5. päivä: kaloja näkyvissä!

Maailmankuulu devonikauden Coelacanth
kuva Dino Dinosaurs

Viidennen reissupäivämme aamun noustessa kuunarimme oli saapunut silmänkantamattomilta ulapoilta jo aika lailla lähemmäs kuivaa maata, joka häämötti vielä kuitenkin kaukana keulan suunnalla. Syvyyttä oli vielä paljon eikä auringon kirkas valo ulottunut pohjaan asti, mutta tajusimme veden mataloituvan lähestyessämme rannikkoa. Sillä nyt näimme ensimmäistä kertaa kaloja!

Olimme auringon noususta alkaen uteliaina kurotelleet reelinkien yli aluksen kummallakin laidalla hämmästellen allamme vilisevää elämää.

Kolumbuksen miehistö riemuitsi nähdessään loputtomalta tuntuneen merimatkan jälkeen suuren lintuparven - vaikka parvi oli lentänyt ulommas merelle, lintujen läsnäolo kertoi mihin suuntaan on purjehdittava kohti maata. Meillä oli kuivan maan suunta jo pitkään ollut tiedossa, maata oli jo näkyvissä, mutta ei laisinkaan lintuja. Maan lähestymisestä kertoivat kalat, joita alkoi vilistä vedessä todella paljon.

Hopeisena kimaltelevia tai harmaita tai värillisiä kalaparvia ui aluksemme alla, välillä lintuparven tavoin pyrähtäen porukalla suuntaan tai toiseen. Toisinaan syvemmällä näkyi varjomaisena suuriakin kaloja, yli metrin pituisia, jota emme pystyneet vielä tunnistamaan. Kalat eivät pitäneet laivaamme mitenkään uhkaavana, vaan jotkut tulivat lähemmäs pällistelemään kääntyen aivan kyljelleen paremmin nähdäkseen, mikä se siellä ylhäällä on.

Oli kuin reissaisimme suuren kirkasvetisen akvaarion pinnalla!