Jumalan luomistöiden avoin kirja

Eusthenopteron foordi myöhäinen devonikausi
Scaumenac Bay, Kanada 1881
kuva wikimedia

Määrittelen mietteitä blogissani darwinismia ja marksilaisuutta.

Nämä kaksi sanaa ovat monille kristityille pelottavaa jumalanvastaisuuden nousun ja epäuskon kuminaa, joka on ollut murentamassa länsimaisen kulttuurin juutalais-kristillisiä ja raamatullisia juuria.

Kehitysbiologiaa ja yhteiskuntatieteitäkin kohtaan on asenteellista pelkoa, vastenmielisyyttä ja aristelua, eikä esimerkiksi tälle kalareissulle moni ole tahtonut osallistua tai edes vilkaista, mistä on kyse. Ennakkoluulot ovat syvät ja torjunta vahvaa kristillisissä piireissä, ja varmaan monen osana onkin pysyä kiltisti kaukana näiltä tuulisilta meriltä.

Isä Jumala suhtautuu asiaan toisin.

Luonnon kirja on kaikille avoin, ja sen tutkiminen muiden kanssa on kristitylle suorastaan etuoikeus. Pelko haihtuu, usko vahvistuu tai kaatuu, asiat alkavat tulla valoon ja väärinkäsitykset hälvetä. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.

Jyrkästi tahdon osaltani hyökätä niiden kristittyjen opetuksia vastaan, jotka tahtovat puolustaa uskoa väärentämällä luomistöitä, tekemällä Jumalasta väärän rahan lyöjän. Tee sinä samoin.

Eetu Tassuevä
Sen sijaan että piilottelisi tekemisiään, Isä Jumala on valanut kiveen ihmistä varten mahtavan näytteen luomistöistään siltä kriittiseltä ajalta, kun kuiva maa alkoi tuottaa elämää!

Totta on, että Richard Dawkins ja monet muut ovat biologeja, jotka juuri evoluution avulla tahtovat kumota uskon Jumalaan. Mutta eivät aivan kaikki kehitysbiologit omaksu hänen materialistista ateismiaan, jossa aine itsekseen jumalallisesti kehittyy.

Jumala ei näitä tuulia pelkää. Hän on hoitanut asian Miguashassa niin julkisesti, että vuonna 1881 ensi kertaa löydettyjä hyvinsäilyneitä Eusthenopteron fossiileja on löydetty sieltä yli 3000. Charles Darwin kuoli 1882, joten ehkä hän sai tästä huikeasta löydöstä kuulla (en tiedä).  Jumala ikäänkuin sanoo Darwinin tuoman ymmärryksen jälkeen "menkää, Adam ja Eeva, ja tutkikaa päänne puhki!" Ei aikaisemmin, koska ihminen ei olisi tajunnut löydön arvoa.

Mitään ei ole salattu, mutta luonnon salaisuuksien ratkominen on täyttä työtä!

Kimberleyssä Jumalan luonnonpuistossa on äskettäin eli 2005 ihmiselle annettu hienoja gogo-kalojen fossiileja, joiden rakenteista 3-d skannereilla voidaan selvittää. Löytöä ei tehty ennen skannerin keksimistä, ettei joku paukapää menisi sitä rikkomaan uteliaisuudessaan. Jumala ikäänkuin sanoo "menkää, Adam ja Eeva, ja tutkikaa päänne puhki!"

Mitään ei ole salattu, mutta luonnon salaisuuksien ratkominen on täyttä työtä!

Das Kapital
Samoin kuin darwinistiset kehitysbiologit, marksilaiset uskontokriitikot ovat hyökänneet jumalauskoa vastaan. Uusina ja tuoreina Marxin kirjaimellisesti vallankumoukselliset ajatukset valtasivat ihmiskunnan ja työmiehen paratiisi näytti naapurissamme Venäjälläkin aurinkoiselta. Ei ihme, jos monet kristitytkin innostuivat Marxin teorioista, omaksumatta välttämättä kommunistien edustamaa ateistista materialismia.

Ajan mittaan on marksilaisia teorioita kokeiltu aivan käytännössä ja pikku hiljaa myös Kiinassa on pantu merkille - Koreoista puhumattakaan - että ei kaikki ole ihan niinkuin Partakalle 1800-luvulla ajatteli. Venäläiset tekivät pesäeron jokseenkin 100 vuotta marksilaisen yhteiskuntamallin toteuttamisensa jälkeen - tai pitäisikö sanoa toteuttamisyrityksensä.

Pelko pois, kristityt
Totuus ei pala tulessakaan.

Ja on hyvin tärkeä saada keskustella toisinajattelevien kanssa, ateistien, agnostikkojen, hindujen ja Australian alkuasukkaiden. Kuulla, miten he ymmärtävät maailmankaikkeuden ja mitä, missä, milloin...

Koettelematon usko on epävarma usko.

Kalan keuhkot

Vasen keuhko, selkähermo (notochord), maksa
Propterus dolloi
kuva wikimedia

Kaikilla muilla keuhkokaloilla on kaksi keuhkoa paitsi Australina keuhkokala, jolla on vain yksi. Keuhkot ovat yhteydessä kalan nieluun. Keuhkokalan keuhkot ovat samankaltaiset kuin tetrapodien keuhkot. Kuten tetrapodeilla ja köysikaloilla keuhkot ovat yhteydessä ruokatorveen ja mahaan.

Eräät kalat pystyvät hengittämään ilmaa verisuonin varustetulla ilmarakolla, mutta nämä rakot ovat tavallisesti yksinkertaisia pusseja, joilla ei ole monimutkaista rakennetta. Keuhkokalojen keuhkot sen sijaan sisältävät monia pienempiä ilmapusseja maksimoiden näin kaasujen vaihtamiseen tarvittavan pinnan.
wikipedia (minun käännökseni)

Keuhkot pystyvät ottamaan happea suun kautta tulevasta vedestä mennen tullen vuoroveden nousun ja laskun tavoin. Keuhkokala käyttää kiduksia (jos niitä on) muiden kalojen tavoin, mutta ne ovat tavallisesti riittämättömät hengitykseen.

Keuhkokaloilla on tapana ilmeisesti jo devonikaudella kaivella vedenpohjan mutaa ja se voi mennä sinne ja kestää kuivien kausien yli muiden kalojen kuollessa vedestä saatavan hapen puutteeseen.

Ceratodus - dinosaurusten mesotsoinen aika
Keuhkokalat elävät yhä tänään maapallon vesissä
kuva wikimedia

Dipterus

Dipterus myöhäisdevonikausi
taiteilijan näkemys
kuva wikimedia

Dipterus on myöhäiseltä devonikaudelta tunnettu keuhkokala, jota pidetään oman aikamme merissä uivan Queensland keuhkokalan esiäitinä. Se kasvoi aikuisena noin 35 cm pituiseksi. (Lajiin voit halutessasi tutustua paremmin vaikka Designeranimals sivulta.)

Dipterus valenciennesi
kuva wikimedia

Miltei elävä fossiili siis, myöhäisdevonikauden kala, jonka läheinen sukulainen elää maailman merissä armon vuonna 2013 jKr.

Keuhkokalasta ym BEREAssa

Aiheesta on melkoinen keskustelu BEREA (Bible Evidence, Resources, Exegesis and Apologetics) sivulla transitional fossils.

Mottona heillä on Berean asukkaiden asenne:

Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.  Apt 17:11

Mainitulla sivulla on painavaa asiaa, linkkejä ja materiaalia, jota ei ole helppo - tai edes järkevä - yrittää ahtaa yhteen pieneen blogitekstiin. Sen sijaan suosittelen tutustumista myös siellä olevaan aineistoon ja erilaisiin näkemyksiin kalafossiilien merkityksestä. Siellä on keskustelun alussa varsin ajankohtainen kommentti

It goes without saying that if you do not understand a subject intimately, then your criticisms of what you perceive to be its shortcomings will reflect your misunderstandings rather than any genuine problem in that subject. Unsurprisingly, critics of evolution who claim to have found fatal problems with the theory are in general finding flaws with straw man versions of the theory at best. Sometimes, to quote Wolfgang Pauli, their arguments are not only not right, they are not even wrong.
BEREA

Tätä juuri kalareissulla haemme, että yhdessä ja ominpäin oppisimme tuntemaan luomakuntaa ja näin yleisen ilmoituksen innoittamina ylistäisimme Isää Jumalaa Hänen suurista teoistaan!

kuva Nature

Diabolepis

Dipnoi kalojen indeksi
usr.atw.hu 

Diabolepis oli pieni kala, mutta se on erittäin tärkeä löytö varhaiselta devonikaudelta etelä-Kiinasta.

Tämmöisistä se alkoi. Semmonen 40 miljoonaa vuotta ennen kalareissuamme, eikä nyt meininki ole sinne matkata vaan palata kotiin.

Diabolepis on varhaisin tunnettu edustaja keuhkokalojen (salamanterikalojen) alalahkossa dipnoi. Näillä kaloilla on selkäruoto ja varsievät sukulaistensa tavoin (sarcopterygii), mutta niillä oli myös kyky hengittää ilmaa. Pangean vesissä ja merissä keuhkokalat olivat yleisiä ja niitä elää edelleen tänään alkumantereesta irronneissa Afrikassa, etelä-Amerikassa ja Australiassa.

Jumalan suuruus luomakunnassa - keuhkokala

Oman aikamme Queensland keuhkokaloja
neoceradotus forsteri 
kuva wikimedia

Onhan se mukava vaihteeksi lähteä kuivalle maalle kellistelemään, kuten tuo mainio Hannun löytämä tiktaalik laulu kertoo.

Mutta vitsit ovat pian vähissä, jos varustuksena matkalle maankamaralle on vain Jumalan antamat kidukset tai muu vastaava vedessä vilistävien tai paikallaan olevien hapenottolaite. Kidukset näet ottavat kalan verevesiliukoista happea aivan omalla systeemillään. Nosta kala kuivalle maalle, ja se kuolee nopeasti hapen puutteeseen, oli jalkoja mahan alla vaikka kuusi paria. Kiduksilla ei ole mahdollista ottaa happea ilmasta.

Reissullamme tietenkin koetimme tätä olennaista maalle siirtymisen asiaa selvitellä, ja ensimmäisenä kaikille tulee mieleen keuhkokala.


Devonikauden keuhkokala
Ja tottahan me Miguashan vesissä keuhkokaloja huomasimme, ja opimme niiden alkaneen esiintyä jo varhaisella devonikaudella.

Alkavat uida maapallon merissä tutusti Siluri-Devonikauden taitteen tuntumassa ja jatkavat muiden kalojen tavoin uimistaan yhä tänään.

Onko keuhkokala siis maalle kipuavan tetrapodin alkumuoto?

Ei.

Asiaa tutkineet paleontologit sanovat, että keuhkokalat ja tetrapodit kehittyvät molemmat devonikaudella rinnakkain ja toisistaan riippumatta.

Että pitääkin olla monimutkaista.

Hikka iskee, kun aivosi luulevat sinun olevan kala

Inhottava vaiva johtuu siitä, että aivomme saavat päähänsä, että olemme kaloja ja yritämme hengittää kiduksilla. Asiasta kerrotaan Aamulehden sivuilla.

Mielenkiintoisen evoluutioteorian kertoo arvostettu amerikkalainen Chicagon yliopiston anatomian professori, arvostettu evoluutiobiologi ja paleontologi Neil Shubin kirjassaan Your Inner Fish (Sisäinen kalasi).
...
Muinaisilta kaloilta evoluution kulussa peritty aivorunkomme lähettää yhä silloin tällöin signaaleja, joilla säädellään kidusten liikkeitä.

IL 4.6. 2008 

Shubin teorian mukaan kaikkien kuivalla maalla liikkuvien sekä lintujen tulisi nikotella silloin tällöin. Karhun ja pelikaanin hikka?



Muuten, eikös tuossa otsikossa ole pieni virhe - emme me affenista polveudu, kuten Hannu ja Kerberos jo aiemmin totesivat.

otsikon pitäisi kuulua

Hikka iskee, kun aivosi luulevat sinun olevan tassuevä 

Kreationismi ja älykäs suunnittelu forumilla reaktioita tässä linkissä 

Neil Shubin - Sisäinen kalasi

Amazon.com

Why do we look the way we do? Neil Shubin, the paleontologist and professor of anatomy who co-discovered Tiktaalik, the “fish with hands,” tells the story of our bodies as you've never heard it before. By examining fossils and DNA, he shows us that our hands actually resemble fish fins, our heads are organized like long-extinct jawless fish, and major parts of our genomes look and function like those of worms and bacteria. Your Inner Fish makes us look at ourselves and our world in an illuminating new light. This is science writing at its finest—enlightening, accessible and told with irresistible enthusiasm.

New Afterword

Your Inner Fish is my favorite sort of book--an intelligent, exhilarating, and compelling scientific adventure story, one which will change forever how you understand what it means to be human.

The field of evolutionary biology is just beginning an exciting new age of discovery, and Neil Shubin's research expeditions around the world have redefined the way we now look at the origins of mammals, frogs, crocodiles, tetrapods, and sarcopterygian fish--and thus the way we look at the descent of humankind. One of Shubin's groundbreaking discoveries, only a year and a half ago, was the unearthing of a fish with elbows and a neck, a long-sought evolutionary "missing link" between creatures of the sea and land-dwellers.

My own mother was a surgeon and a comparative anatomist, and she drummed it into me, and into all of her students, that our own anatomy is unintelligible without a knowledge of its evolutionary origins and precursors. The human body becomes infinitely fascinating with such knowledge, which Shubin provides here with grace and clarity. Your Inner Fish shows us how, like the fish with elbows, we carry the whole history of evolution within our own bodies, and how the human genome links us with the rest of life on earth.

Shubin is not only a distinguished scientist, but a wonderfully lucid and elegant writer; he is an irrepressibly enthusiastic teacher whose humor and intelligence and spellbinding narrative make this book an absolute delight. Your Inner Fish is not only a great read; it marks the debut of a science writer of the first rank.

Oliver Sack

[HT] Tiktaalik laulu!

Your inner fish!

Hauen laulu

Kuusi ja järvi
kuva Pentti Kuusjärvi 

Kalan aivotoiminnoista ja reflekseistä tiedämme ehkä jotain, mutta mitäs me oikeasti tiedämme kalojen aatoksista? Aaro Hellaakoski (1893-1952) johdattelee meitä kalojen hieman erilaiseen ajatusmaailmaan näin


Hauen laulu
Kosteasta kodostaan nous

hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajainjo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen

lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman

  kun aukoellen
  luista suutaan
  longotellen
  leukaluutaan

niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
Jääpeili 1928


.........
"Hellaakosken tunnetuimpia voimallisia runoja on ”Hauen laulu”. Runoilija kertoo runon syntyneen miltei valmiina. Ajankohtana oli elokuinen yö, jona hän ”puoliunen horteessa” nousi muutaman kerran jalkeille kirjoittamaan kynttilän valossa ”säejaksojen hyrinää”. Runon syntyä pohjustivat takana olevan kesän elämykset."
Oulun kaupunginkirjasto

Eetu Tassuevä on vain!

Käytän Adamin jälkeläisten kykyä nimetä eläimiä, josta Paratiisikertomus niin mielenkiintoisesti kertoo Jumalan näkökulmasta

Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui. Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille.
1 Ms 2:19-20

Onhan sivun yläkuvassa aurinkoa ottavalla Miguashan prinssillä jo hieno nimi Eusthenopteron, mutta se on kuin apteekin tavaroiden tuoteselostuksesta. Annan sille helpommin muistettavan nimen Eetu Tassuevä ja toivon, että tämä termi tulee kansainvälisessä luonnontieteessä yleiseen käyttöön.

Katsellessamme Eetun suvereenia uintia Kalojen Ajan kirkkaassa meressä, miten nopsasti se saa suuhunsa maukkaan vonkaleen kalaparvesta, miten vakaa on sen silmien katse, ymmärrämme, että se on täysin omassa elementissään. Miguashan vesissä se on Jumalan siunaamana lisääntynyt ja ottanut oman paikkansa monimutkaisissa ravintoketjuissa enempi siellä syömärin kuin syötävän puolella.

Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet"

1 Ms 1:22

Ajan ulottuvuus
Eetu Tassuevä on vain.

Eetu elää tätä hetkeä. Todellisuus on sille tässä ja nyt, eikä se varmaan pohdi osuuttaan elämän suuressa kehityskaaressa. Pikemmin, että mitäs jos pistettäis murkinaks ja missä niitä söpöläisiä ui, että saatais jälkeläisiä.

Raamatun luomisen viikon rytmi antaa havainnollisen mallin elämän vaiheiden etenemisestä. Nykyiset tietomme osoittavat, että elämä on todella kulkenut tietyssä rytmissä, jaksoissa, joita rajaavat nopeiden leviämisten aamut (radiation, puncuated equilibrum) ja fataalien massatuhojen illat (massive extinction).

Tässä suuressa ajan ulottuvuuden näyttämässä rytmissä elämän nousu vedestä kuivalle maalle myöhäisdevonikaudella on järisyttävä tapaus sekä kasvien että eläinten kannalta - mutta mitä se Eetuamme kiinnostaa?

Eetun elinkaari lienee vuosissa mitattavissa, mutta se tuskin tiedostaa tuntiakaan. (En tiedä, arvaan vain.) Koska hauki voi elää jopa 25 vuotiaaksi (kysy.fi) sellainen ikä lienee ollut mahdollista myös Eetu Tassuevälle, ellei joku roikale sitä ennen lopeta sen elämää.

Näin on myös meidän ihmisten elämässä.

On takaraajoillaan pystyasennossa käveleviä Aatu Kädellisiä, jotka ovat vain.  Elämä on elettävä, rakasta kärsi ja unhoita... siinä kaikki, muu on höpötystä.



elämän merta kun yksin käy...


Suuri suunnitelma?
Eetu ei liene edes tietoinen siitä, että se kuuluu maapallon elämän historian avainhahmoihin. Viis siitä, että sillä on paikkansa suuressa suunnitelmassa, niin sanoakseni, kunhan tuon saan suuhuni tässä ja nyt.

Tähän voi Eetun hengenheimolainen sanoa "mikä Suuri Suunnitelma? Tassuevä vain on. Se nyt on selvinnyt olemassaolon taistelusta ja saanut jälkeläisiä, jotka ovat menestyneet. Jos ei Eetu itse niin joku sen läheinen on kavunnut maalle ja näin itsestään luonnonlakien määräämissä prosesseissa, onnellisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan karsinnassa, on ihmislajikin ilmaantunut planeetalle." (näin esim. D.C. Dennett)

Luomiskertomuksen antama ajatus, että viidennen luomispäivän maailma ei ole vielä valmis, vaan työvaihe Luojan keskeneräisessä hankkeessa, on Eetu Tassuevälle merkityksetöntä metafysiikkaa.

Kalan näkökulma on aito ja totuudellinen, mutta se ei välttämättä ole koko kuva todellisuudesta.

[HT] Siemensaniaisista

Koska kapteenimme osoitti yllättävää kiinnostusta siemensaniaisiin, vaikka pidin häntä enemmänkin kalamiehenä, niin opetellaanpa porukalla vähän niitäkin...

Termin "siemensaniaiset", Pteridospermatophyta, historia juontaa 1800-luvun loppupuolelle. Silloin paleobotanistit huomasivat, että monilla kivihiilikautisilla saniaismaisilla kasveilla oli yhteisiä piirteitä nykyisten käpypalmujen kanssa. Niitä pidettiin aluksi jopa saniaisten ja käpypalmujen välimuotona. Melko pian huomattiin myös, että joidenkin näiden saniaismaisten lehtien läheltä löytyi tietynlaisia siemeniä, ja saatiin selville, että nämä itse asiassa kuuluivat samaan kasviin. Myöhemmin löytyi lisää vastaavia 'pareja'.

Sukulaisuussuhteesta käpypalmuihin käsitys on tosin nyttemmin muuttunut, välimuotojen sijasta puhutaan etäisemmästä sukulaisuudesta. Myöskään termi siemensaniaiset ei tarkoita yhtenäistä kasviryhmää, vaan termin alle luetaan neljä nykyisin hävinnyttä lahkoa (order): Lyginopteridales, Medullosales, Callistophytales ja Peltaspermales. Ainakin Medullosales-lahkoon kuului myös puumaisia kasveja.

Monien siemensaniaisten siemenaiheet (joista hedelmöittyneenä tulee siemeniä) olivat eräänlaisten suojuslehtien muodostamassa kupissa. Kuvassa lagenostoma-sukuisen siemensaniaisen siemenaiheita, myöhäisdevonikaudelta.

Siemensaniaiset hävisivät enimmäkseen liitukauden loppuun mennessä, joskin jotkut lajit säilyivät aina eoseenikaudelle asti.







Kuvat © Gerhard Leubner 2005  The Seed Biology Place-sivuilta. 

Omnia mea mecum porte

Minttu ja Milja leiritulilla Uudessa Seelannissa
kuva Aotearoa blog 2010

Istuimme iltala leiritulillamme. Tiesimme nyt, kiitos Hannun, että liekehtivät puut olivat archaeopteronin kuivuneita oksanrankoja ja lauloimme kuinka kipunat kohti tähtiä kiirii ja lähipuutkin punertaa.

Mustameri yöllä
Maalaus Ivan Aivazovsky (1979)
kuva wikiPaintings

Juttelimme niitä näitä leppoisasti, sillä Antares kuunarimme öinen hahmo oli turvallisesti lähellä ja paluutie sivistykseen oli siinä. Päivän aikana olimme paikkailleet aluksen kyljessä olevaa rumaa reikää ja korjanneet ja siivonneet sisätiloja vedenpaisumuksen mylläkän jäljiltä. Moottoreita ymmärtävät miehet olivat puuhanneet konehuoneessa koko päivän purkaen, kuivaten, siivoten, korjaten ja öljyten meille niin tärkeää dieseliä vaan vielä se ei ollut käynnistynyt.

Keskustelumme tuppasivat olemaan filosofisia ja teologisia, onhan elämän kehitys avainkysymys yrityksillemme ymmärtää, kuka on ihminen ja mistä hän on tullut. Darwinin jälkeen ei ole mahdollista mielekkäästi puhua elämästä ottamatta huomioon hänen 1837 piirtämäänsä elämän puuta.

Yhdestä elämänmuodosta alkavasta, muuntuvasta, haarautuvasta, kehittyvästä ihmeellisestä asiasta planeetallamme, jonka salaisuuksia luonnontieteet niin valtavalla vauhdilla ovat paljastamassa. Vaan uudet löydöt herättävät uusia kysymyksiä, tiedon ja ymmärryksen hakemisen prosessi jatkuu!


Kunkin mukanaan kantama oma
Sanoin "vaikka olemme täällä Kalojen Ajassa, ei se sinänsä muuta tapaa, jolla katselemme maailmaa eli maailmankatsomustamme. Kannamme sisäänrakennettua systeemiä sydämissämme - tai pikemmin aivoissamme - jota olemme elämämme vuodet rakentaneet ja tsekanneet ja korjailleet. Tämä maailman kokemisemme apparaatti lienee ainutlaatuinen luomakunnassa - ainakaan en näe mitään merkkiä siitä, että kaloilla olisi kyky arvostella Luojan toimia."

Joku sanoi "maailmankatsomuksemme ovat siinä mielessä yhteisesti jaettuja, että useimmilla meillä täällä on samantapainen kuva todellisuudesta eli maailmankuva. Tämän tiedollisen modulin perusteella sitten rakennamme maailmankuvaamme, joka on hyvin persoonallinen. Jollain on kuvassa vahvasti uskonnollinen perusta, toinen antaa epäilylle ja harkinnalle tilaa, kolmas kiistää uskonnon merkityksen todellisuuden näkemisessä tyystin."

Kolmas kohensi leiritulta kädessään olevalla kepillä ja huomautti "maailmankuvamme eroavat myös muilla tavoin, ei vain uskonnon merkityksen suhteen. Varmaan tuon tiedollisen paketin sisältö on tässä kuitenkin aika tärkeä - keskiajan ihminen tiesi tai oli tietämätön toisella tavalla kuin me. No, ehkä maailmankuva voi silti olla samanlainen, vaikkapa usko Isään Jumalaan, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan, vaikka tietotaso olisikin aivan erilainen."

Muuttuva maailmankuva ja -katsomus
Joku kysyi "mitä tarkoitat, ettei olemisellamme täällä miljoonien vuosien menneisyydessä muuta maailmankatsomustamme. Minusta se voi muuttaa paljonkin..."

Vastasin "totta mukiset. Koetin painottaa sitä, että kannamme mukanamme devonikauteen, Mars planeetalle, New Yorkin kaduille tai kotinavettaamme sen henkisen apparaatin, joka meissä elämämme perustana on. Myönnän toki, että tetrapodeihin tutustuminen voi muuttaa paljonkin sekä tiedollista maailmankuvaa että subjektiivista maailmankatsomustamme... Ehkä esimerkki voisi selventää tätä perustavaa ideaa"


Omnia mea

kuva alciato

Sanoin "Kuuluisa roomalainen poliitikko Cicero kertoi Bias nimisestä filosofista sodan melskeessä. Hän oli yksi Kreikan seitsemästä viisaasta. Vihollisen vallattua kaupungin sen väestö pakeni paniikissa kantaen mukanaan omaisuuttaan sen minkä saattoivat.

Bias käveli savuavasta kaupungista rauhallisesti ilman mitään kantamuksia ja kun joku neuvoi häntä ottamaan mukaansa kaiken filosofi vastasi "niin teenkin, sillä kannan kaiken omani mukanani  (facio; nam omnia mecum porto mea).
Cicero Paradoxa Stoicorum 1.1.8

Keisari Tiberiuksen aikaan elänyt roomalainen kirjailija Valerius Maximus kertoo saman uudelleen, mutta antaa filosofin vastauksen meille tutussa rytmikkäässä muodossa "omnia mea mecum porto". Se on taitavasti suomennettu niin ikään rytmikkäästi "Kaiken omani mukanani kannan". Valerius Maximus (7.2.ext.3)

Jatkoin "eikö tämä osukin naulankantaan? Voimme toki pohtia, mikä kaikki on omaamme, kun viisas Bias katsoi, ettei omaisuus ole hänen omaansa. Missä tahansa liikumme, kannamme oman olemuksemme, sydämemme, sisimpämme kaikkineen mukanamme."

Keskustelu jatkui vielä hetken, mutta sitten uni alkoi jo voittaa.  (Kreikkalaisesta filosofista lisää tässä linkissä).

Katselimme Miguashan merelle - kaksi maanjäristystä lyhyessä ajassa. Tulisiko seuraava tuhannen vuoden kuluttua vai huomenna?

"Taivaan Isän haltuun" toivottelimme öitä vakavaan sävyyn pienten laineiden turvallisesti lipsutellessa rantakivikossa.

Joku jäi vielä leirnuotiomme luo hiilloksia miettien katsellen ja lupasi sen lähtiessään sammuttaa.

Väkevä uni

kuva Southern Hide Exports, Australia

Sanovat, että unet useimmiten unohtuvat - mutta tämän muistin!

Karjalauma oli hirmu ryminällä menossa ohitseni ja hevoset laukkasivat, karjapaimenet huutelivat ja ampuivat ilmaan. "Eihän täällä pitänyt lehmiä olla" ajattelin, kun joku veteli hihastani hätäisesti "Tsunami!"

Kömpiessäni ulos kuulin vielä laukauksen ja kaikki juoksivat yön pimeydessä harjoittelemiaan reittejä turvavöidensä luo. Hyvin se nyt toimi, ja lenkit olivat lujasti kiinni kun vesi meidät saavutti.

Epätoivoista taistelua elämästä se tietysti vieläkin oli, näinkin korkealla, kun veden virratessa piti yrittää yhä ylemmäs henkeä haukkomaan. Ilman köysiä moni meistä olisi ollut mennyttä - kirjaimellisesti. Tämä maanjäristyksen aiheuttama hyökyaalto taisi olla astetta paria suurempi kuin ensimmäinen kokemamme tappava vedenpaisumus.

Piirros Indonesian tsunamista
kuva A Blog about History

Vaan vesi palasi takaisin sinne, missä sen paikka on ja vapisevin jaloin ja kiitollisin sydämin jalkauduimme ja irrottelimme hengenpelastusnarujamme. Kukaan ei ollut hukkunut! Tavaroita oli taas mennyt sen sileän tien vaan perusvarastot olivat kestäneet siinä, mihin ne olimme sitoneet.

Ihme!
Joku sitten yön pimeydessä kulki Miguashan rantaan päin ja katseli merelle - ja päästi oikein intiaanin ilonkilaisun, Antares! Trilobiittia hiuksistani kiskoen kävelin kohtaan, mistä näkyi merelle.

