 |
| Kokkimme Lenan työmaa Courtesy of Eastern Yacths Co |
Päivän mittaan olimme laivan kannelta onnistuneet virveleillämme ja ongilla narraamaan merestä melkoisia vonkaleitakin pienempien ruotokalojen lisäksi. Kaikki oudommalta näyttävät kalat päästimme välittömästi takaisin mereen ja varoimme kaikenlaisia teräviä piikkejä ja evien kärkiä niissä mahdollisesti olevien myrkkyjen tähden.
Autoimme keittäjäämme Lenaa putsaamalla porukalla kalat, ja olimme niiden kanssa aivan kuin kotonamme - niin samanlaisia monet niistä ovat kuin nykykalat: pää kiduksineen ja pyrstö pois, vatsa auki ja sisälmykset ja uimarakko pihalle sappea puhkaisematta, huuhtelu ämpärissä ja putsattu kala keittiöön, mars!
 |
| Adamin perillisinä meillä oli hauskaa antaa saamillemme kaloille nimiä kuva American Aquarium |
Tiesimme lehdistä lukeneina, että Intian valtamerestä kalasttut devonikaudelta aina omiin päiviimme asti säilyneet Coelacanth kalat olivat pahanmakuisen öljynsä takia syömäkelvottomia. Lenan kanssa päivän keittiöapulaisten vuorossa olleet haistelivat huolellisesti kaikkia kaloja, ja vähänkin pahalta tuoksuvat kalat laitettiin roskiin.
Osan Lena keitti kattilassa mausteiden kanssa, osan hän paistoi pannulla. Tässäkin vaiheessa oltiin valmiit epäilyttävältä vaikuttava kala laittamaan pois, mutta haistelukierros oli ollut riittävän tehokas.
Kullakin oli ollut omat ennakko-odotuksensa, miltä mahtaa näiden puhtaiden saastumattomien suolaisten vesien merikala maistua. Vaan aterian edetessä kehuja saivat sekä kalalta maistuvat kalat, että taitava emäntämme Lena ja viinipulloja piti noutaa pöytään lisääkin.
"Siunaa Jeesus ruokamme, ole itse luonamme. Aamen"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti