|
Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770-1831)
kuva wikimedia |
Hegel on kaikkein vaikeimmin ymmärrettävä suurten filosofien joukosta.
Bertrand Russell, History of Western Philosophy (1945)
Petri argumentoi viestissään professori
Tapio Puolimatkan tapaan uskonpuhdistuksen tuoman Raamattu-realismin merkitystä havaintoihin perustuvan tieteellisen
empirismin nousussa. Pelkkiin havaintoihin perustuvaa tieteenfilosofiaa edustaa esimerkiksi klassisen liberalismin isä, englantilainen
John Locke (1632 – 1704) ja Valistusajan tieteen kehitys on tosiaan paljolti juuri havaintomenetelmien ja tarkkojen tulkintojen seurausta.
Petri kirjoittaa viestissään, että modernin geologian isä
Sir Charles Lyell (1797 – 1875) ja hänen hyvä ystävänsä ja oppilaansa, naturalistisen kehitysopin isä
Charles Darwin (1809 – 1882) palauttivat luonnontieteeseen dualismin, jossa ajattelun vapautta rajoitetaan ismeillä (naturalismi, evolutionismi, uniformitarismi).
Ajassa etenevät prosessit
Sen sijaan, että ryhtyisin tässä analysoimaan Petrin esittämiä näkemyksiä Länsimaiden
tieteellis-teknisessä vallankumouksessa 1500-1700 luvulla, tuon venekeskusteluun mukaan kokonaan toisen näkökulman.
Minun nähdäkseni 1800-luvun huikeaa tieteen ja tutkimuksen kehitystä ajoi vahvasti eteenpäin hegeliläinen perustava filosofia, joka kiinnittää huomiota ajassa eteneviin prosesseihin. Käytän tarkoituksella yleistä ilmausta, vaikka suuri yleisö tuntee tänään G.W.F. Hegelin valtavasta tuotannosta varmaan parhaiten ns.
dialektisen prosessin -
teesi, antiteesi, synteesi.
Dialektiikan on tehnyt suomalaisille kansanihmisillekin tutuksi kommunismi: olihan Karl Marx (1818-1883) Hegelin filosofian oppilas ja kehittäjä. Tunnetusti Marx ja Engels korvasivat Hegelin "maailman hengen" (
Weltgeist) persoonattomalla ateistisella
dialektisella materialismilla, jossa
aine eikä
henki ajaa kaikkea kehitystä eteenpäin. (Materialismi versus idealismi.)
Kala-aiheemme kannalta keskeiset geologia ja evoluutio-teoria rakentuvat ajassa eteneviin prosesseihin, joiden analysointi on maapallon pintakuoren historian ja elämän historian tutkimuksen avain.
Diluvialismi ja fluvialismi
Kreationistit eivät ole suhteellisen äskettäin tähdeksi nousseen australialaisen John Hartnettin lumoissa, vaan he edustavat paluuta 1700- ja 1800-luvun geologien pohtimaan
diluvialismiin. (Termi tulee englannin sanasta deluge, vedenpaisumus.)
Kuinka suuret jokilaaksot ovat syntyneet?
Diluvialistit pitivät Raamatun kertomusta universaalista vedenpaisumuksesta parhaana selityksenä. Katastrofaalisen tulvan tuomat vedet ovat muokanneet vesireitit sellaiseksi majesteettiseksi laaksojen ja rotkojen maisemaksi kuin sen tänään näemme. Vedenpaisumus myös selittää geologien löytämät muinaisten ihmisten kallot ja luut: nämä ovat Nooan aikaisessa tulvassa hukkuneiden jäännöksiä..
Fluvialistist selittivät jokilaaksojen syntymisen myös veden avulla, mutta katastrofaalisen tulvan sijasta he puhuivat paljon pidemmistä ajanjaksoista, joiden kuluessa vesi on syönyt maastoa, kaivanut syviä jokilaaksoja ja pakannut maata paksuina kerrostumina suistoihin.
Tätä keskustelua 1800-luvun taitteessa on selostettu havainnollisesti lainauksin ja kuvin
Minnesotan yliopiston sivulla.
Uniformitarismi
Sir Charles Lyell kiinnitti huomiota maanpinnan muodostumiseen kuuluviin
ajassa tapahtuviin prosesseihin. Lyell ymmärsi saman asian luonnossa, mitä Hegel korosti filosofisilla kirjoituksillaan
historian tärkeydestä, jonka hän itse oli oivaltanut Ranskan vallankumouksen vaiheita seuratessaan.
Tulvateorian edustajat puhuivat nopeasta, äkillisestä tapahtumasta, jossa vesimassat muokkasivat maisemat nykyisen näköisiksi.
Lyell tarkasteli omana aikanaan seurattavia geologisia prosesseja, jotka etenevät ajan myötä. Tunnettu tuohon aikaan oli esimerkiksi Auvergnen seudulla Ranskassa olevan veden syömä jokilaakso. Se leikkaa ajassa nuoremman tuliperäisen kukkulan Puis de Sancyn halki. Uniformistinen geologinen teoria tarkoittaa yksinkertaisesti sanoen sitä, että geologiset muodostumat ovat kautta aikojen syntyneet ajan kuluessa suunnilleen samaa tahtia kuin nykyäänkin.
(Tietysti voidaan väittää, että tulva tämän leikkauksen ja jokilaakson teki - eli kaikki maailman veden syömät laaksot ja rotkot ovat saman ikäisiä. Jos joku ei ole Vedenpaisumuksen tekemä noin 5000 vuotta sitten, mitä tahtia se sitten syntyy?)