Ihmeellisellä tavalla, jota emme vieläkään käsitä, valtaisa laine oli nostanut raskaan aluksen kivinaulastaan ja vaikka vanhat tammilaudat olivat varmaan natisseet, ne olivat taipuneet vaan eivät murtuneet. Vesi oli vienyt aluksemme takaisin merelle, ja siellä se keinui edelleen - turhan kaukana, etumasto poikki, mutta uppoamatta syvyyksiin.

Heti töihin
Unet olivat karisseet... Osa porukasta lähti heti veneellä kuunarille ja saatiinhan sitä hinattua lähemmäs rantaa turvaan, ankkuritkin olivat kestäneet rajut heittelyt.

Kyllä meillä oli nyt hyvä mieli - pelastava tie takaisin sinne, missä on maallinen alkukotimme, oli taas avattu. Olimme varmoja, että saisimme rungon korjattua ja jos diesel kaatuilemisestaan ja kastumisestaan olisi kuollut, niin purjeilla saisimme riittävästi vauhtia kyllä ilman täysipitkää etumastoakin.

Ilmapiirin kohoaminen seurueessamme oli käsin kosketeltavissa - läpimärkinä, hengenvaarallisesta hyökyaallosta selvinneinä ruhjeinemme ja hukkumisen pelkoinemme - vaan pelastava alus oli nyt merillä. Sydämessä oli kiitollinen mieli ja monet koimme Isän Jumalan vastanneen rukoukseemme tällä tavoin.

Yhteinen päätös
Kuten Kimberleyn korallien luona olimme päättäneet lähteä muualle vaarallisten petokalojen ja haiden takia, päätös oli taas yksimielinen - heti kun Antares on siinä kunnossa, purjeet ylös ja matka kohti kotia!

Matkamme Kalojen Ajassa ei ollutkaan mikään kevyt kesälomamatka koskemattomaan luontoon, vaan tajusimme olevamme täällä henkemme kaupalla arvaamattoman, suurelta osin tuntemattoman ja valtavan väkevien luonnonvoimien armoilla. Kolme meistä oli maksanut rohkeudestaan hengellään.

Semmoista kokevat varmaan Himalajan kiipeäjät, Kilimandzaron valtaajat, Kuussa kävelevät... ihminen on sitten merkillinen otus, että joka paikkaan pitää mennä.

[HT] Archaeopteris - kunnon puutavaraa

Oklahomalaisen East Cetral Yliopiston (ECU)  kampusalueelle on 
siirretty tämä  komea Callixylon eli Archaeoptreris -fossiili (kuva Brad Holt)

Archaeopteris-puusta päästiin kunnon käsitykseen vasta 1960-luvulla. Charles B. Beck niminen tutkija sai osoitettua, että fossiloituneet puunrungot, joille oli annettu lajinimi Callixylon, ja lehdet, jotka tunnettiin nimellä Archaeopteris, kuuluivat yhteen. Saatiin muodostettua käsitys hyvin erikoisesta kasvista - runko oli kuin jollain havupuulla, mutta lehdet olivat saniaismaiset. Sitä pidettiin Wattiezan löytämiseen asti ensimmäisenä metsiä muodostavana puuna.

Tästä fossiilista näkyy Archaeopteriksen
lehtien saniaismaisuus (kuva Wikimedia).

Archaeopteris-sukuun kuuluvien puiden tyypillinen korkeus oli 10 m. Jotkut lajit olivat  suuria, rungon halkaisija saattoi olla jopa 1,5 metriä. Juuristo oli hyvin kehittynyt ja rungossa oli oksia pitkällä matkalla (eikä vain jonkinlaista latvahuiskaa, kuten saniasmaisemmalla Wattiezalla). Ne luetaan esipaljassiemenisiin, Progymnospermopsida. Siemeniä ne eivät tuottaneet, vaan lisääntyivät itiöiden avulla.

Archaeoptreris, rekonstruktiopiirros

Nämä puut näyttävät viihtyneen märässä maaperässä, lähellä jokia ja tulvatasangoilla.

Fossiileja voidaan löytää myöhäisdevonikautisista kerrostumista alkaen  reilusti kivihiilikauden puolelle asti, noin ajalta 383 - 323 mvs. Levinneisyys oli globaali.

Ajanjaksojen vertailua - särki, roskakala?

Ajankulun hahmottamiseksi laitan tähän viivoja, joista kukin edustaa 5 miljoonan vuoden jaksoa

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _   Devonikausi 57 milj. vuotta
_ _                              Frasnian jakso 10 milj. vuotta
_                                 Ihmislajin koko historia maapallolla 5 milj. vuotta


Olisi kuitenkin väärin tuon perusteella sanoa, että kaloja on ollut maapallolla yli kymmenen kertaa kauemmin kuin ihmisen sukuisia varhaisimmista esi-isistämme lähtien.

Kalat näet alkavat uida maapallon vesissä silurikauden lopulla, mutta ne ovat
JATKANEET UIMISTAAN  NYKYAIKAAN ASTI

Kaloja on ollut maapallolla siis noin sata kertaa kauemmin kuin ihmisiä.

Dinosaurukset tulivat ja menivät, mutta kalat polskivat vesissä (no, dinot lintuina jatkavat, se myönnettäköön).

Ja sitten joku ihminen menee kutsumaan ikivanhaa eläintä, nerokkaasti luotua ja Suomen makeisiin vesiin niin täysin sopeutunutta särkeä "roskakalaksi"... :-(

Särki ei sitä ehkä tiedä, mutta ihminen on sen koko pitkän elämänhistorian vaarallisin ja tuhoisin vihollinen, pahin tappaja, mitä maapallo on koskaan päällään kantanut.

Katso mitä tahansa kalalehteä - siellä on monenlaisia vesien uljaita luomuksia, ja aina ihminen koukkuineen ja siimoineen ja verkkoineen niitä pyydystämässä, hiillostamassa ja muuten sopaksi laittamassa....

Myöhäisen devonikauden ajoitus

Devonikausi ajoitetaan kokonaisuudessaan 416 - 359 mvs (milj. vuotta sitten). Kalojen Aikaa kesti maapallolla siis kaikkiaan 57 miljoonaa vuotta.

Myöhäinen devonikausi (Upper tai Late Devonian) jaetaan edelleen kahteen alajaksoon

Kalareissumme 2013 Frasnian ajoitetaan 385.3 ± 2,6 - 374,5 ± 2,6 mvs
Devonikauden päättäny Famennian ajoitetaan 374,5 ± 2,6 - 359,2  ± 2.5 mvs

Pyöristetään lukema helpommin muistettaviksi: Frasnian 385 - 375 mvs

Liikumme Kalojen Ajassa siis noin kymmenen miljoonaa vuotta kestäneessä aikakaudessa, jolle on ominaista vihreän kasvullisuuden vahvistuminen kuivalla maalla ja ensimmäisten nelijalkaisten tetrapodien yleistyminen. Kuivan maankamaran valtaus tekee myöhäis-devonikaudesta niin merkittävän elämän kehityksen tieteellisen tutkimuksen kannalta.

