His Majesty's Ship Beagle laskettiin Woolwichin telakoilta Thames-jokeen toukokuun 11. 1820. Saman vuoden heinäkuussa uusi purjealus sai muiden laivojen joukossa olla kunnialaukauksin juhlistamassa George IV (1762-1830) kruunajaisia. H.M.S. Beagle alitti tuolloin historian ensimmäisenä täysin takiloituna man-of-war aluksena Lontoon sillan.
Vuoden 1825 uudelleen takilointiinsa asti H.M.S. Beagle oli tyypiltään Englannin merivioimien Cherokee-luokan kaksimastoinen priki-sluuppi, jossa keskellä oleva masto on edessä olevaa korkeampi.
Laiva palveli englantilaisia merenkulkijoita kaikkiaan 50 vuotta, suuren osan tästä ajasta merivartiostossa, kunnes se myytiin ja purettiin vuonna 1870.
Maailmankuuluksi sen on tietysti tehnyt toinen tutkimusmatka, johon nuori alkujaan maalaispapiksi aikonut naturalisti Charles Darwin osallistui ja matkasta aikansa bestselleriksi nousseen kirjan kirjoitti The Voyage of the Beagle (1839). Teos suomennettiin vasta 2008 nimellä Beaglen matka.
"Uiva ruumisarkku"
H.M.S. Beaglen alkuperäinen malli Cherokee-luokan aluksena oli huonossa maineessa, koska nämä laivat olivat turhan pieniä maailman merille. Turhan monet niistä kaatuivat kovassa aallokossa tai haaksirikkoutuivat muulla tavoin.
"Ruumisarkku-prikeiksi" merimiehet niitä alkoivat kutsua.
H.M.S. Beaglen ensimmäinen tutkimusmatka 1826-1830 suuntautui Patagoniaan ja Tulimaahan. Se oli päättynyt traagisesti, kun laivan kapteeni Pringle Stones (1793-1828) joutui syvään masennukseen Magellan salmien kovassa talvessa, lukitsi itensä kahdeksi viikoksi kajuuttaansa ja lopulta ampui itsensä elokuun 2. Kapteeni Stones kuoli haavoihinsa kymmenen päivää myöhemmin, 12.2. 1828.
Napoleonin sodissa ja Brasilian itsenäisyystaisteluissa kunnostautunut amiraali Sir Robert Otway (1770-1846) antoi nyt määräyksen viedä H.M.S. Beagle Montevideoon. Alus kunnostettiin siellä ja priki-sluuppi palasi Englantiin 14. lokakuuta 1830.
Sir Robert FitzRoy
 |
| Sir Robert FitzRoy (1805-1865) kuva wikimedia |
Englantiin palannut H.M.S. Beagle nostettiin välittömästi Devenportin telakalle. FitzRoyn määrääyksestä aluksen yläkantta nostettiin 20 cm ja siirrettiin 30 cm keulaa kohti, jotta sille saataisiin merenkäynnissä parempi tasapaino. Alusta suojattiin lisäämällä huomattavasti sen runkoon laudoitusta niin, että alus tuli monta tonnia raskaammaksi.
 |
| H.M.S. Beaglen kronometri kuva wikimedia |
Meteorologina sittemmin kuuluisaksi tullut Robert FitzRoy antoi asentaa H.M.S. Beagleen aikansa ensimmäisiä ukkosenjohtimia. Laivan varusteisiin kuului kaikkiaan kuusi kronometriä, joilla avomerellä määritettäisiin aluksen sijainnin leveysaste. Tämä tehtiin mittaamalla auringon sijainti keskipäivällä ja vertaamalla sitä tunnettuun lukemaan.
Ilmanpainetta mitattiin 1800-luvun alkupuolella sympiesometri nimisellä laitteella. Siinä oli kaksi osaa, elohopea lämpömittari ja J-muotoinen putki, jossa oli vetyä ja manteliöljyä. Ilmanpaineen kasvaessa tai laskiessa, öljyä valuisi säiliöön tai sieltä pois puristaen vetyä. Näin öljyn taso J-putkessa ilmoittaisi ilmanpaineen.
Robert FitzRoy teki vielä erään ratkaisun, etsien rauhallista ja vaikeisiin olosuhteisiinkin sopeutuvaa naturalistia tutkimaan Patagonian ja Tulimaan geologiaa. Hänen valintansa oli napakymppi: Charles Darwin. Eräs peruste oli nuorukaisen rauhallisuus - kaksi hänen lähellään tehtyä itsemurhaa oli tehnyt FitzRoysta tässä suhteessa varovaisen. Pitkä laivamatka ei todellakaan ole leikkiä.
On siksi todella traagista, että etevä meteorologi Sir Robert FitzRoy teki 59 vuoden ikäisenä itsemurhan 30.4. 1865 (FitzRoy).
Miehistä tuli H.M.S. Beaglen toisen matkan aikana hyvät ystävykset. Tämä on myös siitä mielenkiintoista, että Robert oli hurskas kristitty, ja puolusti Raamattua jatkuvasti Charlesin radikaaleja ajatuksia vastaan. Vaan ei tämä perustava kiista aiheuttanut välien rikkoutumista, osasivat antaa asioiden olla asioita!
 |
| H.M.S. Beaglen poikkileikkaus vuonna 1832 kuva wikimedia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti