Tämän kalareissun alkuselvittelyissä, verkkojen putsauksessa ja siimojen kelaamisessa on puuhaa.
Tieteisusko
Petri näyttää lyövän "tieteisuskova" leiman jokaiseen, joka ottaa luonnontieteen vakavasti.
Tämä leima tarkoittaa lähinnä sellaista henkilöä, jonka maailmankatsomuksen mukaan vain kriittinen tiede tuo kestävää totuudellista tietoa siitä maailmasta, jossa elämme. Jos jokin asia on tänään tieteelle arvoitus, eiköhän se huomenna jo selviä. Mikään muu selitys ei ole vakavan huomion arvoinen. Uskonnot, taikausko ja muu sellainen eivät edusta hänelle mitään todellista, mutta niitäkin voidaan toki tieteellisesti tutkia kuten myös ns. paranormaaleja ilmiöitä.
Tieteisusko on käsittääkseni lähinnä oma filosofiansa ja tietoteoriaa, jonka maailmaan kuuluvat August Comten positivismi ja Ludwig Wittgnesteinin looginen positivismi.
Ymmärtääkseni modernissa teoreettisessa filosofiassa on kuitenkin todettu, että kaiken metafyysisen kieltäminen on itsessään metafyysinen väite.
Kommunismi
G.W.F. Hegelin ajattelun tai sen tapaisen ajattelun seurauksena 1800-luvun alusta alkoi uudenlainen tieteellinen tutkimus, jossa entistä painokkaammin paneuduttiin ajassa tapahtuviin prosesseihin ja niiden seurauksiin.
Karl Marx tutki ihmisyhteisöjen vaiheita ja tunnisti pääoman, omistamisen ja työnteon perustavat tekijät taloudellisessa elämässä. Marx on nerokas ajattelija, jonka työn seurauksena ei vain sosiologia ja muut yhteiskuntatieteet, antropologiakin ja arkeologia, saivat valtavasti uusia vaikutteita.
Marx oli aktiivisesti mukana toimimassa myös löytämiensä totuuksien hyväksi ja yhdessä Engelsin ja muiden kanssa kehitti poliittisen ohjelman, jolla näiden periaatteiden mukaan yhteiskunta tulisi muuttaa. Hänelle merkittävä peruslähtökohta on materialistinen dialektiikka ja ateismi.
Kommunismi ei ole sama asia kuin marksilainen yhteiskuntatieteellinen ja filosofinen tutkimus.
Isminä Marxin oivallukset ovat saaneet aivan uuden ilmeen 1900-luvulla etenkin Venäjän ja Kiinan vallankumousten myötä ja on monin paikoin myös ideologiana romahtanut. Kapitalismin kukistaminen ei sittenkään luonut sitä ihanteellista vääryydestä ja pahasta vapaata yhteiskuntaa, josta Karl Marx unelmoi.
Marksilainen filosofia ja yhteiskunnan talousrakenteiden kehityksen tutkiminen, feodaalisten aikojen analyysi, jatkunee kuitenkin kommunismin lopahtamisesta huolimatta.
Evolutionismi
Charles Darwinin nerokkaat oivallukset elävän luonnon kehittymisestä ja luonnonvalinnasta keskeisenä tekijänä ovat mullistaneet biotieteet ja niillä on ollut vaikutusta monella muullakin inhimillisen tutkimuksen ja tiedon aloilla.
Evolutionismi sen sijaan on kommunismin tapainen ideologia, jonka edustajat katsovat sen parhaaksi selitykseksi elämälle sellaisena kuin sen tunnemme maapallolla.
Evolutionismi on kaatumassa kommunismin tavoin, kun tiede edistyy ja sen perustana niin ratkaisevana pidetty sattuman rooli käy yhä mahdottomammaksi. Aikamme evolutionistit ovat antaneetkin sanalle sattuma jo aivan uuden merkityksen, joka on meille tutusta sattumasta kaukana.
Sen sijaan evoluutiotieteet jatkavat voittokulkuaan, evoluutio biologia ei ole riippuvainen harjoittajansa evolutionistisesta maailmankuvasta vaan elämän kehityksen arvoituksia tutkitaan tieteellisesti maailmankatsomuksesta riippumatta.
Jään vielä hetkiseksi odottelemaan näiden ylenmääräisten alkuselvitysten (tai -sotketusten) loppumista ja luvattua http://www.uncommondescent.com/creationism/cocktail-falsifying-darwinism-via-falsifying-the-geological-column/ -sivun sisältöön pureutumisen alkamista.
VastaaPoistaTämän tekstin osalta kiinnittäisin huomiota seuraavaan yksityiskohtaan:
"
Petri näyttää lyövän "tieteisuskova" leiman jokaiseen, joka ottaa luonnontieteen vakavasti.
"
Siinäpä taas tyypillinen ex cathedra -leimakirveen heilahdus ilman mitään perusteluja. Jos ei parempaa ole luvassakaan, niin taitaa tulla lyhyenpuoleinen reissu osaltani: osaan kyllä uida, pääsen veneestä pois milloin mielin - ja sillä tavoinhan pääset aivan vapaasti esittämään näitä retorisia "tyhjät tynnyrit kumisevat komeimmin" -työnäytteitäsi ihailijakerhollesi koko blogitilaa vapaasti hyödyntäen.