Geologinen aika

Title: Tables of geological times
Author: François Bienvenue
Sources: Parc national de Miguasha
Year: 2007. Ages in millions of years (Ma) were accredited by the International Commission on Stratigraphy (ICS) in 2004.
kuva Miguasha Kansallispuisto

Selkeä maapallon geologisten aikakausien ja elämänvaiheiden yleisesitys Miguashan kansallispuiston sivuilta liittyen aiempiin kalareissun keskusteluihin.

Piirros Planck aluksesta

kuva ESA/NASA/JPL-Caltech 

Nykyisen käsityksen mukaan maapallo ja muut planeetat muodostuivat 4.6 miljardia vuotta sitten samaan aikaan kuin se keskisuuri pääluokan tähti, jota kierrämme - aurinko. Kotigalaksimme Linnunrata on noin 13.2 miljardia vuoden ikäinen. Linnunrata on miltei yhtä vanha kuin koko tunnettu maalmankaikkeus, joka on ajoitettu 13.77 miljardin vuoden ikäiseksi (wikipedia).

Uusin arvio on saatu ESA Planck avaruusaluksen mittauksista ja puskee aikaa vielä hieman taaksepäin 13.82 miljardia vuotta.




Devonikauden ajoitus
Olen siirtänyt osaltani ajoituksia kalareissussa myöhemmäksi koettaessani houkutella 6k kreationisteja koukkuun, tutkimaan Jumalan luomistekoja ilman ennakkoluuloja. Kysymään, miten asia on sen sijaan, että heti tiedetään, miten asia on ja se on vain todistettava - vaikka väkisin...

Mutta tässä tämä nyt on Miguashan kansallispuiston antamana selkeänä taulukkona ja virallisin lukemin

Title: The Devonian
Author: François Bienvenue
Sources: Parc national de Miguasha
Year: 2007Ages in millions of years (Ma) were accredited by the International Commission on Stratigraphy (ICS) in 2004.
kuva Miguashan kansallispuisto

Kalareissumme suuntautui tarkoituksella Frasnian kaudelle, koska tiedämme että Famennian kaudella maapallon elämä on kulkemassa kohti suurta katastrofia, devonikauden päättänyttä massakuolemaa (massive extinction). Sen syytä tutkitaan, mutta ilmakehän hapen ja hiilidioksiidin määrien muuttuminen on pääepäilty. Emme halunneet sinne tukehtumaan...

Jumalan luomistyön ihmeitä - uimarakko

Uimarakko (Swim bladder)
kuva InternetScienceClass

Uimarakko on ohutseinäinen, mutta pystyy silti pitämään sisällä happea, typpeä ja hiilidioksidia, jota kalan verenkierrosta sinne tulee.

Charles Darwin taisi ajatella, että kuivalla maalla hengittämiseen tarvittavat keuhkot ovat ehkä kehittyneet uimarakosta. Mikä mahtanee olla kalojen kehitysbiologian nykyinen kanta?

Devonikauden kaloilla on jo ollut uimarakko. Tämä ei ole myöskään mikään itsestäänselvyys.


Miten uimarakko täyttyy kaasulla?

Eh... no, kidukset ottavat verenkiertoon veteen liuennutta happea ja uimarakko sitten ... eh ...

Hienoa, jos joku osaa meille kertoa tarkemmin, miten kala täyttää uimarakkonsa kaasulla!

Kuva Australian Museum

Varmaan useimmilla kaloilla uimarakko on kellukkeen tapainen auttaen sitä pysymään oikeassa asennossa vedessä ja olemaan paikallaan niin, ettei tarvitse koko ajan työkseen eviä heilutella.

Ymmärtääkseni on myös kalalajeja, jotka pystyvät säätelemään uimarakossa olevan kaasun määrää, ja näin nousemaan tai laskemaan vedessä vertikaalisesti.

Sukellusveneiden ilmatankit tätä mallia matkivat.

Kaasun määrä painolastisäiliöissä (ballast tanks) vaikuttaa kellumiseen
Tämä ei ole sattumanvaraisesti kehittynyt teknologia
kuva Bickfordscience 

Kuva Bickfordscience

Eusthenopteron

Title: Reconstruction of Eusthenopteron foordi
Author: Illustration by François Miville-Deschênes
Sources: Parc national de Miguasha
Year: 2000
kuva Miguasha National Park

1879 alkaen on löydetty jopa 3000 Eusthenopteron foordi jäännettä Miguashan rannan sedimenttikallioista. Tämä eläin on Miguashan muodostuman yleisimpiin kuuluva löytö. Mauinaisen kalan fossiilien suuri lukumäärä ja erinomainen säilyminen on tehnyt mahdolliseksi laajan tutkimustyön, antaen kalalle eläviin lajeihin verrattavan julkisuuden ja maineen.


Eusthenopteron tunnetaan kautta maailman ja sitä kutsutaan joskus "kalaksi, jolla on jalat", koska sen evien luut ovat niin samankaltaiset kuin tetrapodien jaloissa. Muita yhdistäviä tekijöitä on labyrithodont hampaat (hampaita, joilla on poimuttunutta dentine peitettä), tyypillistä varhaisille tetrapodeille, sekä kitalaessa oleva choana, joka auttoi tetrapodeja hengittämään ilmaa. Antoiko Eusthenopteron choana samanlaisen kyvyn? Tätä on mahdoton tietää varmuudella, mutta on todennäköistä että eläimellä oli keuhkot, kuten muihin ryhmiin kuuluvilla eläimillä, esimerkiksi dipnoi.
Miguasha National Park (minun nopea käännökseni, lue alkuteksti!)

Eusthenopteron oli etevä uimari ja tehokas saalistaja myöhäisen devonikauden merissä. Sen tuhannet hyvin säilyneet fossiilit antavat otukselle kunnianimen "Miguashan prinssi".

Eushtneopteron evien luiden rakennetta on verrattu tetrapodien "jalkoihin".

Title: Bones of Eusthenopteron’s pectoral fin
Author: Parc national de Miguasha
Sources: Parc national de Miguasha
Year: 2003
kuva Miguasha National Park

Tämä eläin on ollut 1880-luvulta lähtien elämän kehityksen intensiivinen tutkimuskohde, koska aineistoa on Jumalan armosta tarjolla Miguashan seudun lagerstätte paljon ja kyseessä on ratkaisevan tärkeä asia - eläinten nousu merestä maalle.

Kuinka se tapahtui?

Vaan vastausta yhä etsitään ja parhaillaan Australian Gogo kalat antavat kanadalaiselle tiukkaa kilpailua merkityksestä alan tutkimukselle!

Merestä maan kamaralle

Title: Eusthenopteron foordi
Author: Jean-Pierre Sylvestre
Sources: Parc national de Miguasha
Year: 1997
kuva Miguasha National Park

It was during the Devonian Period that sarcopterygian fish gave rise to the first terrestrial vertebrates. Eusthenopteron foordi(shown here) was long thought to be the transitional animal between fish and tetrapods, sharing features with both, but recent discoveries have shown that the elpistostegalians are even more closely related to four-legged vertebrates.

"Devonikaudella sarcopteryg kalat antoivat perustan ensimmäisille kuivalla maalla liikkuville selkärankaisille. Eusthenopteron foordi (kuvassa) oli tutkimuksessa pitkään välimuotona kalojen ja tetrapodien välillä, koska sillä oli molempien piirteitä. Uudemmat löydöt ovat osoittaneet kuitenkin että elpistostegalia ovat vieläkin lähempänä selkärankaisia."

