[EJ] Vuoria luomiskertomuksessa

Olemme virtuaalisella kalareissullamme ihmetelleet geologisia aikakausia sekä vuorten syntymisiä ja mannerten liikkeitä. Aiemmin Mikko mainitsi, että luomiskertomuksessa ei mainita vuoria, mikä on totta, kun puhutaan Genesiksen alkuluvuista. Luvussa Jesaja 40 saimme kuitenkin ihailla Luojan kätten töitä tavalla, joka antaa kirkkaan valon maailman pitkiin aikakausiin ja etäisyyksiin Jumalan näkökulmasta. Hänen vaakansa on punninnut vuoret ja kukkulat. Meren saaret painavat hänelle hiekkajyvän verran ja taivaat mahtuvat hänen kämmenenleveyteensä. Miksi siis ihmettelisimme miljoonia vuosia tai galaksien käsittämättömiä etäisyyksiä? Jumalalle ne ovat kuin silmänräpäys tai vaaksan mitta.

Lähin rinnakkaisteksti Genesiksen luomiskertomukselle Vanhassa testamentissa on Psalmi 104. Siinä kerrotaan samat asiat suunnilleen samassa järjestyksessä kuin Raamatun ensimmäisessä luvussa. Vaikka sen kieli on runollinen ja maailmankuva muinainen, teksti osuu uskomattoman hyvin myös nykyaikaiseen maailmankuvaan. Miettikää tätä:

”Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä, mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi. Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit. Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.” (Ps. 104:6-9).

Tuo vuorten kohoaminen on siis tapahtunut miljoonien vuosien kuluessa ja samalla laaksot ovat vaipuneet. Vähitellen mannerten muodot ovat tulleet nykyiseen paikkaansa, ja vaikka laatat edelleen liikkuvat, Jumalan asettamat rajat ovat kohdallaan.