Sitten nukkumaan!

Merenkävijöiden punkat!
Courtesy Eastern Yachts Co

Jälkiruokaa, iltateetä, kahvia tai viiniä nauttiessamme kerroin, että huomenna aamulla olisimme ilmeisesti jo niin lähellä rantaa, että korallit ja meren pohja alkaa näkyä. Olisi vaarallista mennä niin lähelle, että laivamme saattaisi ajaa karille tuntemattomissa vesissä. Ankkuroisimme sille syvyydelle päästyämme, ja lähtisimme laivaveneillä tutkimaan lähialueita ja mahdollista reittiä rannan tuntumaan.

Huomenna emme vielä näkisi kunnolla kuivaa maata, jonne on vielä ainakin parikymmentä kilometriä matkaa. Matalikot tällä alueella ovat laajoja.

Toivottelin porukoille hyviä öitä ja painuin itsekin punkkaan keräämään voimia huomiseen seikkailuun. Mielessäni soi iltavirtenä Johan Kahlin Min själ! se allt är stilla

Virsi 560
1.
Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.

2.
Sinua, Jumalani,
nyt kiitän iloissani,
kun tunnen voimasi.
On kaikki hallussasi,
soi taivas kiitostasi
ja koko luomakuntasi.

3.
Nyt ihmettelen tässä,
näin, Herra, elämässä
lastasi talutat:
suot armolahjojasi
ja hoidat sanallasi
ja joka päivä armahdat.

4.
Aamusta aamuun herään
ja ilta illan perään
käyn rauhaas nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
ja hyvyyttäsi riittää,
et, Herra, väsy auttamaan.

5.
Vaan tunnen murheissani:
taas, Herra, matkallani
pois kuljin tieltäsi.
On turva lapsellasi
vain laupeudessasi.
Näin sulje minut helmaasi.

Johan Kahl 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963.