas. Opimme Englannin Rivieralla paljon kyllä matkamme aiheista, vaan emmepä saaneet yhtään sinttiäkään kalansaalista!

Tuntien kuluessa perämiehemme ohjasi meitä turvallisesti Kanaalin matalissa kesäisissä mainingeissa kohti Atlantia ja avomerta.

Väki oli kiitettävästi osallistunut vapaaehtoiseen lähtöhartauteemme, jossa luimme Psalmin 23 ja rukoilimme Isä Meidän ja veisasimme kalareissumme topeliaanisen marssilaulun

Virsi 484
1.
Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.

2.
Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.

3.
Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.

4.
Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.

Zachris Topelius 1869. 

Suom. Martti Ruuth 1902. 

Virsikirjaan 1938. 

Keskiyön lähestyessä porukat alkoivat jo turinoiltaan vetäytyä mukavien kajuuttojensa turviin. Kaikki eivät sitä illan väsymyksessä huomanneet, mutta Torquayn valot olivat jääneet melkoiseen usvaan ja kohta alustamme ympäröivät sumupilvet niin ettei yötaivas ja sen kirkkaat tähdet enää näkyneet.

Ilma oli jotenkin seisahtaneen oloinen, ja kun ei sen suurempaa tapahtunut, päätin minäkin lähteä yöpuulle jättäen arvokkaan aluksemme perämiehemme Johnyn vastuulle.