Aamuhartaus: kadonnut lammas

Retkeläisten ehdotuksesta oli laivalta ammuttu yöllä muutama hätäraketti mahdollisesti eksyneen Tiinan avuksi. Vaan emme siitä "eksymisestä" olleet lainkaan varmoja ja aavistelimme pahinta. Raketit suunnattiin huolellisesti siten, että niiden kuumat jäännökset putoaisivat mereen. Kerran tunnissa möläytimme Antareksen laivatorvea ja nyt auringon noustua ammuimme ilmaan myös pari laukausta. Ainakin peninkulman se kuuluisi tässä hiljaisuudessa. Rannalla olimme pitäneet tulta koko yön vireillä, jolloin hän voisi sekä haistaa savun että nähdä puiden välistä valoa pilkottavan kirkkaan tähtitaivaan alla.

Aamuhartaudessa luimme Jeesuksen vertauksen kadonneesta lampaasta.

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan."

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:

"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.' Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

"Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.' Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen."

Lk 15:1-10

Muistimme rukouksessa yhdessä Tiinaa ja hänen kotiväkeään ja lauloimme lopuksi tutun hengellisen laulun

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Niin pitkä on matka, ei kotia näy,

:,: vaan ihana enkeli vierellä käy. :,:

On pimeä korpi ja kivinen tie

ja usein se käytävä liukaskin lie.

Oi, pianhan lapsonen langeta vois,

:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:

Ja syntikin mustia verkkoja vaan

on laajalle laskenut korpehen maan.

Niin pianhan niihinkin tarttua vois,

:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois

:,: sä kättäsi enkelin kädestä pois. :,:

Immi Hellén