Ammoniitit

Ammoniitteja päiväuinnilla
Taiteilijan näkemys
kuva Matti Järvinen

Porukalla päätimme viipyä tässä ankkuripaikassa ainakin tämän vuorokauden ja lähteä laivaveneellä tutustumaan paremmin merenalaisiin näkymiin. Kauempana rannan suunnalla meren aallot särkyivät vaahdoten koralliriuttoihin sen näköisenä, että sinne ei vahvallakaan veneellä ollut noin vain meneminen.

Huomenna jatkaisimme rannikon seuraamista etsien mahdollista jokisuistoa, josta pääsisimme laivalla tai veneellä sisämaahan.

Näin teimme ja pian halukkaat olivat veneessä kalastusvälineineen ja kameroineen ja uimaliivit yllä kaiken varalta. Teimme muutaman tunnin kierroksen aina välillä soutajia vaihtaen ja palasimme sitten lounaaksi takaisin laivalle.

Nautilus belauensis
kuva wikimedia

Meressä näimme vilisemässä meille jo hyvin tuttua kalakantaa, suurta vonkaletta ja pientä sinttiä, harmaata, hopeakylkistä, värillistäkin. Pohja ei vielä erottunut, mutta siellä aivan tumman rajassa näimme ensimmäisen kerran mustekalan uivan omissa mietteissään.  Niitäkin täällä siis jo on!

Upea uusi tuttavuus meille kiakille näissä oli näissä matalammissa lämpimissä vedessä arvokkaasti lipuvat ammoniitit. Ne muistuttavat omaan aikakauteemme säilynyttä nautilusta. Nimi sopii hyvin näille arvoitukselliseksi esihistoriallisista ajoista asti maapallon merissä eläneille otuksille, tuoden mieleen tieteiskirjailija Jules Vernen kuuluisan kapteeni Nemon ohjaama sukellusveneen kirjoissa 20.000 liigaa meren pinnan alla (1870) ja Salaperäinen saari (1874).


Ahneita pääjalkaisia

Nautilus pompiluksen silmä on alkukantainen "neulanreikä" camera obscuran tapaan
kuva wikimedia

Torquayissa olimme Devonin kallioiden fossiileissa nähneet jo matkamme alussa kaikenlaisia "jalkoja", mahajalkoja, käsijalkoja, pääjalkoja. Ammoniitit, nautilukset ja mustekalat ovat Adamin jälkeläisten tekemässä luokittelussa ja nimittelyssä pääjalkoja eli kefalopodeja. 

Pääjalkaisia alkaa esiintyä maapallon vesissä - niin kefalopodit elävät vain vedessä - ordovikikaudella kauan ennen Kalojen Aikaa.

Vahvan, usein värikkään kuorensa turvin nämä eläimet uiskentelevat matalissa vesissä syöden melkein mitä vain. Ne nappaavat pahaa aavistamattoman kalan kiinni lonkeroillaan ja painavat sen kohti silmiensä välissä olevaa vahvoin lihaksin varustettua suutaan. Kaikki syötävä niille maistuu, todisteiden mukaan jopa toiset pääjalkaiset.

Kiehtovaa meidän oli seurata näiden laivojen lipumista kirkkaassa vedessä - ne olivat Luojan luomaan tapaan kauniita, sulavaliikkeisiä, hienosti suunniteltuja - ja tappavan vaarallisia kaikelle, mikä niiden lähellä liikkuu!