Miguashan prinssi ja Erik Jarvik

kuva Palaeos

Anders Erik Vilhelm Jarvik (30 marraskuuta 1907 – 11 tammikuuta 1998) oli ruotsalainen paleo-eläintieteilijä, joka työskenteli intensiivisesti sarcopterygian (tai varsieväisen) Eusthenopteron parissa

Hänen pitkä elämäntyönsä kesti noin 60 vuotta. Jarvik tutki tämän kalan anatomiaa tarkemmin kuin kukaan muu ja teki siitä maailman parhaiten tunnetun selkärankaisen fossiilin,"
wikipedia (suomennos minun)

Erik Jarvik teki elämäntyönsä Ruotsin Luonnonhistorian museossa Tukholmassa vuodesta 1937 alkaen. Hänestä tuli siellä professori ja laitoksen johtaja vuonna 1960. Jarvik on kirjoittanut laajasti lihasjalkaisista (varsieväisistä) fossiileista ja julkaisi niistä kaksi merkittävää teosta

• Théories de l'évolution des vertébrés reconsidérées à la lumière des récentes découvertes sur les vertébrés inférieurs. Masson, Paris. 1960.
• Basic Structure and Evolution of Vertebrates, 2 Vols. Academic Press, London. 1980 

Kolmiulotteista mallinnusta ennen tietokoneita

Erik Jarvikin tekemä vahamalli näyttää sisäisiä onteloita ja hermokäytäviä
Eusthenopteron foordi kallossa
Kuva Miguasha National Park

Erik Jarvik tutki yksityiskohtaisesti Eusthenopteron foordi kalloa ja käytti siinä apunaan siivusarja tekniikkaa, jonka oli kehittänyt William Johnson Sollas ja jota kalojen fossiilien tutkimuksessa käytti ensimmäisenä Erik Stensiö.

Tuhottavaksi sopiva laadultaan heikko fossiili leikattiin ohuiksi siivuiksi. Leikkauspinta kuvattiin tarkasti ja sitten leikattiin taas siivu.kunnes koko fossili oli näin käyty läpi. Fossiilin sisäiset rakenteet näkyvät siivupintojen valokuvien sarjassa.

Ennen tietokoneiden aikaa työskenneltiin niin, että malli projisoitiin levylle ja ohuita vahakappaleita leikattiin sen mukaan. Tahmeat vahapalat voitiin sitten painaa kiinni toisiinsa ja näin saatiin kolmiulotteinen oikeassa mittakaavassa oleva malli kallosta ja sen sisäistä rakenteista, hermokäytävistä ja muista onteloista, joita fossiileissa muuten harvoin voidaan nähdä.

Näin oli mahdollista hylposti saada erilaisia kuvia kalan kallosta leikkaamalla vahamallia eri kulmissa. Koska vaha on tahmeaa, malli oli mahdollista kasata kokoon tämän jälkeen yksinkertaisesti painamalla halkaistut puoliskot takaisin yhteen. Samaa tekniikkaa käytettiin myös porolepiform Glyptolepis groenlandica tutkimuksessa.
wikipedia (suomennos minun)

Jarvik tärkeä mutta ohitettu 
Jarvik esitti Eusthenopteron (vakaa-eväinen) kalojen päiden tutkimuksen avulla teorian tetrapodeista, jonka mukaan nämä vedessä ja maalla elävät eläimet kuuluvat kahteen eri ryhmään, toiset salamantereihin ja toiset sammakoihin. Jarvikin mukaan amphibinen elämä kehittyi kaksi eri kertaa esihistoriallisella maapallolla.

Jarvik tutki myös keuhkokalojen anatomiaa ja keskinäisiä suhteita pitäen niitä suhteellisen alkeellisina gnathostomes, mahdollisesti holocephalan ja acanthodian sukulaisina, joita hän piti elasmobranch pikemmin kuin osteichthyan lajeina.

Hänen työnsä antoi paljon vertailevan anatomian klassisten ongelmien ratkaisuun, esimerkiksi

• selkärankaisten alkuperä 
• pectoral and pelvic girdles (?)
• eväparien alkuperä
• kalojen ja tetrapodien etu- ja päälaenluiden samankaltaisuudet 

Jarvik tutki Ichthyostegan anatomiaa, josta hän julkaisi laajan 1929-1955 otettuja valokuvia sisältävän teoksen.

Jarvik, E. (1996). The Devonian tetrapod Ichthyostega. Fossils and Strata, 40, 1-213.

Eräät Jarvikin näkemykset eivät sovi selkärankaisten paleontologian tutkimuksen yleisesti omaksumiin näkemyksiin. Hänen Eusthenopteron foordi anatomian työnsä on luonut perustan modernille tutkimukselle, jossa selvitetään siirtymää kalasta tetrapodiin.

Jarvik oli Ruotsin ja Ranskan tiedeakatemioiden jäsen sekä Order of Vasa ritari. Keuhkokala Jarvikia ja osteolepiform Jarvikina on nimetty hänen mukaansa.
wikipedia (suomennos minun... tarkista alkuperäinen!)

Eusthenopteron malli

Myöhäinen devonikausi 

Miguasha Quebeck Canada

wikimedia

Lue myös Eusthenopteron "kotisivu" Miguashan kansallispuiston sivulta

Jumalan luomistyön ihmeitä - evä

Hektorin lamppukala
kuva wikimedia

Termejä
1. Pectoral fins
2. Pelvic fins
3. Dorsal fin - selkäevä
4. Adipose fin
5. Anal fin
6. Caudal fin - pyrstö

[Varmaan näille muillekin eville on suomalaisetkin termit]

Monelle meistä lienee itsestäänselvyys, että kaloilla on evät ja selkäruoto "tottakai kalalla on evät".

Itse en enää pidä kalojen eviä ja selkäruotoja laisinkaan itsestään selvänä asiana. Tutustuttuani hieman devonikauden kaloihin olen ymmärtänyt, että evä on todellisuudessa luomisen valtavia saavutuksia, jolla on ollut erittäin suuri merkitys maapallon elämälle. Evän kehityksen, evoluution, tutkiminen ei ole helppoa silurikauden todistusaineiston vähyyden takia. Devonikaudella ne ovat jo täydessä vauhdissa...

Lentokala
kuva Photobucket

Evä on joskus tehty nahan peittämästä luusta (viuhkaevä) ja toisinaan rustosta. Ja sitten ovat nämä varsieväiset!

Sanoakseni mahdollisimman latteasti "monet kalat käyttävät eviä uimiseen". Vähemmän latteasti, jotkut lentävät niiden avulla jopa laivankannen yli, joku kiipeää rämeessä puuhunkin.

Evoluutiobiologian tutkimusten ja tulkintojen mukaan kaikki kuivalla maalla kulkevat eläimet ovat saaneet jalkansa ja kätensä varsievien kautta kulkevassa kehityksessä.

Picasso triggerfish
Liipasinkalan selkäevä (tässä taitettuna sisään) auttaa niitä kaivautumaan onkaloihin vaaran tullen
Näitä tunnetaan yli 40 eri lajia trooppisissa korallimerissä
kuva wikimedia

Elämän ihmeelliset sovellutukset antavat joidenkin kalojen taittaa selkäevänsä kokoon kuin viuhkan, toisten käyttämään niitä itsepuolustukseen ja kolmansia kaivautumaan selkäevän luun avulla kuin vivulla korallien keskelle suojaan vaaralta.


