sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Uskonnollinen kasvu ja kehitys. T.P. Virkkkunen

"Virkkunen vertasi kasvavaa, oppivaa ihmistä myös uskonnollisesti varttuvaksi, kuin vehnä kasvaa pellossa. Tämähän on Jeesuksen vertauksessakin oleva "orgaaninen kuva" Sanan kylvöstä ja kasvusta sydämen pellossa. Hän kuvasi, miten tämä kasvu voi erilaisista syistä jäädä tapahtumatta, pysähtyä, ja yksilö voi jäädä esimerkiksi 1800-luvulla vallinneen mekanistisen maailmankuvan tapaiseen tilaan. Usko voi toki lakastua kokonaankin, kuolla ravinnon ja hoidon puutteessa."


Kylväjä vertaus
Samana päivänä Jeesus lähti ulos, meni järven rantaan ja asettui istumaan. Hänen ympärilleen kokoontui silloin niin suuri joukko ihmisiä, että hänen oli siirryttävä veneeseen. Hän istui veneessä ja väkijoukko seisoi rannalla, ja hän puhui heille pitkään vertauksin.

Hän sanoi: "Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan. Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon!"
Mt 13:1-9
Uskon orgaaninen kasvu - tai kuivettuminen - korostuu porukassa. Uskonnollinen yhteisö voi olla viljava peltomaa, jossa yksilöt saavat kasvaa ja kukoistaa ja kantaa hedelmää, kukin erilaista. Mutta se voi olla myös jokseenkin karu kivikko, jossa yksilö ei saa tukea ja ravintoa henkilökohtaiselle kasvulle.

Virkkunen otti asian kovin avarasti, eikä tässä välttämättä ole kyse nimenomaan kristityn henkisestä ja hengellisestä aikuistumisesta. Uskontoja on monia ja mekanismi toimii niissä, samoin voimakkaissa ideologioissa, jotka ovat kiinnostuneita jälkipolven ajatusmaailmasta ja uskomuksista.


[T.P. Virkkusen ensimmäinen aiheeseen liittyvä teos, joka käsittelee ihmisten maailmankuvien tutkimusta:
Yksilön uskonnollinen kehitys]

6 kommenttia:

  1. Kommentoin nyt asian vierestä, eli emme puhu samasta asiasta.
    Huolimatta asian eri merkityksestä koen, että lintusten ruoaksi päätyneiden jyvien elämä ei ollut turha, koska he saivat ravita lintuja. Auringon kuivettamat oraat antoivat myös panoksensa elämän kiertokulkuun ja ohdakkeiden tukahduttamatkaan eivät olleet merkityksettömiä, koska antoivat ravinteita toisille eläville olennoille. Myönnetään, että lisääntymättömien jyvästen "varsinainen" elämäntehtävä jäi toteutumatta, mutta eivät he silti turhaan merkityksettöminä eläneet. Lapsettomien eliöiden syntyminen ja elämä auttaa monasti muita lajinsa edustajia tai ravintoketjussa olijoita pärjäämään, mutta ei se todellakaan liity uskonnollisen vakaumuksen kasvuun.
    Voi se silti liittyä marginaaliryhmien merkitykseen ja olemassaoloon joukossamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkökulmasi on tuore ja mainio luonnon kannalta, näinhän kylväjän kylvämät siemet todella olivat hyödyksi vaikka eivät kasvaneetkaan viljaksi!

      Lapsettomien eliöiden rooli - hieno oivallus, joka panee miettimään.

      Poista
  2. Pari sanaa aiheestakin:
    Hedelmällisellä maaperällä "aines" lisääntyy ja menestyy ja tuottaa hedelmää tai jyviä. Täysin ymmärrettävää - crystal clear.
    Kysymys: Mikähän on tässä tapauksesa Jeesuksen tarkoittama hyvä maa?
    Mainitsit kyllä tuon uskonnollisen yhteisön ja porukan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeesuksen tapa puhua vertauksilla herätti jo silloin ihmetystä, miksi et puhu selkokieltä?

      Hänen vastauksensa oli sangen mutkikas ja eksklusiivinen:

      "Kun Jeesus sitten oli jäänyt yksin kahdentoista opetuslapsensa ja muiden seuralaistensa kanssa, nämä kyselivät häneltä, mitä vertaukset tarkoittivat.

      Hän sanoi heille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi."

      outo motivaatio todellakin!

      Poista
    2. Tässä yhteydessä ajattelen kuitenkin paljon inklusiivisemmin itse, että Jeesuksen vertaukset ovat kuin takiaisia, jotka jäävät takkiin, helppo muistaa ja eivät kuitenkaan koskaan triviaaleja. Herättävät monenlaisia ajatuksia tilanteesta riippuen.

      Hieman kuin alasimella oleva kuuma rauta, jota takoessa kipinät lentelevät eri suuntiin.

      Selkokielinen sanoma sen sijaan ei samalla tavalla jätä askaroimaan, mitähän se tarkoitti, ja rajaa merkityksen paljon tiukemmin.

      Saduilla on minusta sama luonne, niiden sanoma aukeaa eri tavoin eri ikäisille ja eri tilanteissa.

      Poista
    3. Teksti on Markus 4:10-12 ja siinä on mukana viittaus Hänen aikansa Raamattuun, Vanhaan testamenttiin eli Tooraan

      "jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi."

      Se on profeetta Jesajan kutsumusnäky, taas aivan älytön negatiivinen tehtävä julistajalle!


      Hän sanoi:

      -- Mene ja sano tälle kansalle:
      Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
      Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.

      Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi -- ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.

      Jesaja 6:9-10

      Poista