Melkoinen leikkaus!
Unifromistinen teoria on geologisten sekvenssien, toinen toisensa päälle ajan mittaan muodostuneiden kerrostumien, analyysin kivijalka.
Elämän kehitys eli evoluutio
Luomisen yksiköt
Raamatun luomiskertomus käsittää toinen toistaan seuraavia ajanjaksoja, luomisen päiviä, mutta siinä Jumala luo taivaankappaleet, eläimet, kasvit ja ihmisen toisistaan täysin erillisinä yksikköinä. Luomisen käskysant ovat erillisiä "tulkoon valo", "viliskööt vedet kaloja", "lennelkööt linnut ilmassa", "luokaamme ihminen omaksi kuvaksemme".
Luomakunnan kehityksen sisäinen jatkuvuus
Hegelin filosofian ilmaisema ajassa tapahtuvien prosessien periaate sisältää jatkuvuuden ja muuttumisen, toisin kuin luomiskertomuksen modulaarinen kuvaus.
On jotain (teesi), joka aiheuttaa jotain (antiteesi) ja tästä seuraa sitten jotain (synteesi).
Tässä on käsittääkseni 1800-luvun tieteellisen ajattelun jäänmurtaja, joka on mullistanut koko länsimaisen sivilisaation. Kerrostuneisuutta ei tavattu ainoastaan maakerrostumissa ja muissa geologisissa ilmiöissä, vaan esimerkiksi yhteiskunnassa (Marxin luokkateoria), historian dokumenteissa (kirjallisuus, kansanperinne), ja Raamatussakin (Mooseksen kirjojen lähdeanalyysi). Nykyään sana "evoluutio" on käytössä lähes kaikilla tieteenaloilla.
|
HMS Beagle Tulimaassa etelä-Amerikassa Conrad Martens kuva wikimedia |
Charles Darwin oppi Lyelliltä havainnoimaan maastossa näkyviä prosesseja, joiden tuloksena on syntynyt kallioihin ajassa toistaan seuraavia kerrostumia.
Näistä kerrostumista Darwin otti näytteitä etenkin
HMS Beaglen risteilyllä (suurella kalareissulla) 1831-36 ja toi ne takaisin Englantiin. Näytteiden joukossa on esimerkiksi maailman suurimman tunnetun maaeläimen kallo, jonka Darwin löysi Tulimaasta, mutta ei pystynyt tunnistamaan.
Darwin puntaroi vuosikymmeniä luonnossa tekemiään havaintoja ajassa tapahtuvista prosesseista. Vanhemmissa geologisissa kerroksissa - alla olevissa - oli elämänmuotoja, jotka ovat sukua mutta erilaisia kuin ylemmissä kerroksissa olevat. Miten tämä on ymmärrettävissä.
Darwin hyppäsi "yksilöllisen luomisen" ajatusmallista Hegelin prosessien jatkuvuuteen ja sanoi - elämä muuttuu ajan kuluessa, sama eläin on aiemmin ollut toisenlainen kuin se on nykyään.
Tämä on avain Darwinin sitten tekemään seuraavaan oivallukseen - mikä tätä muutosta ajaa? Darwin esitti, että Galapakokseslla hän näki toisistaan erillään olevilla saarilla sukua olevat eläimet ovat saaneet erilaisia muotoja. Hän esitti, että luonto valitsee olosuhteillaan sen muodon, joka parhaiten soveltuu ja joka voi sitten parhaiten lisääntyä ja jatkaa sukua.
Luonnonvalintaa on kutsuttu ihmiskunnan tieteen vaikuttavimmaksi tieteelliseksi teoriaksi.
Elämän kehitys ei Darwinin mukaan rajoitu vain lajin sisäiseen muuttumiseen, vaan hänen vallankumouksellisen kirjansa nimi oli
Lajien synty (1859). Kuten nimi sanoo, teoksessa Darwin pyrkii osoittamaan elämän jatkuvuuden luonnonvalinnan ohjaamissa prosesseissa ajassa.
Darwin ei itse kyennyt lajin säilymisen ja muuttumisen mekanismeja selittämään mitenkään muuta kuin tilastollisesti huomioiden, mutta sittemmin Mendelin perintötiede ja moderni genetiikka ovat tietenkin tuoneet valtavasti lisää tietoa tähän kuvioon.
Vaan ihmisen on edelleen vaikea hyväksyä, että hän ei olisi Jumalan erityinen luomus vaan polveutuisi apinan kaltaisesta esi-isästä.
Mitä tällä on kalojen kanssa tekemistä?
Hegel, Lyell ja Darwin ovat kyllä siellä avainasemassa - kalojen maailmassa kuten Petri on jo tiedostanut.
Sillä emme me periydy vain apinasta vaan on sukutaulussamme myös kala!
Sillä oli aika, jolloin ei vielä ollut maalla liikkuvia eläimiä jalkoineen ja keuhkoineen, vaan ainoastaan elämää meressä, jota Kalojen aikana hallitsivat kalat.
Tarkoitus on tämän filosofoinnin jälkeen päästä asiassa yksityiskohtaisemmin tutkimaan Lyellin ja Darwinin ja muiden väitteitä, mutta erityisesti kaikkea sitä, mitä Jumalan luomista kaloista on saatu tietää naturalistisen luonnontutkimuksen keinoin.