Terminologiaa:
Käytämme sanaa "evä" myös haista, valaista, delfiineistä ja hylkeistä, koska niillä on samanlainen tehtävä kuin kalojen evillä ja ne näyttävät samanlaisilta. No, sukeltajat käyttävät räpylöitä kuin ankat pikemmin kuin kalojen evän tapaisia vempeleitä!

wikipedia artikkelissa paljon lisää tietoa kalan evästä, tuosta luonnon suuresta ihmeestä, ja linkkejä eteenpäin.

Hauki on kala. Sillä on evät.
Ville Immonen Lappeenrannan urheilukalastajista
Kuva Luonnossa.net

Kristityt, eikö olekin totta, että esimerkiksi korallimerellä snorkkeloidessa tai suurten akvaarioiden keskellä kulkiessamme iloitsemme ja hämmästelemme kalojen maailman suunnatonta rikkautta ja tahdomme niiden Tekijää, Isää Jumalaamme siitä kehua!  (siksi on outoa, että virsikirjassamme on niin vähän viittauksia kaloihin. Selvä kala-anemia Suuren Kalastajan laulukirjassa.)

[HT] Ensimmäiset metsät

Piirros Frank Mannolini / New York State Museum

Nykykäsityksen mukaan ensimmäiset metsät muodostuivat saniaismaisista Wattieza-puista, joita on löytynyt 385 miljoonaa vuotta vanhoista kerrostumista [keski-Devon].

Gilboa nimiseltä paikkakunnalta, USA:n New Yorkin osavaltiosta, oli löytynyt kivettyneitä puunrunkoja jo 1800 luvulla ja 1920-luvulla, mutta tutkijoilla ei ollut käsitystä minkälaisesta kasvista oli kysymys. Vuonna 2005 löydettiin kuitenkin kaksi kokonaisena säilynyttä yksilöä ja kasvia voitiin tutkia tarkemmin. Sittemmin Gilboasta on kaivettu esiin kokonainen kivettyneiden Wattieza-puiden metsä. Löytöjen perusteella tästä kasvista on saatu paljon uutta tietoa.

Wattiezat kasvoivat ainakin ainakin 10 metrin korkuisiksi ja lisääntyivät itiöiden avulla kuten nykyisetkin sanikkaiset - sanikkaisiin ne nimittäin luokitellaan, vaikkakaan ei saniaisiin. Juuristo ei ollut erityisen laaja ja puuaines oli todennäköisesti melko pehmeää.

Cyathea medullaris voi kasvaa 20-metriseksi
kotimaassaan Uudessa-Seelannissa (Wikipedia)

Nykyisistä puusaniaisista, joita esiintyy trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ym., voi ehkä saada jonkinlaista apua yrittäessään kuvitella, miltä Wattieza näytti.




















Vain pari miljoonaa vuotta Gilboan löydöksiä myöhemmältä ajalta löytyy seuraava merkittävä 'metsien muodostaja', mielenkiintoinen Archaeopteris-puu  . . . [myöhäis-Devon]

Merihirviö mätänee Espanjan rannalla

Nelimetrisen meriotuksen raato
Villaricos, Almeria Espanja
kuva Huffington Post 

Kautta maailman on tänään 23. elokuuta uutisoitu mätäkuun juttua - oudon nelimetrisen sarvekkaan otuksen löytymistä rannalta. Kalareissumme tämänhetkiseen tilanteeseen sopii mainiosti sen kuvaukseen käytetty sanaleikki Iltalehdessä

Paikalliselle Levante-uutissivustolle Sánchez puolestaan kertoi otuksen pahasta hajusta.

- Meillä ei ole hajuakaan siitä, mikä se voisi olla, mutta se haisee pahalta, sanoi Sánchez Gawkerin mukaan.

Tiedotusvälineissä eläintä on kuvailtu värikkäin sanakääntein. Gawker kuvasi sitä "sarvekkaaksi merihirviöksi", kun taas Levanten mukaan otus on "mutanttikala".
IL Kalle Jokinen

Villaricos aurinkorantaa
kuva Eyes on Spain

Hämmästely on vasta alkanut. Arvellaan, että kyseessä on ehkä syvältä merestä pintaan ajautunut ja hyvin harvoin ihmisen näkemä "airokala" tai "lohikäärmekala".

Aamuhartaus - kiitospsalmi 145

kuva www.fun54.com

Kokoontuessamme varhaiseen aamuhartauteemme tilanne Miguashan rannoilla oli surkea. Ilmassa oli mädäntyvän hajua ja meressä vilisevän elämän raatoja, minne tulva-aalto oli sitä viskannut. Kauempana taustalla oli kolme yksinkertaista ristiä muistutuksena kuolevaisuudestamme ja luonnonvoimien armottomuudesta. Kuunarimme lepäsi kyljellään kuin halvautunut, kykenemättä liikkumaan mihinkään kivipaaden terävä naula kyljessään kuin keihään lävistämänä. Kolhiintunut joukkommekin sopi kokonaisuuteen mainiosti.

Valitsin aamuhartauden tekstiksi apostoli Paavalin sanat tessalonikalaisille kristityille

Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
1 Tess. 5:18

Olisihan tästä paljonkin sanomista, että miten niin joka tilassa. Helppoa on Jumalaa kiittää Hänen monista hyvistä lahjoistaan, kun Jumala antaa. Jobin asenne on sen sijaan ihmisen luonnolle vastenmielinen

Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!
Job 1:21

Ihmisen olemassaolon tarkoitus
Isä Jumala viihtyi varsin pitkiä aikoja luomansa maailman ylläpitäjänä ja hoitajana, antaen ahvenelle yhtä lailla kuin korpille ruoan ajallansa (Ps 147:9).

Jeesus kertoi Isänsä valtavuudesta, joka näkyy siinä, kuinka Hän pitää huolta pienestä ja ruumiillisesti heikosta luomuksestaan, ei yksikään varpunen putoa Isän sitä tietämättä (Mt 10:29).

Luomakunta kiittää ja ylistää Jumalaa omalla tavallaan, jonka Ludwig van Beethoven huomasi ja sävelsi Jumalan kunniasta luonnossa!

Ihmisen luomisen syvä tarkoitus on, että ylistämme Isää Jumalaa.

Kiitoksenkipeä Israelin Jumala?

Kyllä, kovin...

Mutta Jumalan ylistäminen tekee hyvää myös meille Hänen luomilleen ihmisille. Joka tilassa...


Nousimme kuulemaan Raamatun sanaa

PSALMI 145

1. Daavidin ylistysvirsi. Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä 
kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti. 
2. Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti. 
3. Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton. 
4. Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi, ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi. 
5. Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella. 
6. Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron. 
7. Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon. 
8. Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa. 
9. Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa. 
10. Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, Herra, ja sinun hurskaasi kiittävät sinua. 
11. He puhuvat sinun valtakuntasi kunniasta ja kertovat sinun voimastasi. 
12. Niin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimalliset työnsä ja hänen valtakuntansa kirkkauden ja kunnian. 
13. Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen. 
14. Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa. 
15. Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. 
16. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät. 
17. Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan. 
18. Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat. 
19. Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä. 
20. Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa. 
21. Minun suuni lausukoon Herran ylistystä, ja kaikki liha kiittäköön hänen pyhää nimeänsä, aina ja iankaikkisesti.