Hei, olen hyppäämässä mukaan tähän erikoiseen kalareissuun. Harvoin pyritään pyydystämään 400 miljoonaa vuotta vanhoja kaloja. Ne vaikuttavat kuitenkin aika mielenkiintoisilta otuksilta. Osa niistä taitaa jopa mönkiä maalle, tosin kai melko pitkän ajan kuluessa. Olemme näköjään vierailleet jo Britannian rannikolla ja Paraisilla, edelliseltä taisi löytyä kaloja, mutta oliko Paraisilla käynti tässä mielessä hukkareissu. Niinhän kalassa joskus käy. Fossiloituminenhan on aika satunnaista puuhaa, sillä vain tietyissä olosuhteissa fossiileja voi syntyä ja useimmat kalat mätänevät vedessä jättämättä mitään jälkiä geologian kalareissuille.
Tekisi mieleni kysyä, Mikko, miksi juuri devonikausi on sinun mielenkiintosi kohteena. Näetkö siinä jotain erityistä tämän pallomme varhaishistoriassa? Devonikausi päättyi suureen joukkotuhoon noin 359 miljoonaa vuotta sitten, yhteen kuudesta jättikatastrofista maan historiassa. Siis luomisen kuusi pimeää yötä?
Hei ja sydämellisesti tervetuloa kirjoittamaan mukaan ja keskustelemaan.
VastaaPoistaKalojen aika on pitkä ajanjakso, jolloin maapallolla elämää oli lähinnä vain vedessä.
Oli aika, jolloin ei ollut kaloja,
oli aika, jolloin oli kaloja, muttei vielä maaeläimiä,
oli aika, jolloin oli maaeläimiä, mutta ei vielä ihmistä.
Kehitysopin perustava ajatus on, että elämä kehittyy ja elinpiiri laajenee, biosfääri kuin avaruus. Kun filmiä kelataan takaisinpäin, biosfääri supistuu, lajien määrä vähenee, ja lopulta tullaan elämän alkupisteeseen.
Jos näin on, olemme kaikki kalojen jälkeläisiä.
Tämä on Darwinin kävelevän kalan sanoma - mutta luonnontiede kiitää eteenpäin ja asia on mutkistunut kovin tästä mallista.
Kalojen kautta opimme tuntemaan elämän kehityksen ja maapallon historian perusasioita konkreettisella ja havainnollisella tavalla.
Kiva Eero minunkin puolestani kun saavuit laivaan!
VastaaPoista