Aamiaisella: Jumalan varjelus

Ruokailutilaan emme kaikki kerralla mahdu, mattimyöhäiset löytäkööt omat pöytänsä!
 Courtesy Eastern Yacht Co

Englantilaisen emäntämme Lenan valmistama aamiainen ei nyt tosin ollut Ruotsin laivojen ylettömästä paljoudesta nuokkuva seisova pöytä. Mutta olihan se Kalojen Ajassa mainiota saada kananmunia ja pekonia ja vihanneksia ja leipää oikein voilla ja hedelmämehua ja puuroa kalan lisäksi - tulevan maailman herkkuja, joita hyvä Jumala on ihmiselle luonut.

Joku tarttui vielä aamuhartauden aiheeseen ja kysyi sen pitäjältä: "Minä en jaksa uskoa Jumalaan enkä henkiin enkä enkeleihin, niin olenko minä siis jumalallisen varjeluksen ulkopuolella ja suuremmassa vaarassa hukkua Devonin mereen kuin matkalla olevat uskovat?"

Vastaaja mietti hetken ja sanoi sitten "Uskon että sinulla on kaksinkertainen varjelus, vaikka et jaksa uskoa näkymättömiin henkiin! Jeesusta siteeraten "Ei yksikään sintti tuossa meressä joudu petokalan saaliiksi teidän Taivaallisen Isänne sitä tietämättä. Älä pelkää, sinä olet arvokkaampi kuin monta sinttiä!"

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.  Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta."

Mt 10:29-31 

Kajuutan kulmasta kuului silloin vakaa miehen ääni, joka rykäistyään totesi "mutta eihän Jeesus tuossa kohdassa puhu kaikista ihmisistä, vaan Hänen nimensä tähden vainotuista." Samalla hän selasi omaa Uutta testamenttiaan etsien tuota evankeliumin kohtaa.

Älykäs rouva siihen "tarkoitatko tuolla kommentillasi, että kristityillä on erityinen taivaallinen henkivakuutus ja Jumalan suojelu, joka puuttuu niiltä, jotka eivät usko. Miten silloin selität juutalaisen kansan kovat kohtalot aina natsi-Saksaa myöten?"

Joku tuota keventämään ehätti sanomaan "vaikka sitä ei Raamatussa lue, niin minä uskon mitä jostain - olisko se Konttisen Helenalta Uukuniemeltä - kuulemaani, että jokaisella ihmisellä on kaksi suojelusenkeliä. Kun nykymaailmassa on 7 miljardia ihmistä niin se tekisi 14 miljardia enkeliä!" 

"No tässä ajassa, missä seilaamme, enkelitä tarvitaan paljon vähemmän" toinen tokaisi ja jatkoi "Muuten keskiajan kirkon oppineet pohtivat, montako enkeliä mahtuu yhden neulan kärkeen." saaden aikaa iloista hymyä aamiaisväen parissa.

"No juu" myhäilin ja jatkoin vakavissani "ystävämme nostama kysymys Jumalan varjelusta on kyllä hyvin suuri, elämän kokoinen, asia. Minä en tahtoisi määritellä, mitä elämän ja kuoleman Herra tekee, miksi ja milloin, sillä olen saanut kohdata monenlaisia kohtaloita, jotka pistävät hiljaiseksi - ja usein myös kiitolliseksi."

"Kerronpa vain tähän omasta isästäni, joka palveli Jatkosodassa tykistön tulenjohtajana ja jolla niin ikään rintamalle värvättyjen veljiensä kanssa oli kotona uskolliset esirukoilijat, isä ja äiti. Sanotaan, että rintamalla miesten parissa levisi kyllä sellainen käsitys, että Louhivuoren johtamassa yksikössä on turvallista olla."

"En tietenkään voi todistaa, että isäni porukoilla olisi ollut erityinen enkelivartio esirukousten tähden, mutta sen voin todistaa, että tuollatavoin johtamansa miehet sanoivat (näin minulle on kerrottu luotettavalta taholta). Varmaan toinen syy oli isäni johtamistapa - hän ei antanut sotilaidensa heittää painavia lapioita marssin aikana kuuseen, ja näin kaivauduttiin parempaan suojaan vihollisen ankaran tulituksen alta."

"Minulla taas on toisenlainen kokemus" uskova mies sanoi. "Rukoilimme kyllä vaimoni kanssa vuosikymmeniä lastemme puolesta, vaan niin vaan kävi että poikamme - joka oli uskova mies - jäi ohittamaan lähtiessä tien jäisiin uriin ja vastaantulevan rekan alle. Hän kuoli silmänräpäyksessä ja häntä suremaan jäi vaimo ja neljä lasta. Missä olivat enkelit? Kuinka Jumala salli tällaisen tapahtua?"

"Sinä kuitenkin yhä uskot Jumalaan" totesin hieman itse asiassa asiaa ihmetellen. Sillä oman lapsen kuoleman aiheuttamaa kipua on ulkopuolisen mahdoton käsittää. Irlannissa onkin vanha rukous "salli minun elää päivän vähemmän kuin lapseni".

Jatkoimme sitten keskustelua aamiaisesta, ja kaikki söivät kiltisti ravitsemusalan ammattilaisen meille suunnitteleman paketin vitamiineja ja mineraaleja, joita Kalojen Ajan luonto ei meille antaisi. Pillereitä vain, mutta miten tarpeellisia.