Kerronpa tässä, vaikkei kysyttykään, mitä sitten itse asiassa tarkoitan "tieteisuskovalla": tieteisuskovia ovat kielenkäytössäni ne ja vain ne, jotka edustavat tieteisuskoa, joka puolestaan on uskonnon tiedollisen määritelmän (http://www.apologetiikkawiki.fi/wiki/Uskonnon_m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4#Tiedollinen_m.C3.A4.C3.A4ritelm.C3.A4) mukainen uskonto, joka pitäytyy "tieteellinen tieto on luotettavinta tietoa" -väittämään. Tästä perustavasta uskonsisällöstä sitten tietenkin seuraa sekin, että tieteisuskoisten mielestä "tiede on Raamattua luotettavampi tiedon lähde".
PoistaVarsin yksinkertainen käsite minusta. Eikä siitä seuraa, että kaikki luonnontieteen vakavasti ottavat olisivat minusta tieteisuskovia: otan itsekin luonnontieteen "vakavasti", mutta Raamatun vielä paljon vakavammin - ja juuri siksi olenkin uskonnon tiedollisen määritelmän mielessä kristitty enkä tieteisuskova.
No meillähän on nyt käytännön laboratorio tämän linjauksesi kanssa - kirjoitin Rahkosen Jukan antamasta linkistä useammankin lyhyen tekstin.
Poistamiten tässä tieto ja usko suhtautuvat toisiinsa?
minusta tässä kohtaavat - ei usko ja tieto - vaan totuus ja epätotuus
PoistaOlet minusta eksyksissä (ja eksyttämässä) mm. juuri siksi, että käsitteesi ovat sekavat (tai ehkä syy-seuraussuhde on päinvastainen, mutta vahva yhteys näiden välillä joka tapauksessa näyttäisi olevan).
PoistaTilannetta voisi periaatteessa auttaa, jos pysähtyisit joskus ajattelemaan käsitemääritelmiä. (Tämä siis sillä edellytyksellä, että asiaintila olisi jotenkin tahaton.)
Koetan havainnollistaa määritelmien merkittävyyttä näiden esiin ottamiesi sanojen avulla: "usko", "tieto", "totuus" ja "epätotuus".
Yleiskielessä "usko" on suunnilleen sama asia kuin jonkun henkilö- ja tilannekohtainen käsitys jostakin asiasta tai asiakokonaisuudesta. Tällainen käsityssisältö siis voi olla totta tai epätotta, mutta uskoa se joka tapauksessa ihan oikeasti on, sikäli kuin se ihan oikeasti on kyseisen henkilön käsitys kyseisessä tilanteessa. Tilanne taas voi olla kestoltaan hyvinkin vaihteleva alle sekunnista kymmeniin vuosiin (ennen vedenpaisumusta kenties pitempäänkin).
Tieto taas on suhteellisen klassisen filosofisen määritelmän mukaan yhtä kuin "hyvin perusteltu tosi uskomus"; tämä on periaatteessa suhteellisen kätevä ja helposti muistettava määritelmä - käytännössä ongelmana on kuitenkin mm. se, että ellei päästä yhteisymmärrykseen totuudesta, ei päästä yhteisymmärrykseen siitäkään, mikä on tietoa (sillä näin määritellen jonkin käsityksen myöntäminen tiedoksi sisältää sen myöntämisen todeksi).
Totuus (näin filosofisehkosti lähestyen) on yksinkertaisinta käsittää jonkin väitteen vastaavuutena todellisuuden kanssa. Jos siis esimerkiksi sanon sinua eksyttäjäksi, niin tämä on totta siinä ja vain siinä tapauksessa, että eksytät ihmisiä eli että on olemassa ihmisiä, jotka olet saattanut eksymään eli päätymään vääriin käsityksiin tajuamatta näin käyneen.
Epätotuus on helpointa määritellä, kuten ilmaisun rakennekin edellyttää, väitteen sellaisena ominaisuutena, että se ei ole totta, mikä edellismääritelmän mukaan tarkoittaa, ettei se vastaa todellisuutta.
Minulla on suoraan sanoen vaikeuksia käsittää, mitä edellä ("miten tässä tieto ja usko suhtautuvat toisiinsa?" & "minusta tässä kohtaavat - ei usko ja tieto - vaan totuus ja epätotuus") tarkoitit. Mahdoitkohan sitä itsekään oikein käsittää ja, jos käsitit, niin mahdoitkohan käyttää näitä sanoja jotenkin eri merkityksissä kuin tässä määrittelin, ja jos, niin millaisiahan ne merkitykset sitten mahtoivat olla ja mistä mahtoivat olla peräisin?
Vaikket viitsisikään vastata tähän, soisin sinun ainakin itse mielessäsi kiinnittävän huomiota tällaisiin kysymyksiin.
Pyrin vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, joitain en aina huomaa blogin rakenteen tähden, mutta email varoitus auttaa.
PoistaPyydän myös tämän keskustelun siirtää kallioiden ja merenrantojen, jokien ja vuorten todellisuuteen kalareissun jatkuessa.