Mikko kun ei pidä tänään aamunavausta, kun oli pakotettu poistumaan toviksi laivastamme, ja oli näemmä minun vuoro, niin yritän parhaani mukaan saada uuden päivän alkuun agnostisuudestani huolimatta.
Löytyi matkakassini pohjalta vanha vihkiraamattukin ja se antoi vähän luottamusta tähän vaativaan tehtävään.



Kun joka aamu on aloitettu kannella hartaushetkellä, niin sinne tänäänkin menemme.

Valitsin vanhasta muistista ns. tiistaipäivän rukouksen seuraavasti:

-Armon ja laupeuden Jumala.
Sinun eteesi tuomme kaiken,
mikä meitä ahdistaa,
kaiken epävarmuuden ja levottomuuden.
Pidä meistä kiinni,
anna viisauden ja rakkauden hengen
ohjata sanojamme ja tekojamme.
Kuule meitä Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden.

Tämän jälkeen kiinnitän huomiomme gogonasukseen ja sen merkilliseen olemukseen. Toivottavasti asian tutkiminen herättää ajatuksia myös kanssamatkailijoissa, koska niin helpot ja selvät, yksinkertaiset asiat eivät ehkä olekkaan niin yksinkertaisia. Ellei muut kommentoi tätä asiaa, niin voin jatkaa, kun tulee taas minun vuoroni olla puheessa. Merkillepantavaa on myös kasvien perimän laajuus ilman silminnähtävää syytä. Ja sitä valmiutta, mikä on ollut esi-isiemme perinnössä aikoinaan erilaisista syistä johtuen.

Ja eikös jatketa blogia kukin vuorollamme ihan joka päivä.

P.S. Minun kelloni näyttää nyt aamukuutta ja on aamuhartauden aika, mutta jos teidän kellot näyttävät eriaikaa, niin ne synkronisoituvat heti aamulla aamuhartauteen.

PP.S. Aamuvirren valitsija ei ole vielä esittänyt toivettaan...