torstai 18. heinäkuuta 2013

Ensimmäiset kalat

Koko porukan mielialat olivat kohentuneet tultuamme näihin kauniisiin vuorten ympäröimiin maisemiin. Kyllä korallimerikin on niin mielenkiintoinen, jos sinne uskaltaa mennä snorkkelilla uimaan...

Tuuli oli tällä alueella hiljainen ja myötäinen, joten meillä oli aikaa kaikenlaista keskustella samalla kun katselimme rannalla jo erottuvaa vihreyttä ja kasvullisuutta. Ei mitään kovin tuttua, mutta kodikkaammaksi olomme tunsimme täällä.

"Ovatko siis Kalojen Ajan kalat ensimmäiset kalat, jotka uivat maapallolla. Ja jos olivat, mistä ne tänne puksahtivat?" joku totesi.

Sanoin "tämä on juuri Darwinin keskeinen oivallus, että uudet lajit, elämänmuodot, eivät puksahda, vaan ovat Hegelin kuvaamalla tavalla prosessien tuloksia. Näittehän kuvan tuosta Darwinin muistikirjasta, jossa hän 1837 piirteli Ms Beagle laivan kannella istuskellen ajatuskuviota, elämän puuta. Siinä on tämä kasvu, kehitys, jatkuvuus jo näkyvillä."

"No eikös tuo ole ilman muuta selvää, miten ihmiset sitten aikaisemmin asiaa ajattelivat" joku tokaisi.

"Poksahtelemalla, poksahtelemalla..." vastasin. "Raamatun luomiskertomuksessa ei ole jälkeäkään kehityksestä, vaan Jumala luo sanallaan suvereenisti uusia asioita. Ne tulevat Hänen käskystään olemaan."

"Luomisen viikon rytmissä" toinen sanoi, nyökäten päätään "mutta ilman mitään kehityksen yhteyttä aiemmin luotuun. Ensin kasvit, sitten kalat ja linnut, sitten maaeläimet, lopulta myös ihminen".

"Tämä oli sellainen ajattelun murros, maanjäristys, jota ihmisten oli 1800-luvun aikana hyvin vaikea omaksua" jatkoin. "Etenkin ajatus siitä, että ihmisellä olisi luonnossa edeltäjänsä, joihin hän olisi orgaanisesti yhteydessä. En minä ainakaan apinasta ole kehittynyt, moni sanoi. Vaihtoehtona oli tuo perinteinen poksahdus - Jumala luo ihmisen kuvakseen, erityisenä tekona, poks!"

"No jos devonikauden valtava kalanpaljous ja lajien runsaus ei alkanut tässä, niin missä ovat näiden veteen niin täydellisesti sopeutuneiden eläinten esi-isät ja äidit - sillä seksiähän siellä harjoitetaan, aaltojen alla." eräs kalareissulainen totesi reippaasti.

Vastasin "nykyisen käsityksen ja tiedon perusteella kalojen esi-isät löytyvät Kalojen Aikaa edeltävältä silurikaudelta. Siihen ajoitetuissa kerrostumissa on tavattu leuattomia uimareita, joita voidaan jo kaloiksi kutsua, ja myös muita näiden meitä ilahduttavien - ja pelottavien - otusten esivanhempia."

"Et kai sinä meidän laivaamme meinaa Silurikaudelle ohjata" joku kysyi jo hieman huolissaan "minulla on jo melkoinen koti-ikävä".

"Ei, tarkoituksemme ei ole mennä silurikaudelle vaan pysymme täällä Kalojen Ajassa. Mutta kun kysyitte, vastasin. Lisäksi tässä on tämä elämän jatkuvuuden asia niin keskeinen, pois poksahtelusta."

"Mutta eikös ne puhu punctuated equilibrium poksahtelusta, nuo evoluutiobiologit?" eräs sanoi.

"Totta, puhuvat kyllä, koska elämä näyttää poksahtelevan räjähdyksissä. Puhutaan devonikauden kasvullisuuden räjähdyksestä, kambrikauden elämän räjähdyksestä, nykyaikana kai väestöräjähdyksestä... Elämän kehitys näyttää harppaavan suuria askeleita, bum bum poks!"

"No sittenhän se on kuten Raamattu sanoo" joku totesi, mutta huomasi itsekin "jaa, mutta Raamatun luomisen päivien välillä ei ole muuta yhteyttä kuin sama Luoja. Ei ole mitään viitettä, että maaeläimet tulisivat alkujaan vedestä tai ilmassa lentävät maaeläimistä"

Tämä oli sangen mieluisaa ja kivaa juteltavaa Kalojen Ajan maailmassa. Mistä kalat ovat tulleet eviään heiluttelemaan? Miten elämä sitten siirtyi kalojen maailmasta maalle tallustelemaan?

Se oli eräs koko kalareissumme tärkeä aihe.


2 kommenttia:

  1. Arvaan, että jo useampikin blogin seuraaja odottaa innolla jatkoa. Vaan ei hötkyillä.
    Devonikauden kasvien räjähdys otti miljoonia vuosia, vaikka se on koko historiassa vain pieni väläys koko ajanjakossa, siis tavallaan räjäys.
    Kambrikauden räjähdys eliökunnassa otti niinikään vuosimiljoonia, eikä ollut sellainen "poks"-juttu, vaan pitkän kiihkeän ajanjakson lopputulema. Ei siis tämäkään ollut Poks.
    1 Moos: 1:11 ja 1 Moos: 1:20 kertovat samasta asiasta. Tulkinnat ovat tietysti vapaita itsekullekin halujensa mukaan - minullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella elämän kehityksen suuria ja tärkeitä teemoja, aikaperspektiivin mukaan tapahtumat ovat etanan hidasta tai räjähtävän nopeaa.

      Geologian kelloissa koko ihmisen läsnäolo maanpäällä omana eläinlajina - noin viisi miljoonaa vuotta - on vain pieni väläys.

      terveellisesti nöyryyttävää ja toivottavasti antaisi meille kunnioitusta luomakuntaa kohtaan, joka on vanhaikäinen.

      Poista